sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Karel Čapek: R.U.R. - Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 12

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 11 jäi minulta väliin, mutta nyt tähän Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin vetämään kahdenteentoista haasteeseen terästäydyin mukaan. Olen lukenut viime aikoina useitakin klassikkoja, mutta valitsin tempaukseen tsekkiläisen Karel Čapekin näytelmän R.U.R., joka valmistui vuonna 1920. Näytelmän ensiesitys oli Prahassa 25.1. 1921 eli kutakuinkin 100 vuotta sitten. Suomeksi teos on ilmestynyt kokonaisuudessaan 2009. 

R.U.R. eli Rossumin universaalit robotit koostuu neljästä näytöksestä, joista ensimmäinen on alkunäytös. Rossumin tehdas on kehittänyt roboteista uuden, ihmisestä vaikeasti erotettavan version, jonka tuotanto on salaista. Ylijohtajan tytär Helena Glory saapuu tehtaalle, jossa sen johtajisto pääjohtaja Harry Dominin johdolla esittelee hänelle robotit. Helenan ällistykseksi niitä ei todellakaan erota biologisista ihmisistä, mutta pääjohtaja vakuuttaa ettei niillä ole tunteita, omaa tahtoa, intohimoja, historiaa tai sielua. Helena kapinoi, sillä hänen mielestään Robotteja tulisi kohdella kuten ihmisiä, niille pitäisi antaa vapaus tunteisiin ja rakkauteen. Vuosien jälkeen, kun Robotit ovat korvanneet ihmiset työnteossa, sillä ne ovat halpoja ja helposti massatuotannolla valmistettavia, ihmisten syntyvyys on laskenut ja maailmantalous on robottien varassa. Rossumilla tuotetaan uusi robottimalli, poikkeuksellinen Radius. On väistämätöntä, että robotit ottavat vallan, mutta yhteiskunta ei ole kuitenkaan sillä valmis. Sen huomaavat myös robotit.

R.U.R.in kieli on vanhahtavaa ja pateettista, mikä osin peittää alleen tarinan ajattomuuden. Čapek esittelee teoksessa ensimmäistä kertaa kirjallisuudessa sanan robotti. Kyseessä ei ole kuitenkaan perinteinen mekaaninen tuote, vaan ihmisen kaltainen biologinen olento, josta tänä päivänä käytettäisiin ehkä nimitystä "biomuoto", kuten Adrian Tchaikovsky omissa Dogs of War -teoksissaan (arvostelu) käyttää. Kirjan jälkisanoissa tarjotaan robotti-sanan alkuperäksi tsekkiläistä robota-sanaa, joka tarkoittaa taksvärkkiä, työtä, jonka tuotos menee yhteiskunnan hyväksi, eikä tekijä saa siitä palkkaa. Tarinan tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut keskittyä robotteihin, vaan ihmiseen ja hänen sankaruuteensa jopa tuhon hetkellä. R.U.R. on dystopia, siitä ei ole epäilystäkään, ja ehkäpä tuo sankaruus ei näyttäydy tämän päivän valossa enää samalta, kuin sata vuotta sitten, vaan aika naiivilta. 

Isaac Asimov, joka on tunnettu omista roboteistaan, piti Čapekin R.U.R.-näytelmää huonona, mutta kiittelee sitä robotti-sanasta. Asimov on kuitenkin poiminut omiin kirjoihinsa muutakin idean tynkää kuin pelkästään yhden sanan, joten R.U.R.illa on ollut sitäkin kautta suuri vaikutus keinoihmiseen liittyvään kirjallisuuteen. Čapekin lähtökohta oli inhimillisyys, ahneus, työ vähemmillä kustannuksilla ja massatuotannolla saavutettava runsaus, jolloin ihmiset voivat vetää lonkkaa yltäkylläisyydessä. Tehdastyön kasvava vaikutus yhteiskunnassa on merkittävä osa teosta. R.U.R.issa on havaittavissa myös ajattelu, joka sittemmin tieteisfiktiossa on nostanut usein päätään. Robotteja/androideja inhimillistetään ja niille vaaditaan ihmisten kaltaisia oikeuksia. Tämä on esillä esim. paitsi Asimovin tuotannossa, myös erittäin pitkälle vietynä Annalee Newitzin 2017 julkaistussa teoksessa Autonomous (arvostelu).

R.U.R. on klassikko, jonka voisin katsoa näytelmänäkin, tosin ehkä modernimmalla kielellä.


maanantai 4. tammikuuta 2021

Kevään 2021 kiinnostavia kirjauutuuksia

Vuoden 2021 alussa ajatuksenani on lukea erityisesti vanhempaa kirjallisuutta kirjahyllyjeni kätköistä. Vanhemmalla tarkoitan, että olen hankkinut kirjat 5+ vuotta sitten. Tunnetusti uudet kirjat kuitenkin napsahtavat mainostettuina houkuttelemaan, joten osan itseäni erityisesti kiinnostavia teoksia tammikuun ja huhtikuun väliltä olen ennakoinut ja koonnut tähän. Vastaan tulee ehkä myös yllätyksiä. Kirjahyllyssäni on myös useita 2020 julkaistuja, jotka odottavat vielä vuoroaan.

Tammikuu

Adrian Tchaikovsky: Bear Head
Kirja on jatkoa viime vuonna Top 10 valitsemalleni Dogs of Warille. Honey, geneettisesti muokattu karhu aloittaa Marsissa ilmeisestikin vallankumouksen, joten sitä seuraamaan, kiitos.

Olaf Stapledon: Liekit (The Flames, 1947) (Oppian)
Stapledon on niitä varhaisia tieteisfantasiakirjailijoita, joihin on ollut pitkään tarkoitus tutustua, mutta ei vain ole saanut kiinni, mistä aloittaa. Tässä lienee hyvä mahdollisuus. Maapallolla asustelee Auringosta lähtöisin olevia liekkiolentoja, joilla on ilmeisesti aikeita ihmiskuntaa kohtaan. Mutta millaisia, selviää tammikuussa.

Minna Roininen, Solina Riekkola ja Matleena Sopanen (toim.): Ei aivan ihmisiä: Novelleja tulevaisuuden älyistä (Osuuskumma)
Yhdeksän novellin antologia erilaisista tekoälyistä, jotka toimivat rinnakkain. Useat Osuuskumman kotimaisten kirjailijoiden antologiat ovat olleet, aiheesta riippuen, hyvinkin kiinnostavia luettavia, joten samaa odotan tältä.

  

Helmikuu

Francis Godwin: Lento kuuhun (The Man in the Moone, 1638) (Basam Books)
1600-luvulla tehty kuulento kiinnostaa aina. Edit: Julkaisu siirtynyt maalis-huhtikuulle.

Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää ( La vraie vie, 2018) (WSOY)
Raivoisaa ja runollista nuoren tytön kasvutarinaa on kuvailtu romaaniksi jossa “satujen viattomuus kohtaa Stephen Kingin trillereiden kauhun.” (RTL). No niin. Ei aavistustakaan mitä on luvassa. Dieudonné on belgialainen kirjailija, ja niitä ei kovin monta spefi-ympyröissä ole tullut vastaan, joten ihan jo senkin vuoksi ajattelin tämän lukea.

Arthur Machen: Mystisiä kertomuksia (Basam Books)
”Tähän teokseen on valikoitu parhaita osia hänen myöhäistuotannostaan, jossa kaipuu salattuun todellisuuteen jalostuu kummiksi käänteiksi, hätkähdyttäviksi havainnoiksi ja viipyileviksi tunnelmiksi.” Näihin aiemmin tuntemattomiin kirjailijoita on mukava tutustua ja saada pohjaa tunnetumpien kirjailijoiden vaikuttajista. Machen on walesiläinen kirjailija, jonka novelleja ilmeisesti 1900-luvun alkupuolelta on koottu tähän teokseen. Edit: Julkaisu siirtynyt maalis-huhtikuulle.

Maaliskuu

Adrian Tchaikovski: One Day All This Will Be Yours
Pienoisromaanimittainen aikamatkailutarina. Welcome to the end of time. It’s a perfect day. Tämä on Tchaikovskyn kolmas julkaisu alkuvuodelle. En ole katsonut kuinka monta ilmestyy loppuvuodesta. Melkoinen tahti kirjailijalla.

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (The Underground Railroad, 2016) (Otava)
Palkintoja ja -ehdokkuuksia kerännyt teos, jota myydään myös B. Obaman nimen voimin. Vaihtoehtohistoriallinen teos vapauden tavoittelusta ja sorrosta, johon tullee tutustuttua.

Josh Malerman: Malorie (Malorie, 2020) (Karisto)
Lintuhäkin jatkoa. Malorie ja lapset lähtevät jälleen liikkeelle uhkaavaa maailmaan silmät sidottuna. En ole uskaltanut lukea englanninkielisiä arvosteluja, miten jatko on onnistunut, sillä haluan lukea kirjan.

Madeline Miller: Kirke (Circe, 2018) (WSOY)
Tämän teoksen olen jo lukenut alkuperäiskielellä, mutta otan sen esille, jos joku sattuisi kiinnostumaan suosituksestani ja haluaa lukea kirjan ennen kuin siitä tulee tv-sarja. Kirkehän on Odosseuksen tarinoista tuttu henkilö ja nyt antiikin mytologiaa kerrotaan hänen näkökulmastaan. Milleriltä on aiemmin suomennettu Akhilleen laulu.

 

 

Huhtikuu

Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet (The End of Men, 2021) (Like)
Tämä kirja ilmestyy englanniksikin huhtikuussa, joten pikainen suomennos tulossa. Tarinassa Skotlannissa leviää virus, joka tarttuu vain miehiin. Rokote voi pelastaa koko ihmiskunnan. Kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa. En osaa sanoa, onko tämä jokin korni ”otetaan kaikki kohu irti korona-ajasta” –julkaisu, vai oikeasti sanomallinen teos. Mainosteksti ”Vain miehet kantavat virusta. Vain naiset voivat pelastaa meidät kaikki.” on ainakin juuttaan hölmö.


Englanninkielisissä julkaisuissa on vähemmänlaisesti kiinnostavia alkuvuodesta, mutta toivottavasti kesällä ja syksyllä enemmän.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...