China Miéville: The City & the City

China Miévillen The City & the City on ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta, ja siksipä minulla ei ole mitään vertailupohjaa hänen aiempiin teoksiinsa nähden. The City & the City vaikuttaa alusta alkaen noir-dekkarilta ja Miéville antaakin ansiota Raymond Chandlerille. Juonikuviota on vaikea kuvata spoilaamatta, joten raapaisen vain pintaa. Pelkän dekkarin asteelle kirja ei jää, vaan siinä on useita tasoja

Amerikkalainen opiskelija murhataan Besźel-nimisessä kaupungissa jossain päin Eurooppaa. Itse sijoitin mielessäni kaupungin jonnekin Keski-Euroopan itälaitamille. Komisario Borlú, joka puolestaan sai päässäni jostain syystä tv:stä tutun komisario Morsen hahmon, huomaa pian, että murhassa on jotain epätavallista ja lähtee etsimään vastauksia Besźel-kaupungin toisesta puoliskosta, Ul Qomasta. Kaupunkien suhde on historiallinen ja hyvin erikoinen; osittain siitä tuli mieleen jaettu Berliini 70-luvulta. Kun silmäilin muutamaa muuta arvostelua kirjasta, huomasin yllätyksekseni kuinka eri paikkoihin ja poliittisiin asetelmiin Miévillen kaupungit oli lukijoiden päässä sijoittuneet. Oli mm. Turkkia ja Iran/Irak -asetelmaa ja näin jälkeen päin pystyn kyllä ymmärtämään muutkin näkemykset, joskin omani ovat tietysti päällimmäisenä. Kirja on aina lukijalleen henkilökohtainen kokemus.

Miévillen kirjassa on useita todella mielenkiintoisia elementtejä. Itse kaupungit tuntuvat eläviltä ja aistittavilta. Kaupungin asukkaiden psyykkinen tila muistuttaa hyvin pitkälti männävuosien tiettyjen Itä-Euroopan valtioiden asukkaiden tilaa ja tapaa käyttäytyä vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä, mm. tavassa "olla näkemättä". The City & the City ei kuitenkaan ole olemassa olevan maailman historiaa, vaikka monet sen tapahtumista muistuttaakin omaamme, vaan kirja menee oudommalle puolelle, hämärän rajamaille. Tapahtumiin on sekoitettu joukkoon selkeästi nykyhetkeä; googlea ym. The City & the City on kekseliäs, kiehtova ja monitahoinen kirja. Henkilöhahmot eivät itsessään koskettaneet minua, joten sen koin kohtuullisena miinuksena, samoin kun hieman laskusuuntaisen lopun. Joka tapauksessa kirja oli ok lukukokemus, ja koskapa sitä ei kuitenkaan ole yleensä pidetty Miévillen parhaana teoksena, niin odotan mielenkiinnolla mitä kirjailijalta tulee vastaan, kunhan pääsen käsiksi Perdido Street Stationiin.