Lavie Tidhar: The Bookman

Lavie Tidharin tuore The Bookman on vaikeasti luokiteltavissa yhteen ainoaan kategoriaan. Ehkä tyyliä voisi kutsua steampunkiksi vaihtoehtohistoriamaailmassa. Joissain kansikuvaversioissa tosin näkyy reilusti teksti: "A Steampunk Novel". Helpompaa on laittaa kirja kategoriaan: "mielenkiintoiset ja suositeltavat kirjat". The Bookman oli erikoinen ja kiehtova lukukokemus.

                     This is the time of myths.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat viktoriaaniseen vaihtoehtoiseen Lontooseen, Britanniaan, jota hallitsevat liskokuninkaalliset, Les Lézards. Päähenkilönä seikkailee nuori runoilija, Orphan, joka nimensä mukaisesti on orpo. Lontoon alla piilee kapina hallitusta vastaan ja terroristi-iskujen jälkeen Orphan joutuu selvittelemään mikä on totta ja mitä taustalla tapahtuu. Kaiken takana tuntuu häärivän salaperäinen The Bookman. Orphanin tehtävä on selvittää totuus paitsi The Bookmanista, niin myös itsestään ja ehkä saada ehkä takaisin jotain mitä on menettänyt.

The Bookman jakautuu kolmeen eri osioon: Orpheus & Eurydice, The Odyssey ja Prometheus Unbound, joiden nimet kuvastavat osioiden sisältöä. Kirja vilisee täynnänsä kirjallisuuden tunnettuja hahmoja. Heti alkusivuilla vastaan tulee Gilgameš, sittemmin Oscar Wilde, Jules Verne, Karl Marx, Moriarty, Mycroft, Irene Adler, Isabella Beeton ja paljon muita, sulassa sovussa vaihtoehtomaailmassa ja uutukaisissa rooleissaan. Mm. Doylen Adler on poliisi Scotland Yardissa. Lisäksi kirjassa esiintyy scifimäisiä robotteja, ilma-aluksia, merirosvoja, omituisia esineitä ja ennen kaikkea kirjoja. Eikä säästytä ihan avaruusotuksiltakaan. Runous on tärkeässä osassa kirjaa, ja jokaisen luvun alussa on lainaus jostain teoksesta (ei välttämättä runoja).

The Bookman kiehtoi heti alusta lähtien. Teksti on kaunista ja kuvailevaa, ja varsinkin Orpheus & Eurydice -osa iski minuun tyylillään täyttä sataa. Tidharin maailmankuvaus tuo omalaatuisen Lontoonsa eteen yhtä elävästi ja onnistuneesti, kuin Neil Gaiman konsanaan tuo esille Neverwhere - maanalainen Lontoo -kirjassa. Kirjailija onnistuu kietomaan useita eri aikakausien ja myyttien hahmoja jopa huvittavalla tavalla samaan juoneen. Kakkososassa alkaa varsinainen toimintaosuus. Jossain 250 sivun paikkeilla mielenkiintoni kuitenkin hieman hiipui. Piraattijutut ja edessä häämöttävä ratkaisut eivät purreet minuun niin täysiä, että voisin pitää kirjaa ihan täysosumana. Jäin kaipaamaan lopussa alun seesteisyyttä, mutta tietenkään se ei kuulunut kirjan luonteeseen. The Bookmanin voi lukea itsenäisenä teoksenakin, mutta se on ensimmäinen osa sarjaa, josta en ole ihan varma onko kyseessä trilogia vai jotain muuta. Ainakin seuraavan osan nimi on jo julkaistu ja siitä oli näyte The Bookmanin lopussa. Kakkososa, Camera Obscura, ilmestyy tämän vuoden lopulla ja kolmas osa ensi vuoden puolella. Tämän kirjan perusteella Camera Obscura ja Tidharin muutkin teokset kiinnostavat ehdottomasti.