Liz Williams: Demonien taivas

Liz Williamsin toinen Rikosetsivä Chen -kirja Demonien taivas (The Demon and the City, 2006) ei juurikaan sisällä itse Chenia, vaan pääosassa uutukais-suomennoksessa on jo sarjan ensimmäisessä osassa, Aavekauppiaan tyttäressä (arvostelu) tutuksi tullut demoni, senesalkki Zhu Irzh.

Zhu Irzh työskentelee Singapore Kolmen poliisissa, mutta tällä hetkellä ilman partneriaan, sillä rikosetsivä Chen on vaimonsa kanssa lomalla. Irzhille tulee vastaan kuuluisan Deveth Sardain kuoleman tutkimus ja demoni kun on, hän suorittaa tutkimuksia omaan moraaliseen tyyliinsä sekaantumalla henkilökohtaisesti epäiltyyn Jhai Tseraihin, jolla on monia salaisuuksia. Devethin wanna-be tyttöystävä työskentelee laboratoriossa, jossa tehdään kyseenalaisia testejä demonille ja Jhailla on sormensa pelissä siinäkin puuhassa. Tapahtumaketju käynnistyy todenteolla, olennosta jos toisestakin paljastuu yllätyksiä ja Singapore Kolme on niin jumalien kuin demonienkin keskipisteenä hätää kärsimässä.

Aavekauppiaan tytär oli humoristinen ja pirteä tuulahdus urbaania fantasiaa. Kiinalaiset uskomukset upposivat loistavasti niin sf- kuin fantasiaelementtien keskellekin. Chen ja Zhu Irzh olivat kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Chen vaimoineen enemmän. Demonien taivaassa on jo kuitenkin väljehtyneen tuntua. Olin pettynyt kun Chenin ja hänen vaimonsa taustatarinaa ei tullutkaan enempää esille. Kirjailija ei muutenkaan tunnu haluavan selittää tarinassa taustoja. Sen sijaan hän antoi enemmän tilaa demonille, joka valitettavasti oli kiinnostavampi edellisessä kirjassa kuin tässä. Irzhistä tuli nyt jokseenkin naistenmies-tyylinen jepari, pilke jäi puuttumaan. Cheniä en enää tunnistanut kuin yhdessä kohden samaksi hahmoksi kuin Aavekauppiaan tyttäressä.

Singapore Kolme on yhä taivaan ja helvetin välimaastona kiehtova paikka ja meridiaanien kiinalainen tulkinta energioineen ja muine piirteineen omalaatuinen. Kuoleman jälkeinen elämä helvetissä tai taivaassa ja sielujen katoamispaikka tuovat mukaan yhä väriä, eikä hyvän ja pahan raja ole tukahduttavan selkeä. Ykköskirjan yksityiskohtien ilotulitusta ei kuitenkaan löydy. Tarina etenee sutjakkaasti, sillä kappaleet ovat lyhyitä, mutta samalla jos joutuu lukemaan kirjaa muutamia kymmeniä sivuja kerrallaan, se tuntuu myös pätkityltä ja kokonaisuus kärsii, kuten minulle taisi käydä. Huumori ei ole kadonnut sarjasta, sitä löytyy yhä, hieman laimeampana versiona.

Demonien taivas ei ole yhtä innostava kirja kuin Aavekauppiaan tytär, mutta tarina toimii. Jos sarjan kolmas osa, Precious Dragon, suomennetaan, luen sen kyllä. Harmi, ettei kustantaja enää viitsinyt tarjota asiakkailleen ekirja-versiota, kuten ekan osan kohdalla teki. Sain jopa sähköpostitse töykeän vastauksen kun kysyin ekirjan mahdollisuutta. Ei jäänyt hyvä maku. Ekirja tuntuu olevan yhä joillekin kustantajille kuuma peruna hyppysissä.

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Sopivasti kirjailija Liz Williamsin Finncon-vierailun alla ilmestyi suomeksi vuonna 2005 julkaistu Rikosetsivä Chen -sarjan ensimmäinen osa Aavekauppiaan tytär (Snake Agent).

Rikosetsivä Chen saa tutkittavakseen kadonneen aaveen tapauksen. Rikkaan teollisuusjohtajan tyttären Pearlin hautajaiset oli järjestetty viimeisen päälle ja luvat olivat kunnossa asianmukaisesti, jotta neidon sielu olisi päässyt siirtymään taivaaseen, mutta niinpä vain aave olikin havaittu helvetin satamasta ja huolestunut äiti ottaa yhteyttä Cheniin, jotta kadonnut aave saataisiin siirrettyä oikeaan osoitteeseen. Chen on lähitulevaisuuteen sijoittuvan Kiinan Singapore Kolmen poliisiyksikön yliluonnollisia tapauksia hoitava etsivä, jota työtoverit hieman välttelevät. Jatkuva yhteydenpito demoneihin kun jättää jälkensä. Chen saa tutkimuskumppaniksi senesalkki Zhu Irzhin, varsin hyvännäköisen demonin helvetistä. Kun selviää, että Pearl ei olekaan ainoa kadonnut aave -tapaus, vaan muitakin viattomia tyttöjä on siirretty laittomasti helvetin puolelle ja poliittisestikin arkaan vyyhtiin on sotkeutunut myös helvetin ministeriöt, on Chenin jälleen kerran itse matkustettava helvettiin, eikä hän voi olla varma jumalattarensa suojelusta.

Aavekauppiaan tytär yllätti ja vieläpä positiivisesti. Urbaani fantasia -piirteitä omaava tarina on synkän humoristinen ja nokkela, ehkä hieman kyyninenkin. Ajoittain sen demonikaartista tuli mieleen Jonathan Stroutin Bartimeus-sarja, mutta aikuiseen ja vähemmän hersyvähumoristiseen tyyliin. Williamsin luoma maailma, missä Singaporen kaupunkikin on toimiluvallinen tuotemerkki, sisältää kiehtovia toimintoja, kuten biosähköverkon ja tietokoneen nestemäisen nanokalvonäytön (offtopic: auton tuulilasiinkin on tullut pistettyä jo nanokalvoa, mikä on loistava keksintö, suosittelen!) Maailma on business- ja byrokratiapainotteinen. Viehätyin ajatuksesta, että eri astraalitasot toimivat yhteistyössä kuin valtiot konsanaan, eikä se helvettikään ole juuri kummoisempi kuin naapurimaa (terveisiä siskoille Ruotsiin). Lähitulevaisuuden ympäristöön on solutettu onnistuneesti traditionaalista kiinalaista kulttuuria ja uskontoa hun ja po’ineen, mikä rikastuttaa entisestään mielikuvituksellista kokonaisuutta. Kohtuullisen pituisessa kirjassa ei selitetä maailman taustoja eli miten sen hetkiseen pisteeseen on kehitytty, mutta alun kulttuurishokin jälkeen sopeuduin tilanteeseen ongelmitta.

Chen on hahmona kiitettävän rauhallinen ja tavanomainen. Hänen vakaanoloisesta ja ennakkoluulottomasta asenteestaan on helppo pitää. Flirttailevampi demonihurmuri Zhu Irzh tuo keventävää vastapainoa. Williamsin maailmanluonti ja hahmojen persoonat ovat toimiva kokonaisuus. Hieman olisin kaivannut lisätietoa Chenin ja hänen demonivaimonsa suhteesta, ihmisen ja demonin liittoumasta, mutta ehkä asiaa valotetaan sarjan seuraavissa kirjoissa. Aavekauppiaan tyttäressä suhteen kuvaus on varsin hienovaraista.

Aavekauppiaan tytär ei ehkä ole mestariteos, mutta tummanpuhuvan hauskaa ja mielikuvitusta rikastuttavaa luettavaa, jota ainakin minun on helppo suositella, varsinkin jos etsivätarinat ja yliluonnolliset olennot yleensäkin kiinnostaa. Annan jälleen kerran miinusta kirjan kannesta, jolla on mahdollisesti lähdetty tavoittelemaan nuorta lukijakuntaa. Siinä jätetään huomioimatta kirjan hahmojen etninen tausta, eikä värityskään tunnu osuvalta. Ei kansi niin iso floppi ole kuin esimerkiksi Le Guinin viimeksi julkaistujen käännösten kannet, mutta kuitenkin. Sisältö ratkaisee joka tapauksessa ja siihen tutustumista suosittelen, paperi- tai ekirjana. Toivottavasti saamme sarjaa lisääkin suomeksi (ostakaa kirjoja, jotta niitä kannattaa kustantaa lisää!). Tervetuloa Suomeen Liz Williams.