Margaret Atwood: I'm Starved for You

Uutta MaddAddamia odottaville faneilleen Margaret Atwood tarjoaa luettavaksi noin pienoisromaanimittaisista teoksista koostuvaa Positron-sarjaa, jonka ensimmäinen osa on nimeltään I’m Starved for You. Hankin ekirjan elokuun alussa parin euron hinnalla Amazonista, mutta nyttemmin hinta on kaksinkertaistunut ja kansikuvakin vaihtunut.

Tarina sijoittuu lähitulevaisuuden maailmaan, jossa yhteiskuntajärjestys on horjunut valtavan työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden vuoksi. On syntynyt levottomuuksia jengiytymisen, rikollisuuden ja huumeiden käytön lisäännyttyä. Vankien määrän kasvattaminen ei ole yhteiskunnan talouden kannalta järkevää, eikä ratkaise suurtyöttömyyttä, joten on kehitetty Consilienceksi nimetty kokeilu, jossa suljetussa kaupunkisysteemissä vapaaehtoiset ihmiset vuorottelevat vankien kanssa välillä vankeina (Positron-vankilassa) ja välillä vapaina. He ovat koko ajan työllistettyinä yhteisöä hyödyntävissä tehtävissä, eikä heillä ole huolta ylläpidosta. Vankilavuorolaisen asuntoa asuttaa vapaavuorolainen, jolloin asuinmenotkin puolittuvat. Vankeja pyritään näin sopeuttamaan työhön ja normaalielämään. Vaan se elämä tahtoo olla kyllä aika rajattua ja virikkeetöntä ja musiikki ja elokuvatarjonta sisältää paljon positiivista Doris Dayta. Pariskunta Stan ja Charmaine päättävät kuitenkin värväytyä mukaan, sillä onhan ylevää olla pelastamassa ihmiskuntaa täydelliseltä rappiolta ja voittaa olot surkean toimeentulottomuuden. Consilience/Positronista ei tosin ole paluuta.

Lähtöasetelma tarinan kokeilulle on sellainen, että itse en uskoisi sen toimivan, mutta Amerikan ihmemaassa kaikki on mahdollista (kun tarkoitus pyhittää keinot) ja siihen Atwood nojaa, kuten Orjattaresi-kirjassakin (arvostelu), jossa on myös dystopisessa maailmassa sijaitseva suljettu ja kontrolloitu yhteisö. Samantyyppinen kehitelmä on myös Oryx ja Craken (arvostelu) eliittiyhteisökin. I’m Starved for You keskittyy kuitenkin voimakkaasti ihmisen seksuaaliseen puoleen ankeassa ja tasapäistävässä ympäristössä, jolla on tukahduttava vaikutus. Tarina kertoo mielikuvituksesta ja sen vääristymisestä.

Atwood luo jälleen kerran varsin ahdistavan kuvan millaiseen tilanteeseen ihmiskuntamme voisi ajautua. Maailmanluonti jopa näin lyhyessä tarinassa onnistuu. Aineksia on otettu niin paljon todellisista nykyajan ongelmista ja kipupisteistä, että tarina tuntuu tarpeeksi uskottavalta. Atwood on moneen otteeseen kuvannut maailmaa ja ihmisiä epämiellyttävyyden tasolla ja I’m Starved for You liittyy tähän joukkoon. Kertomus sisältää kohtauksen, jonka jälkeen pahoinvoivana ajattelin, oliko ihan pakko kirjoittaa moista. Kaipa kirjailijan oli.

I’m Starved for You on kaikkea muuta kuin hauska tarina. Siitä puuttuu jopa Atwoodin pistävä huumori. Silti se on otteessaan pitävää luettavaa ja loppuu totaalisen kesken. Onneksi eilen julkaistiin jatko-osa Choke Collar, jonka lukemisen aloitin saman tein. Kolmas osakin eli Moppet Shop (muoks: osan nimi on vaihtunut Erase Me:ksi) on jo tiedossa, mutta muuten ei ole tietoa siitä kuinka monta osaa Atwood aikoo kirjoittaa sarjaan. I’m Starved for You ei ole Atwoodia parhaimmillaan, mutta silti sen verran terävää tekstiä, että ainakin kirjailijan genrekirjoista pitäneille tätä on helppo suositella.