Fantasiaa ja scifiä kuvallisena mediana

Männä viikolla ihmettelin mikä buumi on iskenyt televisio- ja elokuvamediaan, kun joka tuutista tuntuu pursuavan fantasiaa ja scifiä ja enemmän tai vähemmän fiktiivistä historiaa.

True Blood sai jokin aika sitten lähetysaikaa Suomenkin tv:ssä ja viime viikolla aloitettiin Dollhousen ensimmäisen kauden esitys. Molemmat ovat maailmalla edenneet jo toisen tuotantokauden verrankin, Dollhouse saanut jopa lopputuomion. Pitkän, piiitkääään tauon jälkeen Battlestar Galactica pääsi jatkumaan kolmannesta tuotantokaudesta eetterissämme ja FlashForward jatkaa kulkuaan sekä Lostin viimeinen kausi pyörii hiljalleen kohti loppuaan. Paria viimeistä pidän lähinnä mainstreamina. Maksullisilta kanavilta tulee omat sarjansa. Canal+ aloittaa kasarisarja V:n 2009-version lähettämisen muutamien päivien kuluttua. Ulkomailla pyörivät mm. Merlin, Legend of the Seeker ja Caprica.

Ja lisää filmataan tai on jo filmattu... tätä blogia lukevat tietävät, että Game of Thrones on tulossa tv-sarjaksi. Vastauksena HBO:lle Starz aloittaa ensi kesänä kutakuinkin samoilla kuvauspaikoilla Pohjois-Irlannissa kuningas Arthur -aiheisen Camelot-sarjan kuvaukset. Siinäpä kilpailija Thronesille. Vaikka Tudors onkin historiallinen sarja, niin useat fantastikot seuraavat sitä mielenkiinnolla. Tudors on kuitenkin edennyt jo viimeiseen tuotantokauteen ja loppuu tänä vuonna. Paikkaamaan saapunee ensi keväänä aloittava The Borgias-sarja.

Myös elokuvapuolella Arthur jaksaa mellastaa, kun Excaliburista on mahdollisesti tulossa parikin versiota. Conanista tehdään uusi leffa (ei - IsoArska ei ole pääosassa) ja vampyyribuumia päässee puraisemaan suunniteltu Dracula-leffa, Vlad. Pois tieltä Twilightin säkenöivät siloposket. Pohjoismaista mytologiaakin ollaan (taas) vilauttamassa kankaalle, kun ensi vuonna lävähtää silmiemme eteen Thor ja Mad Mel Gibson pistää tuulemaan viikinkileffansa kanssa (Snakker du norsk?). Mad Mel puuhastelee myös lisää Mad Maxia.

Näiden lisäksi Robin Hoodia, mustaa zombiesurmaa ja paljon muuta. Perässä ei tahdo pysyä, kun kaikkea ja kaikenlaista olisi tarjolla ja lisää tulossa.

Lavie Tidhar: The Bookman

Lavie Tidharin tuore The Bookman on vaikeasti luokiteltavissa yhteen ainoaan kategoriaan. Ehkä tyyliä voisi kutsua steampunkiksi vaihtoehtohistoriamaailmassa. Joissain kansikuvaversioissa tosin näkyy reilusti teksti: "A Steampunk Novel". Helpompaa on laittaa kirja kategoriaan: "mielenkiintoiset ja suositeltavat kirjat". The Bookman oli erikoinen ja kiehtova lukukokemus.

                     This is the time of myths.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat viktoriaaniseen vaihtoehtoiseen Lontooseen, Britanniaan, jota hallitsevat liskokuninkaalliset, Les Lézards. Päähenkilönä seikkailee nuori runoilija, Orphan, joka nimensä mukaisesti on orpo. Lontoon alla piilee kapina hallitusta vastaan ja terroristi-iskujen jälkeen Orphan joutuu selvittelemään mikä on totta ja mitä taustalla tapahtuu. Kaiken takana tuntuu häärivän salaperäinen The Bookman. Orphanin tehtävä on selvittää totuus paitsi The Bookmanista, niin myös itsestään ja ehkä saada ehkä takaisin jotain mitä on menettänyt.

The Bookman jakautuu kolmeen eri osioon: Orpheus & Eurydice, The Odyssey ja Prometheus Unbound, joiden nimet kuvastavat osioiden sisältöä. Kirja vilisee täynnänsä kirjallisuuden tunnettuja hahmoja. Heti alkusivuilla vastaan tulee Gilgameš, sittemmin Oscar Wilde, Jules Verne, Karl Marx, Moriarty, Mycroft, Irene Adler, Isabella Beeton ja paljon muita, sulassa sovussa vaihtoehtomaailmassa ja uutukaisissa rooleissaan. Mm. Doylen Adler on poliisi Scotland Yardissa. Lisäksi kirjassa esiintyy scifimäisiä robotteja, ilma-aluksia, merirosvoja, omituisia esineitä ja ennen kaikkea kirjoja. Eikä säästytä ihan avaruusotuksiltakaan. Runous on tärkeässä osassa kirjaa, ja jokaisen luvun alussa on lainaus jostain teoksesta (ei välttämättä runoja).

The Bookman kiehtoi heti alusta lähtien. Teksti on kaunista ja kuvailevaa, ja varsinkin Orpheus & Eurydice -osa iski minuun tyylillään täyttä sataa. Tidharin maailmankuvaus tuo omalaatuisen Lontoonsa eteen yhtä elävästi ja onnistuneesti, kuin Neil Gaiman konsanaan tuo esille Neverwhere - maanalainen Lontoo -kirjassa. Kirjailija onnistuu kietomaan useita eri aikakausien ja myyttien hahmoja jopa huvittavalla tavalla samaan juoneen. Kakkososassa alkaa varsinainen toimintaosuus. Jossain 250 sivun paikkeilla mielenkiintoni kuitenkin hieman hiipui. Piraattijutut ja edessä häämöttävä ratkaisut eivät purreet minuun niin täysiä, että voisin pitää kirjaa ihan täysosumana. Jäin kaipaamaan lopussa alun seesteisyyttä, mutta tietenkään se ei kuulunut kirjan luonteeseen. The Bookmanin voi lukea itsenäisenä teoksenakin, mutta se on ensimmäinen osa sarjaa, josta en ole ihan varma onko kyseessä trilogia vai jotain muuta. Ainakin seuraavan osan nimi on jo julkaistu ja siitä oli näyte The Bookmanin lopussa. Kakkososa, Camera Obscura, ilmestyy tämän vuoden lopulla ja kolmas osa ensi vuoden puolella. Tämän kirjan perusteella Camera Obscura ja Tidharin muutkin teokset kiinnostavat ehdottomasti.

Peter V. Brett: The Great Bazaar and Other Stories

Peter V. Brettin The Painted Man (US-nimi: The Warded Man) oli yksi viime vuoden positiivisista lukukokemuksista ja sen jälkeen olenkin odotellut kohtalaisella innolla sarjan seuraavaa kirjaa The Desert Spearia, joka ilmestyy huhtikuussa 2010. The Great Bazaar and Other Stories on välipala, joka sisältää The Painted Manista pois jätettyjä osioita. Ehkäpä ainoa seikka, joka ensimmäisessä kirjassa häiritsi oli aikahypyt, joilla tarina saattiin kyllä etenemään, mutta lukijana jäin miettimään mitä noina pois jätettyinä vuosina tapahtui. Etenkin Arlenille.

The Great Bazaarin tarina sijoittuu aikaan, jolloin Arlen työskentelee lähettinä. Osa tarinasta tapahtuu itämaisessa Krasiassa. Toinen leikattu tarina, Arlen, kertoo Arlenin lapsuudesta ja valottaa hänen luonnettaan. Kolmas tarina, Brianne Beaten, on Leeshasta ja kertoo hänen kehittymisestään ja itseluottamuksesta. Kirjan lopussa on krasiankielen sanastoa sekä merkkien ja demonien kuvauksia. Muutamat demonit ovat tulossa vastaan vasta The Desert Spearissa. Kirjailijalle on varmaan ollut mukavaa saada tuoda esille leikattuja kohtauksia, varsinkin jos niistä on joutunut luopumaan editoijan kehoituksesta. Jokaista leikattua tekstiä edeltää kirjailijan selitys miksi se poistettiin. Erityisesti pidin Arlenin lapsuuden kuvauksesta, mutta myös muut olivat mielenkiintoisia.

The Great Bazaar and Other Stories oli ihan kiva 100-sivuinen lisä kahden ensimmäisen kirjan välissä, mutta mitään suuren suurta tarjottavaa sillä ei sarjan tapahtumien kannalta ollut. Tosin muistuttipa siitä miksi pidin The Painted Manista ja sai odottamaan seuraavaa kirjaa enemmän.

Steph Swainston: Above the Snowline

Above the Snowline on englantilaisen Steph Swainstonin Castle-sarjan esiosa. Vaikka kirjan voi periaatteessa lukea ilman, että on tutustunut Swainstonin kolmeen ensimmäiseen kirjaan, monet asiat jäävät kohtalaisen epäselviksi ilman niiden antamaa tietämystä sarjan maailmasta ja päähenkilöstä. Swainstonin teoksia ei kannata luokitella kovin yksiselitteisesti mihinkään kategoriaan, eikä niitä oikeastaan voikaan. Above the Snowline ei sisällä karttaa.

Above the Snowline sijoittuu Castle-sarjan päähenkilön Jantin ensimmäiselle vuosisadalle kuolemattomana. Reilu parikymppinen Jant saa keisarilta tehtäväkseen selvitellä ja sovitella Awianista Darkling-vuoristoalueelle maanpakoon ajettujen ja vuoriston alkuperäisen väestön, rhydannien, väkivaltaiseksi ajautunutta ristiriitatilannetta. Jant, joka itse on puoliksi rhydanne ja puoliksi awianilainen, ja on kasvanut lapsuutensa vuoristossa, joutuu pian punnitsemaan juuriensa ja nykyisen elinympäristönsä vaikutusta ja merkitystä. Oman kiermuransa kuvioon tuo Jantin tunteet rhydannelaisnaista Delliniä kohtaan.

Kuten myös aiemmissa teoksissaan, Swainston onnistuu Above the Snowlinessa luomaan lähes käsikosketeltavan ja aistittavan maailman. Kaikesta tekstistä näkee kuinka elävänä kylmä vuoristoalue kirjailijalla on ollut mielessä kirjoittaessa. Swainstonin tekstin rytmi on erinomaisen sujuvaa, siitäkin huolimatta, että kertojahahmot vaihtuvat kohtalaisen tiuhaan reilun 300 sivun pituisessa kirjassa. Jant Shiran, Cometin, lapsuutta ei juurikaan valoteta tarinan aikana, eikä yleensäkään kuolemattomien syntyä ja taustaa, vaan ne on kerrottu The Year of Our War (tuleva suomennos: Kuolemattomien kaarti), No Present Like Time ja The Modern World -kirjoissa. Kun tietää Jantin ns. nykyisen historian aiempien kirjojen perusteella, niin Above the Snowlinen "nuori" Jant tuntuu hieman vaimealta ja miedolta persoonalta. Jotain Jantista jää kaipaamaan hahmona. Hän ei saa lukijaa samalla tavalla koukkuun kuten muissa kirjoissa, vaikkakin niin hahmo kuin tarinakin voimistuu loppua kohden. Ongelmaksi Above the Snowlinessa nousee myös, että eri kertojaäänet eivät tunnu erottuvan tarpeeksi toisistaan, vaikka kirja on selkeästi hahmovetoinen. Above the Snowline on kuitenkin swainstonmaiseen tyyliin kiehtovan outo anakronismeineen. On hienoa päästä tutustumaan Swainstonin luoman maailman alueeseen, johon on aiemmin vain viitattu. Nyt se asettuu silmien eteen loistavasti kuvattuna. Swainston on jälleen osoittanut kuuluvansa erinomaisten kirjailijoiden joukkoon ja siksipä on enemmän kuin oikeus ja kohtuus, että Castle-sarjaan pääsee kohtapuoliin tutustumaan myös suomeksikin Kuolemattomien kaartin myötä.

Robin Hobb: Dragon Haven

Odottelin Robin Hobbin The Rain Wild -kronikkojen jälkimmäistä osaa malttamattomana, ja kun sen vihdoin sain luettua, piti hetkeksi pysähtyä tunnustelemaan fiiliksiä.

Hobb on niitä kirjailijoita, joiden teoksissa tuntee heti alusta alkaen olevansa kuin kotonaan. Ensimmäisestä lauseesta lähtien Sadekorpi tempaisi mukaansa ja tarinaan upottui siltä istumalta jopa niin tiiviisti, että kirjaa oli vaikea lopettaa kesken nukkumisen, työmatkan ym. pikkuseikkojen vuoksi. Dragon Haven lähti käyntiin siitä mihin The Dragon Keeper päättyi. Jonkin verran tekstissä tarjottiin kertausta, mutta ei ylenmäärin.

The Dragon Keeperissä koin, että ihmishahmot jäivät keskeneräisiksi, enkä päässyt sisäistymään heihin. Dragon Havenissa tuo puoli korjaantui sitten kunnolla, mutta täytyy sanoa, ettei ihan sillä tavoin joka olisi tyydyttänyt minua täysin. Hobb teki osittain mielestäni ns. helppoja ratkaisuja, kun olisin toivonut hieman enemmän särmää ja yllätyksellisyyttä. Jokainen kohtalo oli ennalta-arvattavissa jo reilusti ennen loppua. Hobbin lohikäärmeet sen sijaan olivat loistavia, sananmukaisestikin. Niihin ei vain voi kyllästyä. Myös Rain Wildin kuvaus oli fantastista. Maailmanluonnissa Hobb ei ole koskaan pettänyt lukijoitaan. Dragon Haven muistutti luonteeltaan Legends II -antologiassa v. 2003 julkaistua Homecoming-novellia, hienoa taustatarinaa Rain Wildista ja kirjassa viitattiinkin kertomukseen.

Thymara ja Sintara olivat mielestäni mielenkiintoisimmat hahmot The Dragon Keeperissä ja sama linja jatkui Dragon Havenissa. Heidän kohdallaan Hobb tuntui olevan kaikkein tinkimättömin. Aikakronikat ei kuitenkaan ole pelkästään heidän tarinansa, ja Sintara jäi hieman jopa taka-alalle ajoittain.

Vaikka koin kirjan päättyvän ennalta-arvattavasti, tarjosi tarina muutamia hienoja käänteitä ja jätti myös monia asioita avoimeksi. Erinomaista! Ehkäpä vielä palaamme Sadekorpeen, Trehaugiin tai Bingtowniin. Aikakirjat eivät varmasti pääty tähän, mutta on eri asia aikooko Hobb kertoa meille lisää tarinaa, ja jos aikoo, niin milloin. Minä ainakin olen The Dragon Keeperin ja Dragon Havenin jälkeen valmis milloin tahansa palaamaan samaan maailmaan. Tai mihin tahansa mitä Hobb tarjoaa.

The Rain Wild Chroniclesin ensimmäisen puoliskon, The Dragon Keeperin arvostelu löytyy täältä.

Fevre Dream sarjakuvana #2

Ehdin jo tammikuussa hieman suitsuttaa George R.R. Martinin loistavan romaanin, Fevre Dreamin sarjakuvaversiointia, ja nyt se sitten on varmistunut ihan kirjailijan itsensäkin kautta. Tuossa aiemmassa blogiviestissä pistin näytille lehden #1 kansikuvat ja tässäpä sitten #2:n.

Se tavallinen kansikuva 

Vaihtoehtopainajainen 

ja wraparound 

Tämä kakkosnumero oli päivätty ilmestyväksi huhtikuun 10. päivä. Ja jos Fevre Dream ei ole vielä tuttu ja vampyyritarinat eivät noin yleisesti ottaen töki, niin suosittelen lukemaan kirjan.

Tähtifantasia, Hugo ja David Gemmell -ehdokkaat

Tähtifantasia Award is an annual prize by Helsingin science fiction seura ry for the best foreign fantasy book released in Finland.

2010 shortlisted books:

• Joe Abercrombie: Ase itse (The Blade Itself, Kirjava)
• Jorge Luis Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja (The Book of Imaginary Beings, Teos)
• Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia (20th Century Ghosts, Tammi)
• Ursula K. Le Guin: Lavinia (Lavinia, WSOY)
• Haruki Murakami: Kafka rannalla (Kafka on the Shore, Tammi)

Ote virallisesta tiedotteesta:

Joe Abercrombie: Ase itse (Kirjava) - "Sankarifantasiaa mustalla huumorilla päivittävä railakas lukuromaani pitää otteessaan."
Jorge Luis Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja (Teos) – ”Tietokirjaksi hienovaraisesti naamioitu teos juhlistaa mielikuvituksen rikkautta.”
Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia (Tammi) – ”Hiotuissa novelleissa arkirealismi ja surrealismi sulautuvat mestarillisesti kauhuun.”
Ursula K. Le Guin: Lavinia (WSOY) – ”Fantasian ja historiallisen romaanin kiehtova yhdistelmä kertoo miehisten melskeiden rinnalla tapahtuvat tarinat.”
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Tammi) – ”Lumoava kirja etsimisestä, rajoista ja keskusteluista kissojen kanssa.”

Palkinto jaetaan tänä vuonna neljättä kertaa. Voittaja julkistetaan Jyväskylän Finncon 2010 -tapahtumassa heinäkuussa.
----------------------

Niinpä sitten sain äänestettyä The David Gemmell -palkintoehdokkaita ja lähetettyä piiiitkän harkinnan jälkeen myös Hugo-ehdokkaani. En lähde yksityiskohtaisesti luettelemaan ketkä kaikki ovat Hugo-ehdokkaitani, mutta mukana olivat mm. Miéville, Bacigalupi, Abercrombie, Kasai, Swirsky ja Picacio ja paljon muita.

Gemmell-palkintoehdokkaani ovat Legendiin Best Served Cold - Joe Abercrombie (Gollancz & Orbit US), Morningstariin The Adamantine Palace - Stephen Deas (Gollancz) ja Ravenheartiin The Sad Tale of the Brothers Grossbart - Jesse Bullington (Orbit). Helppoja eivät olleet nuokaan valinnat.

Nyt vain sitten odottelemaan ketkä tulevat voittamaan vuoden mittaan eri mittelöissä.

China Miéville: The City & the City

China Miévillen The City & the City on ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta, ja siksipä minulla ei ole mitään vertailupohjaa hänen aiempiin teoksiinsa nähden. The City & the City vaikuttaa alusta alkaen noir-dekkarilta ja Miéville antaakin ansiota Raymond Chandlerille. Juonikuviota on vaikea kuvata spoilaamatta, joten raapaisen vain pintaa. Pelkän dekkarin asteelle kirja ei jää, vaan siinä on useita tasoja

Amerikkalainen opiskelija murhataan Besźel-nimisessä kaupungissa jossain päin Eurooppaa. Itse sijoitin mielessäni kaupungin jonnekin Keski-Euroopan itälaitamille. Komisario Borlú, joka puolestaan sai päässäni jostain syystä tv:stä tutun komisario Morsen hahmon, huomaa pian, että murhassa on jotain epätavallista ja lähtee etsimään vastauksia Besźel-kaupungin toisesta puoliskosta, Ul Qomasta. Kaupunkien suhde on historiallinen ja hyvin erikoinen; osittain siitä tuli mieleen jaettu Berliini 70-luvulta. Kun silmäilin muutamaa muuta arvostelua kirjasta, huomasin yllätyksekseni kuinka eri paikkoihin ja poliittisiin asetelmiin Miévillen kaupungit oli lukijoiden päässä sijoittuneet. Oli mm. Turkkia ja Iran/Irak -asetelmaa ja näin jälkeen päin pystyn kyllä ymmärtämään muutkin näkemykset, joskin omani ovat tietysti päällimmäisenä. Kirja on aina lukijalleen henkilökohtainen kokemus.

Miévillen kirjassa on useita todella mielenkiintoisia elementtejä. Itse kaupungit tuntuvat eläviltä ja aistittavilta. Kaupungin asukkaiden psyykkinen tila muistuttaa hyvin pitkälti männävuosien tiettyjen Itä-Euroopan valtioiden asukkaiden tilaa ja tapaa käyttäytyä vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä, mm. tavassa "olla näkemättä". The City & the City ei kuitenkaan ole olemassa olevan maailman historiaa, vaikka monet sen tapahtumista muistuttaakin omaamme, vaan kirja menee oudommalle puolelle, hämärän rajamaille. Tapahtumiin on sekoitettu joukkoon selkeästi nykyhetkeä; googlea ym. The City & the City on kekseliäs, kiehtova ja monitahoinen kirja. Henkilöhahmot eivät itsessään koskettaneet minua, joten sen koin kohtuullisena miinuksena, samoin kun hieman laskusuuntaisen lopun. Joka tapauksessa kirja oli ok lukukokemus, ja koskapa sitä ei kuitenkaan ole yleensä pidetty Miévillen parhaana teoksena, niin odotan mielenkiinnolla mitä kirjailijalta tulee vastaan, kunhan pääsen käsiksi Perdido Street Stationiin.

Talvi on tulossa HBO:lle (ja toivottavasti YLElle)

Olin kirjoittamassa kirja-arviota The City & The Citystä, kun tweetti Game of Thrones -tv-sarjan hyväksynnästä pomppasi silmiini. Kirja lensi käsistä ja sitten alkoi pyöritys. Päivitystä, kommentteja ja muuten vaan iloista sekoilua.

HBO siis näytti vihreää valoa George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaan perustuvalle tv-sarjalle. Tai ainakin sen ensimmäiselle kaudelle. Tulossa on jo kuvatun pilotin lisäksi 9 jaksoa. Kuvaukset alkavat jälleen kesäkuussa Belfastissa.

Ilmeisesti suunnitelmissa on, että HBO esittää sarjan keväällä 2011 ja koskapa YLE on ostanut HBOn sarjojen oikeudet, niin toivon mukaan näemme vain muutamien viikkojen viiveellä sarjan myös Suomen telkkarissa.

THR:n blogin mukaan valitut näyttelijät ovat pysyneet ennallaan. Ketään ei siis vaihdeta. Ja ensimmäinen virallinen kuvakin jo lykättiin nähtäville pilotista, näyttäisi olevan Yövartion mustaa ratsastavalla hahmolla (Bronson Webb). Lisää kuvia on tulossa, jos oikein ymmärsin GRRM:n kumppanin Parrisin viestittelystä.

Kuva Helen Sloan/HBO

Starkin tenavien näyttelijöiden reaktioita on ollut hauska seurata Twitterissä. Olivat jokseenkin iloisia (Maisie_Arya: ILOVEEYOUU MY SISMSS FRIENDS XXXXXXXXX DEFINITELY NEED TO MEET UP!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! WOOOOOOO SO HYPER XXXXXXXXX I CANT SLEEP !!!!!!!! XXXX), mutta luulenpa, että kaikkein iloisin HBOn päätöksestä on GRRM itse.

Nyt vain odottelemaan ketä uusia näyttelijöitä sarjaan valitaan. Täyttämättä ovat mm. Petyr "Pikkusormi" Baelish, mestari Aemon, Syrio Forel, Hodor (HODOR, HODOR!), Samwell Tarly, Renly Baratheon, Varys...

Juu, ja päivityksiä ilmestyy entiseen tapaan Tulen ja jään laulu -sivustolle aina sitä mukaan kun uutta ilmenee.

Lukulistalla 3/2010

Maaliskuu on yleensä yksi hitaimmista lukukuukausistani, mutta ainakin tänä vuonna tuntuu tarjontaa olevan yllin kyllin lukulistalle. Saa nähdä mitä ehdin lopulta lukemaan itse maaliskuun aikana ja mitä siirtyy myöhemmäksi. Suunnittelemani lista näyttää kuitenkin seuraavalta:

• Tad Williams: Shadowrise
• Steph Swainston: Above the Snowline
• Robin Hobb: Dragon Haven
• Lavie Tidhar: The Bookman
• N.K. Jemisin: The Hundred Thousand Kingdoms
• Connie Willis: Blackout

Loppukuun puolella on tulossa lisää mielenkiintoisia kirjoja. Onneksi olympialaiset vihdoin loppuvat.