Kage Baker: The Women of Nell Gwynne's ja The Hotel Under the Sand

Luin Kage Bakerin The Women of Nell Gwynne'sin viime kuussa ja päätin lykätä arvostelun kirjoittamista kunnes saisin luettua myös toisen pienoisromaanin The Hotel Under the Sandin. Tässäpä siis molemmat yhtäaikaa.

Nell Gwynne on 1600-luvulla elänyt englantilainen näyttelijätär ja kuningas Charles II:n pitkäaikainen rakastajatar. Hän harjoitti erästä tiettyä ammattia, eikä koskaan kieltänyt sitä. Nell Gwynne itse ei tarinassa esiinny, mutta nimi kertoo päähenkilöiden uravalinnasta ja talosta, jossa he työskentelevät. Bakerin naiset eivät tosin ole vain prostituoituja, vaan he toimivat nokkeluutensa ja älykkyytensä vuoksi myös vakoojina Gentlemen's Speculative Societylle. Nell Gwynne's on osa Bakerin laajempaa The Company-sarjaa (sieltä loppupäästä), ja juuri Gentlemen's Speculative Society on tuo The Company. Sitä ei kuitenkaan kerrota kirjassa, eikä tietoa varsinaisesti tarvitse, sillä tarinan voi lukea täysin itsenäisenäkin. Koskapa en ole lukenut muita The Company-kirjoja, oli kuitenkin kiinnostavaa tietää, että tällä tarinalla on jatkuvuutensa tietyllä tasolla.

Tarina sijoittuu varhaisviktoriaaniseen Lontooseen. Heti alussa meille kerrotaan yläluokan tytöstä, lady Beatricesta, joka menettää isänsä, kokee raakuuksia ja tulee hylätyksi muun perheensä silmissä. Hänestä tulee yksi Nell Gwynnesin naisista. Tarinan hienona tyylittelynä on kertoa Beatricen varhaisimmista vaiheista raporttimaisesti, kun itse tarina muuttuu sävyltään kommunikoivammaksi. Yllätyksellisesti 1800-luvun Englannissa esiintyy aikakaudelle kuulumattomia keksintöjä ja kehittyneitä härveleitä ja se tekeekin tästä pienoisromaanista steampunkia.

The Women of Nell Gwynne's on Hugo ja Nebula -ehdokkaana parhaan pienoisromaanin kategorioissa ja se on paikkansa niillä listoilla ansainnut. Siitäkin huolimatta, että tarinan alku on vahvempaa kerrontaa kuin loppupuoli.

The Hotel Under the Sand poikkeaa Nell Gwynne'sistä täysin. Kyseessä on seikkailuhenkinen tarina, jonka kohderyhmä ovat lapset. Vaikka uskon kymmenvuotiaitten pitävän tarinasta eri lailla kuin aikuisten, niin siitä huolimatta se on aikuisillekin nautittava. Erona on, että kun vastaan tulee "outoja" sanoja, Baker kertoo niiden merkityksen, mitä hän ei pelkästään aikuislukijoille tekisi.

The Hotel Under the Sand kertoo tomerasta tyttösestä, Emma Rosesta, jonka myrsky heittää saarelle. Aluksi Emma selviytyy yksikseen, mutta pian hänen seuraansa ilmestyy haamu, joka kertoo kauan sitten saaren hiekkaan hautautuneesta loistavasta hotellista, jossa aika ei kulje, ja jossa voi viettää vuosia lomaillen, kun muualla maailmassa on kulunut vain päiviä. Hotelli paljastuu Emmalle ja tarinaan tulee mukaan silmäpuoli kokki, silmäpuoli merirosvo, perijä ja joukko eriskummallista porukkaa. Välillä etsitään aarretta, välillä pyykätään lakanoita.

Kage Bakerin tyyli on avointa, hän ei juurikaan sido tarinaansa yllätyksiä, joita ei voisi jo ennalta arvailla. Silti Emman tarina on rohkaiseva ja kannustava ja jättää mielikuvitukselle paljon sijaan. Kirja sisältää Stephanie Pui-Mun Lawn kaunista kuvitusta, joka antaa kirjalle oman säväyksensä. Kuvia olisi toki voinut olla enemmänkin. The Hotel Under the Sand on parhaillaan Andrew Norton -palkintoehdokkaana parhaaksi nuorten sf/f -kirjaksi 2009. Sekin on paikkansa ansainnut. Jos kumpikaan kirjoista palkitaan ansioistaan, Kage Baker ei valitettavasti ole enää vastaanottamassa kunniaa. Hän hävisi tammikuun viimeisenä päivänä rankan taistelun syöpää vastaan.