perjantai 3. huhtikuuta 2020

Palmusunnuntain lukumaraton 2020

Lukeminen jatkuu, vaikka blogissa on jälleen ollut taukoa. Iltatähden syttyessä -blogin vetämänä on mahdollisuus osallistua Palmusunnuntain lukumaratonille 4.-5.4., ja minä useimmiten osallistun kun aikataulu on suotuisa. Kirjoja näet riittää. Säännöt on tutut, eli 24 tuntia lukemista siten, että osa ajasta osuu varsinaisille maratonpäiville. Minä aloitan lukumaratonin perjantaina 3.4. ja jatkan lauantain 4.4. puolelle. Perjantai-lauantai -yhdistelmä toimii minulla paremmin kuin lauantai-sunnuntai.

Olen välillä harjoittanut teemalukemista maratoneissa ja niin ajattelin nytkin. Teema on novellit. Ja tarkennettuna kotimaiset novellit antologioissa, joita minulla on lukuisia lukematta. Osuuskumma on julkaissut ahkerasti antologioita ja vaikka olen toistakymmentä kirjaa kustantamolta lukenut, niin antologioita vain kaksi: Ruumiittomat (arvostelu) ja Surupukki (arvostelu). En tiedä montako antologiaa ehdin lukea maratonin aikana, mutta lukupinossa ovat kuvassa olevat. Mitä en ehdi tällä kerralla, jatkan seuraavassa maratonissa.


Osuuskumman julkaisut on löydettävissä täällä. Kustantamolla on menossa 50 % alekampanja ennen tätä vuotta ilmestyneistä paperikirjoista huhtikuun loppuun saakka. Minulla kaikki antologiat on ekirjoina. Kerrytän tietoa lukemisistani alle ja twiittailen lukumaratonista välillä myös Twitterissä.

Lukumaraton alkaa klo 12:00.
Aloitan Varjoisilta kujilta -kissa-antologialla.

Klo 13 Taru Kumara-Moision Sisimmältäni olen oli ihana tarina erilaisesta äidistä. Varsin kiehtova ja meni ihon alle. Kij Johnsonin Fudoki, jota luen pikkuhiljaa, tuli vahvasti mieleen.
Anni Nupposen Valkoisen kissan kuolemassa on noirdekkarin tuntua kissamaailmassa. Humoristinen. Erittäin vahva alku antologialla.

Olenko muuten koskaan maininnut, pidän kissoista... olen ollut kahden onnellinen orja.

Klo 14 Janos Honkosen Ne ovat niin helppoja saaliita on loistava nonsense-Alicen jalanjäljissä kulkeva novelli, joka sai hyrisemään tyytyväisyydestä.

Klo 15:20 Jussi Katajalan Rottakuningas oli mytologinen kauhukertomus, jossa oli kissavoimaa. Sai reagoimaan ääneen surusta. Timo Saarron Oravanmetsästäjä oli pojan ja erikoisen miehen ystävyystarina vaihtoehtohistoriallisessa Helsingissä.

Klo 16 Maija Haaviston Suvikulta oli hienosti rakennettu ja varsin omaperäinen tarina, mutta johan etoi välillä.

Klo 16:25 Tarinat ovat saaneet synkempiä sävyjä ja vaikka Tarja Sipiläisen Peto alussa naurattikin, niin loppua kohti hymy hyytyi. Tuo minun muutaman tunnin takainen orja-lausahdukseni alkaa kuulostaa karmealta.

Klo 17:35 Mikko Rauhalan Vaiston varassa oli sujuva, joskaan ei niin vakuuttava tarina huijatuksi tulemisesta. Miellyttävä lukea, joka tapauksessa. Anu ja Eero Korpisen Neiti Madiganin lemmikki oli novelleista ensimmäinen, joka varsinaisesti yhdisti noituuden ja kissat. En juurikaan syttynyt tälle teemalle.

Klo 18:15 Artemis Kelosaaren Kissa joka jäi sai sitten kyyneleet silmiin. Haikea ja kauniskin tarina. J.S. Meresmaan Hän kehrää yhdytti kertoen kissan ja vampyyrin ja millaisella lopulla!

Varjoisilta kujilta on tasaisen hieno novelliantologia, suosittelen ehdottomasti hankkimaan ja lukemaan! Omaksi suosikiksi nousi hiuksenhienosti Janos Honkosen Ne ovat niin helppoja saaliita, mutta myös muut olivat vaikuttavia. Sivuja lukumaratonissa kertynyt 157. Nyt on pieni tauko paikallaan, ennen kuin valitsen seuraavan antologian luettavaksi.

Klo 19 Ruokatauko pidetty. Jatkan lukumaratonia Naamiot-antologialla.

Klo 21:30 Naamiot-antologiasta luettu Katri Alatalon Särö ja Anne Leinosen Toiset kasvot. Molemmat vievät tunnelmaltaan vieraisiin kulttuureihin, maustettuihin viineihin ja erilaisiin yhteiskuntaluokkiin. Toisessa ollaan alemmassa, toisessa hallitsevassa. Hyvin soljuvasti kirjoitettuja tarinoita hahmonvaihdosta.

Lauantai klo 00:30 Luettu Mia Myllymäen Noidasta polvi paranee, Artemis Kulosaaren Rutto ja Janos Honkosen Sen silmärei'istä paistoi tyhjyys. Näistä Rutto sijoittuu Italiaan, muut kotimaahan. Naamiot ovat voimakkaasti psykologisia, peittämässä todellista minää, luomassa illuusiota ja osa siirtymistä tulevaisuuteen, edistykseen. Tähän mennessä kaikki tarinat ovat olleet aika vakavia. Melkein kaipaan jotain huumoria.

Klo 10 Heikki Nevalan Grendel, Maija Haaviston Silloin kun en katso, Tarja Sipiläisen Peitetehtäviä, M.A. Myrskyluodon Siviili, sotilas ja Taru Kumara-Moision Rauhaan luettu. Grendel oli ahdistava tarina, koin sen symbolisena. Silloin kun en katso oli kiinnostavan tirkisteleva, luin tarinaa tiiviisti, mutta taisin silti hukata pointin. Black Mirror -tyyppinen kertomus. Peitetehtävissä ihmisyys itsessään on naamio kirjaimellisesti, kun avaruuden oliot ovat saapuneet maapallolle. Siviili, sotilas -tarinassa on sankaruuden naamio, mikä on tuttu ilmiö sankareiksi leimatuille. Erinomaisesti kirjoitettu novelli, jossa naamionkuvaus ei ole suoraviivaista, vaan hehkuu surullisena tunnelmana, jossa voi kuulla musiikin. Rauhaan-novellissa naamio on nuoruudessa massassa opettelemista, itsenäisyyden ja itsen löytämisen aika, kapinallisuutta.

Naamiot sisältää useita ajatuksia herättäviä tarinoita ja on onnistunut antologia sekin. Vaatii ehkä enemmän kuin edellinen Varjoisilta kujilta, sillä siinä ei juuri kevennystä ole.  M.A. Myrskyluodon Siviili, sotilas nousi kokonaisuutena hituiseksi suosiksi, vaikka jälleen pidin kyllä kaikista.
Antologian pituus on 172 sivua, joten sivuja lukumaratonissa on kertynyt 329.

Pari tuntia jäljellä. Siirryn lukemaan Kristallimeri-antologiaa.

Klo 12 Lukumaraton päättyy osaltani. Ehdin lukea Kristallimeri-antologiasta esipuheen, Jani Kankaan Sinisen linnun, Kari Välimäen Elämäni raapaleina I - Naamiaiset ja J.S. Meresmaan Kapteenin synnyn. Erilainen aloitus merirosvoantologialle kuin odotin, mutta en oikeastaan yllättynyt. Kapteenin synnyn tarinassa oli tuttuutta, sillä siinä esiintyi Meresmaan Mifongin perinnöstä sivuhahmona esiintyvä Linn, tällä kertaa päähahmona. Luin kirjan seitsemisen vuotta sitten, mutta hyvin näytti muistuvan mieleen.

Tämän enempää en ehdi antologiasta tämän maratonin puitteissa lukea, mutta jatkan sen ja muiden lukulistalla olleiden parissa Pääsiäisen lukumaratonissa 10.-13.4. välisenä aikana.

Palmusunnuntain lukumaratonin saldo oli
Christine Thorel & Shimo Suntila (toim.): Varjoisilta kujilta
Taru Kumara-Moisio, Anne Leinonen & Minna Roininen (toim.): Naamiot
Anni Nupponen & Christine Thorel (toim.): Kristallimeri (osa)

Sivumäärä kutakuinkin 380.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteen koonti

Olen osallistunut kuluneen vuoden aikana Mitä luimme kerran -blogin Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaasteeseen (jatkohaaste). Haaste päättyy tänään kansainvälisenä naistenpäivänä 2020 ja on aika tehdä koonti mitä tuli luettua.

Vonda N. McIntyre: Unikäärme
Ursula K. Le Guin: The Farthest Shore
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
Kate Wilhelm: Where Late the Sweet Birds Sang

Lista on lyhyt. Vaikka 2019 puolet lukemistani kirjoista oli naisten kirjoittamia, suurin osa niistä oli kohtalaisen tuoretta kirjallisuutta. Naisten kirjoittamien teosten määrä sff-genressä on lisääntynyt ja nykykirjojen joukossa on varmasti tulevia naiskirjailijoiden kirjoittamia klassikoita huomattavasti enemmän kuin esim. 50 vuotta sitten kirjoitettujen.

Olen huomannut useiden lukijoiden arastelevan sanoa jotain klassikoksi, jos se ei löydy valmiilta listalta. Kuten Kate Wilhelmin kirjan yhteydessä totesin, on aika tarkastella myös vanhempaa kirjallisuutta uusin silmin ja uudistettava iänikuisia klassikkolistoja, joissa on 49 mieskirjailijaa ja Ursula K. Le Guin. Klassikkomääritelmä sallii sen.

Joka päivä on naistenpäivä -klassikkohaaste on auttanut huomaamaan, kuinka sukupuolittuneita klassikkolistat ovat. Kirjabloggaajien seuraava klassikkohaaste huipentuu heinäkuun viimeinen päivä. Olen valinnut siihen jälleen naispuoleisen kirjailijan teoksen ja haastan muitakin tekemään saman.

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Maaliskuun 2020 lukumaraton


Päätin pikaisesti osallistua Yöpöydän kirjat -blogissa tänä viikonloppuna vedettävään lukumaratoniin. Linkistä voi vilkaista maratonin sääntöjä, jos ei ole vielä tutut. Kiitos Niinalle jälleen kauniista lukumaratonlogosta. Minulla on aloituksen alla Kassandra Montagin Tulvan jälkeen sekä edellisestä ystävänpäivän maratonista kesken Alan Mooren Vartijat. Uskoisin, että näillä pääsen melko pitkälle. Aloitan lukumaratonin klo 12:40 lauantaina ja päätän sunnuntaina samaan aikaan. Päivittelen alle lyhyesti etenemisiä.

7.3.2020 klo 12:40 - Maraton alkaa Tulvan jälkeen.

Klo 16:20 - Olen lukenut kirjaa 18 % verran. Otin nuhanokoset välissä.

Klo 18:10-  Eteneminen sujuu hyvin, luettuna Tulvan jälkeen -kirjasta 33 %.

Klo 19:35 - 48 % luettuna, mikä sivuina on noin 200 sivua.

8.3. klo 00:40 - Lukumaraton on puolessa välissä. 68 % Montagin kirjasta luettuna.

Klo 2:20 - 82 % kirjasta luettu. On aika nukkua välissä.

Klo 9:45 Tulvan jälkeen luettu. Sivuja kertynyt yhteensä 414. Maratonia jäljellä vajaa 3 tuntia. Siirryn lukemaan Vartijat-sarjakuvaa lähtien sivulta 250.

Klo 12:00 Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Vartijat saatu loppuun. Sivuja siitä kertyi 166. Viimeiset 40 minuuttia luen Kij Johnsonin Fudokia, joka on ollut jonkin aikaa kesken.

Klo 12:40 Lukumaraton päättyy. Lopputulos:

Kassanda Montag: Tulvan jälkeen 414 sivua
Alan Moore & Dave Gibbons: Vartijat 166 sivua (osa)
Kij Johnson: Fudoki 5 sivua (osa)

Yhteensä: 585 sivua

torstai 20. helmikuuta 2020

2019 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat

Science Fiction and Fantasy Writers of America (SFWA) on julkaissut 2019 Nebula-palkintojen ehdokaslistat. Voittajat julkaistaan toukokuun 30. päivä. Olen lukenut näistä The Ten Thousand Doors of Januaryn, josta on tulossa arvio, ja Gideon the Ninth ja Dragon Pearl ovat yhä lukulistalla. Jokunen ehdokas saattaa ilmestyä Hugo-ehdokaslistallekin.

Romaani
  • Marque of Caine, Charles E. Gannon
  • The Ten Thousand Doors of January, Alix E. Harrow
  • A Memory Called Empire, Arkady Martine
  • Gods of Jade and Shadow, Silvia Moreno-Garcia
  • Gideon the Ninth, Tamsyn Muir
  • A Song for a New Day, Sarah Pinsker
Pienoisromaani
  • “Anxiety Is the Dizziness of Freedom”, Ted Chiang
  • The Haunting of Tram Car 015, P. Djèlí Clark
  • This Is How You Lose the Time War, Amal El-Mohtar & Max Gladstone
  • Her Silhouette, Drawn in Water, Vylar Kaftan
  • The Deep, Rivers Solomon, with Daveed Diggs, William Hutson & Jonathan Snipes
  • Catfish Lullaby, A.C. Wise
Pitkä novelli
  • “A Strange Uncertain Light”, G.V. Anderson
  • “For He Can Creep”, Siobhan Carroll
  • “His Footsteps, Through Darkness and Light”, Mimi Mondal
  • “The Blur in the Corner of Your Eye”, Sarah Pinsker
  • Carpe Glitter, Cat Rambo
  • “The Archronology of Love”, Caroline M. Yoachim
Novelli
  • “Give the Family My Love”, A.T. Greenblatt 
  • “The Dead, In Their Uncontrollable Power”, Karen Osborne
  • “And Now His Lordship Is Laughing”, Shiv Ramdas
  • “Ten Excerpts from an Annotated Bibliography on the Cannibal Women of Ratnabar Island”, Nibedita Sen
  • “A Catalog of Storms”, Fran Wilde
  • “How the Trick Is Done”, A.C. Wise
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Avengers: Endgame
  • Captain Marvel
  • Good Omens: “Hard Times”
  • The Mandalorian: “The Child”
  • Russian Doll: “The Way Out”
  • Watchmen: “A God Walks into Abar"
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Sal and Gabi Break the Universe, Carlos Hernandez
  • Catfishing on CatNet, Naomi Kritzer
  • Dragon Pearl, Yoon Ha Lee
  • Peasprout Chen: Battle of Champions, Henry Lien
  • Cog, Greg van Eekhout
  • Riverland, Fran Wilde

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Tähtivaeltaja-palkinnon 2020 ehdokkaat julkistettu

Helsingin Science Fiction Seura ry:n Tähtivaeltaja-palkintoehdokaslista on julkistettu. Palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle. Lopulliselle ehdokaslistalle 2020 raati on valinnut seuraavat teokset perusteluineen:

Naomi Alderman: Voima (The Power, suom. Marianna Kurtto, Gummerus) (arvostelu)
Dystopiatrilleri kääntää sukupuolten valtasuhteet päälaelleen, kun naisille kehittyy kyky antaa tappavia sähköiskuja. Teos peilaa viiltävästi aikamme tasa-arvokysymyksiä väittämättä kuitenkaan vallan väärinkäyttöä minkään tietyn sukupuolen piirteeksi.

Margaret Atwood: Testamentit (The Testaments, suom. Hilkka Pekkanen, Otava) (lyhyt arvostelu)
Gileadin uskonnolliseen sukupuolisortoon palaava romaani on valitettavan ajankohtainen puheenvuoro uuskonservativismin lisääntyessä. Samalla teos kuitenkin muistuttaa, että aina on niitä, jotka eivät alistu.

Agustina Bazterrica: Rotukarja (Cadáver exquisito, suom. Einari Aaltonen, Like) (arvostelu)
Ravisteleva kuvaus yhteiskunnasta, jossa on siirrytty laajamittaiseen ihmissyöntiin. Romaani kommentoi painokkaasti teollista lihantuotantoa ja rahan vallan epäinhimillistävää vaikutusta.

Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta (Gennem dine øjne, suom. Sanna Manninen, Tammi)
Aivokuvannusmenetelmät ja lapsuusystävien kokemukset avaavat tien mielenfilosofiseen pohdintaan. Soljuvan syvällinen lukuromaani esittää suuria kysymyksiä tajunnasta, persoonasta ja toisen ihmisen ymmärtämisestä.

Antti Salminen: Mir (Poesia)
Fragmentaarinen, romaanin rajoja rikkova teos vie villin lyyriselle matkalle sienten varjobiosfääriin. Mir nostaa lukijan eteen toiseuden, jossa ihminen on parhaimmillaankin vain vähäinen palvelija sienten ja kasvien ikiaikaisessa sodassa.

Palkinto jaetaan huhti-toukokuussa.

tiistai 18. helmikuuta 2020

Vonda McIntyre: Unikäärme

Unikäärme on ehdottomasti teos, joka pääsee mukaan Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaasteeseen. Kirja on kököttänyt hyllyssäni ties kuinka kauan ja minulla on ollut omituisia ennakkoluuloja sitä kohtaan, joten en ole saanut luetuksi aikaisemmin. Nyt voin kuitata yhden kirjan myös Hugo-ehdokaslukuhaasteestani. Dreamsnake voitti ilmestyttyään (1978) seuraavan vuoden Hugo-, Nebula- ja Locus-palkinnot. Suomennettu versio ilmestyi 2002. Liitän kirjan myös Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaasteeseen, sillä kyllähän tämä klassikoiden joukkoon luetaan.

Käärme on parantaja, nainen joka kiertää apurikäärmeidensä kera pitkin ydinsodan jälkeistä turmeltunutta maata. On paikkoja, joihin ihmisen ei kannata mennä. Käärme paitsi parantaa, hän tuo unikäärmeensä avulla myös helpotusta kuolemanpelkoon kuoleman hetkellä. Menetettyään käärmekammoisten kyläläisten vuoksi unikäärmeensä, hänen täytyy löytää uusi. Ilman unikäärmettä ei juuri voi olla todellinen parantaja. Unikäärmeet ovat kuitenkin harvinaisia, eivätkä parantajat tiedä miten saisivat harvat hallussaan olevat lisääntymään. On kuitenkin paikka, josta tieto voisi löytyä.

Maailmakuvaus on kiehtova, iso kaupunki ja paljon pieniä kyläyhteisöjä, paimentolaisia sekä vaeltajia. Katastrofin jälkeinen maailma on yhtälailla kuin ennenkin ennakkoluuloinen ja epätasa-arvoinen, jopa julma. Selviytyäkseen on oltava itsekäs tai niin useimmat luulevat taikauskossaan ja peloissaan. Käärme on kaikkea muuta kuin itsekäs, hän uhraa aikansa sairaille ja kuoleville. Käärme on itsenäinen ja seksuaalisesti aktiivinen ja aloitteellinen, joskaan ei aina itsevarma. Hyvin inhimillinen hahmo siis. Kirjassa on romanssi, joka ei kuitenkaan vie onneksi koko huomiota. Loppupuoliskolla kuvioon astuu myös pieni kaltoinkohdeltu tyttö, jolla on loppuratkaisussa oma osuutensa.

Kirjan rakenne on hieman pätkittäinen, varsinkin alussa tuntuu, että lukisi erillisiä tarinoita, joissa on sama päähenkilö. Tämä tunne kuitenkin vähenee loppua kohti. Tarinassa kuvataan paljon Käärmeen ammatinharjoittamista, käärmeiden käyttöä parannustöihin ja rokottamista. Muutaman kuvauksen jälkeen tähän aiheeseen ei enää löydy uutta. Onneksi kirjailija keskittyy käärmemyrkyn muihin puoliin ja pelottavien tapahtumien jälkeen, kirja saa kohtalaisen lopun. Kirja yllätti positiivisesti ja joudun jälleen kerran toteamaan näiden kirjahyllyssä roikkuvien teosten suhteen, että kyllä niitä kannattaa rohkaistua lukemaan.




sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Adrian Tchaikovsky: Walking to Aldebaran

Adrian Tchaikovskyn Walking to Aldebaran on vuonna 2019 julkaistu pienoisromaani, jossa Gary Rendell -niminen astronautti lähetetään kansainvälisen tutkijajoukon mukana Kuiperin vyöhykkeelle tutkimaan tarkemmin sieltä tehtyä outoa löytöä. Tämän artefaktin odotetaan olevan mahdollisesti madonreikä, jonka toisessa päässä on elämiseen kelvollinen planeetta. Päästyään artefaktille ryhmä kohtaa hyökkäyksen. Rendell selviytyy, mutta päätyy harhailemaan omillaan pitkin artefaktin tunneleita. Hän ei ole kuitenkaan yksin.

Kuuntelin Walking to Aldebaranin äänikirjana, jonka luki kirjailija itse. Olin oikeastaan hämmentynyt koko tarinan ajan. Siinä oli paljon kuvausta ja huumoriakin löytyi kohtalaisesti ja viitteitä populaarikulttuuriin muutamia, mutta silti koko sisältö tuntui tyhjältä. G.Rendell ei saanut ulottuvuutta, eikä hänen ympäristössään ollut mitään kiinnekohtaa. Pienoisromaani yllätti siinä mielessä, että odotin Tchaikovskylta jotain kehittyvää hahmokeskeistä, mutta sitä samaa omaäänistä tarinankerrontaa ei löytynytkään. Meneekö se sitten kirjailijan monipuolisuuden piikkiin, en tiedä. Tarinaa kerrotaan kahdessa aikajanassa, nykyisyydessä ja menneessä, jossa kuvataan mm. ryhmän muita henkilöitä.

Jos kirjaa vertaa esim. Andy Weirin Yksin Marsissa teokseen, jossa niin ikään on yksinäinen kertoja ja vieraat olosuhteet, joihin päähahmon selviytymisyritystä kuvataan huumorilla, Walking to Aldebaran jää auttamatta varjoon. Lukijan kutsuminen Totoksi (”We’re not in Kansas anymore”) on kuitenkin hauska yksityiskohta. Yksi laimeaksi kokemukseksi jäänyt kirja ei kuitenkaan lannista minua, vaan meinaan lukea jatkossakin kirjailijan teoksia. Juuri nyt pidän ehkä tauon ja uppoan jonkun toisen vuosia väliin jääneen kirjailijan tuotoksiin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...