Mark Charan Newtonin Nights of Villjamur on palapeli. Se on kuin
kokoelma useista eri kirjoista irroitettuja kohtauksia, tai siltä se ainakin
tuntui alussa. Fantasiakirjallisuudessa on tänä päivänä vaikea löytää todella
originellia teosta, mutta se ei aina ole paha asia. Esim.
Peter V. Brettin
The Painted Mania lukiessani tuli mieleen välillä kovinkin
Robert
Jordanin Ajan pyörän alkuteokset tyyliltä, mutta Brettin teos kantoi
kuitenkin omalla painollaankin hyvin. Kyllähän Villjamurinkin tarina on
kiinnostava itsessään, mutta silti se tuntuu aikamoisen kliseiseltä. Ihmettelen
miksi sitä on hypetetty niin paljon; liekö kyseessä kustannusyhtiön mainonnan
tulosta.
Joka tapauksessa,
Nights of Villjamurissa on jonkin verran hyvääkin.
Tarinan juoni on lyhykäisyydessään: poliittista peliä lähestyvän jääkauden
uhatessa. Kirjassa esitellään pimeää taikuutta sekä erilaisia ihmisen kaltaisia
olentoja, kuten garudat, rumelit ja bansheet, mutta ulkoista kuvausta
syvemmälle näiden olentojen ominaisuuksiin ei päästä. Plussaa saavat
skandinaavistyyliset nimet joillakin paikoilla ja hahmoilla. Jopa päähahmot
valitettavasti jäävät pinnallisiksi, eikä kirjan tapahtumat muutenkaan herätä
syvällistä pohdintaa. Ihan kiva lukea, mutta helppo unohtaa sen jälkeen kun on
lukenut.
Niin...
Talvi Jääkausi on tulossa. Ehkä tämän
Legends of the Red
Sun -sarjan tulevat osat ovat parempia kuin ensimmäinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!