Tämä arvostelu spoilaa osittain ensimmäistä kirjaa!Britteinsaarilla esiintyy outo vitsaus, joka muuttaa vampyyrit ja ihmissudet jälleen kuolevaisiksi. Kuningatar Victoria, jonka turvana ihmssudet työskentelevät, huolestuu ja pistää Alexia Tarabottin tutkimaan mistä on kyse. Alexia on nykyisin Lady Woolsey, Alexia Maccon, hänen mentyä naimisiin alfa-ihmissusi Conall Macconin kanssa. Lordi Woolsey puolestaan työskentelee edelleen kuningataren alaisessa järjestössä BURissa (Bureau of Unnatural Registry) ja on kovin vaitonainen tehtävistään, mikä häiritsee tuoretta vaimoa.
Kun Conall häippäsee Skotlantiin kotikonnuilleen kertomatta Alexialle lähdöstään, Alexia päättää seurata häntä ilmalaivalla sisarpuolensa, ystävänsä ja uuden tuttavuuden, keksijä Madame Lefouxin kanssa. Ilmalaivamatkalla sattuu ja tapahtuu, Alexia melkein putoaa korkeuksista ja epäilee saaneensa myrkkyä. Epäilyttävät olosuhteet jatkuvat myös Skotlannissa. Conallin ja hänen entisen laumansa ristiriitatilanteen keskellä Alexia pyrkii selvittämään mikä on se voima, joka hänen oman sieluttoman kykynsä lisäksi, pystyy estämään ihmissusien ja vampyyrien yliluonnollisuuden ja jopa manaamaan haamut lopullisesti pois maanpäältä.
Ensimmäiseen kirjaan verrattuna Changeless sisältää vähemmän romantiikkaa ja hieman enemmän steampunkia. Erityisesti kiinnitetään huomiota aethographeriin, langattomaan viestintävälineeseen, joka on lennätinlaitteen paranneltu versio. Myös Madame Lefouxin keksijäntaidot tuodaan esille hänen Alexialle lahjoittaman päivävarjon muodossa. Vaikka juoni on kokonaisuudessaan parempi kuin Soullessissa, Changeless sisältää muutamia hahmoihin liittyviä ärsyttävyyksiä. Alexian ystävä Ivy ja hänen rakkauskiermuransa ovat enemmän häiritseviä kuin hauskoja. Alexian ja Conallin tapa kutsua toistuvasti toisiaan vaimoksi ja aviomieheksi pomppaa myös esille ja tuntuu liialta. Sen sijaan liioittelun mittakaavan saava lordi Akeldaman hellittelysanavalikoima on puolestaan hauska. Näistä on mistä valita ihan arkikäyttöönkin: darling, daffodil, creamy pudding cup, darling little kumquat, little clementine, dove, petunia blossom, little periwinkle, sugardrop, squash blossom.
Kuten Soullesskin myös Changeless on kevyttä ja kaikin puolin hauskaa luettavaa. Lopussa on tyypillinen rakkausromaanicliffhanger, mikä tarkoittaa sitä, että syyskuussa ilmestyvä kolmas osa Blameless on pakollinen hankinta, jos haluaa tietää miten tarina jatkuu. Uutukaisena sävynä tarinaan Carriger tuo myös lesbovivahteen. Kehittyykö se teemaksi asti Blamelessissa, jää nähtäväksi.
Vaikka Parasol Protectorate -kirjojen kannet eivät mitenkään erityisesti häikäise, niin mielestäni oli kiinnostavaa katsoa miten Blamelessin kansikuva syntyy. Tässäpä sarjan kolmatta kirjaa odotellessa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!