Herra Bliss aiheutti pienen etsintäurakan kirjaston lastenkirjaosastolla, sillä tietokannan mukaan kirjan piti olla paikalla, mutta sitä ei löytynyt mistään. Niinpä sitä sitten pengottiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes kirjapahanen suostui paljastamaan itsensä (oli siellä missä pitikin, ähäkutti sekin sokeat). Kyseessä on jälleen kerran tarina, jonka J.R.R. Tolkien on sepittänyt ja kuvittanut omille lapsilleen jo 1920-30-luvuilla. Painettuna kirjana se ilmestyi postuumisti 1982 (suom. 1983). Wikipediasta löytyy tarkempi julkaisuhistoria ja juoniselostus.
Herra Bliss päättää ostaa auton, mutta ei ilmeisestikään ole kovin hyvä kuski, sillä matkalla ystäviensä luo vierailulle, hän joutuu useampaan onnettomuuteen ja se koituu hänelle melkoisen kalliiksi. Auto tuottaa loppujen lopuksi iloakin, mutta sitä ennen hän tapaa muun muassa kolme karhua ja se on aika jännä juttu.
Herra Bliss koostuu Tolkienin käsin kirjoittamista teksteistä ja piirroksista, jotka on painettu alkuperäisessä muodossa joka toiselle sivulle. Viereisellä sivulla on suomennettu teksti ladottuna. Tarina on yksinkertainen, mutta piirrokset tekevät siitä hauskan. Hihittelin muutaman kerran, varsinkin alla olevassa kohdassa, jonka yhteydessä Wikipediaankin on kirjoitettu: Näyte Tolkienin kuvitus- ja tekstaustyylistä. Vasemmassa laidassa kuvittaja kapinoi: "Autokin on siellä (samaten ponit ja aasi), mutta en jaksa piirtää niitä."
Herra Bliss tuo mieleen Bilbo Reppulin, ehkä sen vuoksi, että herra Blissin kodin eteiskuva muistuttaa lähestymistyyliltään Hobitti-kirjan kuvaa Bilbon kotikolosta, vaikka onkin perinteistä ihmisten arkkitehtuuria. Blissin koti on suunniteltu sen mukaisesti, että hän käyttää korkeita hattuja ja hänellä on pitkä rivi naulakoita korkeassa eteisessä niitä varten. Tolkien leikkii tarinassa jälleen kerran sanoilla ja voin vain kuvitella miten lapset ovat innoissaan oivaltaneet asioita sen mukaan mitä isä on heille tarinaa kertonut ja kuinka hauskaa on ollut katsoa kertomukseen liittyviä kuvia.
Herra Bliss on pienimuotoinen tarina, mutta hilpeä sellainen ja aikuisellekin varsin lukukelpoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!