Tiedän, että tämä kirja on tarkoitettu lapsille ja nuorille lukijoille, mutta täytyy sanoa, että näin aikuistakin pelotti jotkut kohtaukset, niin elävästi Gaiman ne eteen toi. Välillä hautausmaa kotina tuntuu jopa kiehtovalta paikalta ja sen aaveet miellyttävämmiltä kuin elävät ihmiset. Eikun opinnot kummitusten parissa vaikuttivat kiinnostavammilta kuin perinteiset oppiaineet. Mikäs olisi ovelampaa kuin oppia hiipumaan tai kävelemään uniin. Hautakivien tekstit aapisena on myös loistava ratkaisu.
En voinut välttyä tuntemukselta, että Gaiman on lukenut Lovecraftinsa,
vaikka mistään niin synkästä ei Hautausmaan pojassa olekaan kyse.
Kirja on hienoisesta synkkyysasteestaan huolimatta hyvin sympaattinen. Jostain
syystä Gaimanin teokset ovat suurimmaksi osaksi aiemmin jääneet minulta väliin,
mutta Hautausmaan pojan jälkeen luen kyllä muitakin. Positiivista on,
että kirja on myös kuvitettu.
Kiva tietää tuo Eikun alkuperäinen englanninkielinen nimi, kiva kun kerroit! Minä pidin tästä valtavasti, tarina antoi aikuislukijallekin vilunväreitä ja juoni oli mukavan polveileva. Synkkä kuvitus toi mukavaa tunnelmaa tarinaan. Tämä oli ensimmäinen lukemani Gaiman, aion ehdottomasti lukea häneltä lisää!
VastaaPoistaTämä on yksi Gaimanin parhaista, mutta muitakin hyviä löytyy. Olisi mukavaa, jos The Ocean at the End of the Lanekin suomennettaisiin. Pidin teoksesta hyvin paljon. Jos sinulla on mahdollisuus hankkia käsiisi kuvitettu The Sleeper and the Spindle, suosittelen sitäkin.
Poista