torstai 30. toukokuuta 2013

Aliette de Bodard: On a Red Station, Drifting

Ranskalaisvietnamislaiset sukujuuret omaava Aliette de Bodard tulee tänä kesänä Finnconin kunniavieraaksi. Olen harkinnut useamman kerran hänen Obsidian and Blood -sarjansa lukemista, mutta aina on jäänyt hieman alle kiinnostuskynnyksen, jotta olisin tosissaan tarttunut toimeen. Bodardin The Jaguar House, in Shadow -novelli oli pari vuotta sitten Hugo-ehdokkaana (arvostelu) ja silloin minulla oli vaikeuksia päästä tarinaan sisälle. Ehkä tuo tarina (Varjo Jaguaarien huoneessa) ja viisi muuta Xuya-novellia avautuvat suomennettuna paremmin, kun Perhonen ja jaguaari -novellikokoelma ilmestyy kesäkuussa. Harmittaa vain, että kyseinen kokoelma ei ilmesty myös sähköisenä versiona.

Mutta… uusin lukemani de Bodardin julkaisu, On a Red Station, Drifting on tämän vuoden Hugo-ehdokkaita pienoisromaaneissa ja se tuli minulle Hugo-paketin mukana ekirjana, mutta on saatavana myös paperisena versiona. Teos sijoittuu myös Xuya-maailman aikalinjalle, tällä kertaa tulevaisuuden avaruusasemalle. Dai Viet imperiumi käy sisällissotaa kapinallisia vastaan tuhoten kokonaisia planeettoja. Linh saapuu muiden pakolaisten mukana Prosper-asemalle, jossa hänellä on kaukaisia sukulaisia. Sukulaisuus velvoittaa ottamaan henkilön vastaan, mutta ei välttämättä ystävällisesti. Prosper-aseman johtajana toimiva Quyen-serkku ei luota Linhiin ja Linhilläkin on ennakkokäsityksensä Quyenista. Edessä on tahtojen voimataistelu. Käynnissä olevan sodan vuoksi salassa pidetyt asiat voivat vaarantaa useita henkiä.

On a Red Station, Driftingin päähenkilöinä on kaksi naishenkilöä, joilla on takanaan elettyä elämää ja menetyksiä. Vietnamilainen/kiinalainen kulttuuri on osa tarinan käyttäytymis- ja ajatusmaailmaa, tuntuen ajoittain näin pohjoismaalaiselle eksoottiselta, mistä syystä se sopii mainiosti science fiction tarinaan. Viime vuosina onkin noussut genressä esille uusia kirjailijoita, jotka ovat tuoneet etniset taustansa onnistuneesti mukaan tuoreuttamaan tarinoiden maailmaa. De Bodard on yksi näistä kirjailijoista. Voimakas sukusidonnaisuus, arvoasemat, menneiden sukupolvien arvostus ja perhedynamiikka nousee tarinassa tärkeiksi elementeiksi ja niitä ilmennetään muun muassa ohjaavan Honoured Ancestressin ja muiden tekoälyhahmojen kautta. Vaikka tapahtumat sijoittuvatkin avaruusasemalle, voi tarinan taustaa peilata todelliseen kulttuuriin ja historiaan, pakolaisuuteen, irrallisuuteen vieraassa ympäristössä, sodan menetyksiin. Tulen väkisinkin verranneeksi monia uuden sukupolven kirjailijoita erityisesti Ursula K. Le Guiniin, sillä monet joutuvat varmasti olemaan kiitollisia Grand Master Ladylle tämän rohkeudesta menneinä vuosikymmeninä tuoda science fictionissa voimallisesti esille eri-ikäisiä naishahmoja ja kulttuureja käyttäytymistapoineen. De Bodard pärjää tällä tarinalla vertailussa kohtalaisen hyvin.

On a Red Station, Drifting on tunnelmaltaan alakuloinen. Pidän hieman epäpidettävien päähahmojen sisäisestä maailmasta ja ulkoisesta konfliktista, koska ne kehittyvät tarinassa samalla lailla kuin lukijana koin kehittyväni lukemaan kirjailijan kieltä. De Bodardin kirjoitustyylissä on nimittäin jotain, mikä tekee lukemisen hitaaksi ja jouduin palaamaan lukemaan lauseita uudemman kerran. Suomeksi lukiessa tätä ei ehkä huomaisi, enkä pidä sitä varsinaisesti negatiivisena asiana, vaan persoonallisena piirteenä. On a Red Station, Drifting on ihmissuhdetarina, ja vaikka taustalla käydäänkin sotaa, se ei näy tarinan tempossa.

Minulle jäi tunne, että luin jälleen palasen jostain, eikä kokonaisuus päässyt hahmottumaan. Toivon, että tämä tunne katoaa Perhosen ja jaguaarin myötä, jolloin tutustun muihin samaan maailmaan sijoittuviin novelleihin. Vaikka pidän On a Red Station, Driftingia onnistuneena, joskin hieman verkkaisena tarinana, se ei kuitenkaan minulla nouse Hugo-pienoisromaaniehdokkaiden joukosta parhaaksi lukukokemukseksi. Sandersonin The Emperor’s Soul pitää yhä ykkössijaa.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Suzanne Collins kirjoitti ennen supersuosittua Nälkäpeli-trilogiaansa hieman nuoremmille suunnatun The Underland Chronicles -sarjan, johon kuuluu viisi osaa, ja joka sekin ylsi mm. New York Timesin YA-kirjojen bestsellerlistoille. Ensimmäinen osa, eli tänä vuonna suomennettu Ylismaan Gregor ilmestyi alunperin vuonna 2003. Alismaan tarinat saa käännösjatkoa syksyllä kakkososalla, Gregor ja Turman ennustus. Viimeinen alkuperäinen osa julkaistiin vuonna 2007, toivottavasti sarja saa senkin aikanaan suomeksi.

Ylismaan Gregor kertoo 11-vuotiaasta newyorkilaispojasta, jonka isä on kadonnut jokunen vuosi sitten salaperäisesti. Äidin ollessa töissä joutuu Gregor vahtimaan kaksivuotiasta siskoaan Bootsia ja tekemään kotitaloustöitä. Pyykkihuoneessa sisko putoaa ilmastointikanavaan ja Gregor menee tietysti hänen peräänsä. Pudotuksen jälkeen hän löytää yllättäen itsensä ja siskonsa Alismaasta, maanalaisesta maailmasta, jossa ihmisten lisäksi elää isokokoisia puhuvia torakoita, lepakoita ja rottia sekä hämähäkkejä ja muutamia muitakin lajeja. Kaksikko tutustuu myös lepakoilla ratsastaviiin ihmiskuninkaallisiin Luxaan ja Henryyn. Gregor haluaa tietenkin palata kotiin mitä pikimmin, mutta se ei onnistukaan noin vain, vaan on olemassa ennustus, jonka toteuttamisessa Gregorilla on roolinsa.

Ylismaan Gregor on mukava seikkailutarina, ja eläinsatuihin ja satufantasioihin nähden se hieman ravistelee eläinlajien stereotypioita, mutta rotat ovat yhä rottamaisen luihuja. Alussa ilahduin hienoisesta huumorista, jota on ujutettu mukaan, ja olisi se saanut jatkua läpi kirjankin, mitä ei valitettavasti tapahtunut. Gregor on tyypillinen sankaripoika, joka lisäksi vaihtelee pikkusiskon vaippoja. Siis supersankari. Hän vaikuttaa ikäistään vanhemmalta ja vastuuntuntoisemmalta ja kätevältä ja nokkelalta. Boots tuntuu kaksivuotiaaksi epäaidolta uhmaikäiseltä, mutta enpä tosin ole koskaan nähnyt kaksivuotiasta moisessa ympäristössä mihin kirjassa joudutaan. Jotenkin vain epäilen, että kirjan juonen toimivuuden kannalta sekä Gregor että Boots ovat käyneet pienen kiltteyskoulutuksen Collinsin päässä ennen paperille päätymistä.

Collins kirjoittaa sulavaa tekstiä, jota on helppo lukea, mutta tietty iskevyys ja koukuttavuus puuttuvat, piirteet jotka näkyvät puolestaan Nälkäpelissä selkeästi. Ehkä Alismaan tarinoita ei pidä verrata Nälkäpeliin, sillä pääsääntöinen kohderyhmäkin on hieman eri ja Ylismaan Gregor on vieläpä esikoiskirja. Minulle Ylismaan Gregor ei kuitenkaan napannut, ei hahmot, eikä oikein maailmakaan. Alicen Ihmemaa ja Gaimanin maanalainen Lontoo ovat paljon houkuttelevampia ja kiinnostavampia, puhumattamakaan siitä jästien silmiltä piilossa olevasta ympäristöstä, jonka Rowling loi. Luulenpa, että Alismaan tarinoiden lukeminen jää minun osaltani tähän.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Nebula-, Bradbury- ja Norton-palkinnot jaettu

Toukokuun genrepalkintosuma jatkuu. Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestön, SFWA:n vuoden 2012 Nebula-, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkinnot on jaettu ja voittajat ovat alla listoissa tummennettuna. Samalla suorassa nettilähetyksessä luovutettiin elämäntyöstä Gene Wolfelle SFWA:n Grand Master Award -palkinto, josta 82-vuotias kirjailija oli otettu.
Romaani
  • Throne of the Crescent Moon, Saladin Ahmed
  • Ironskin, Tina Connolly
  • The Killing Moon, N.K. Jemisin
  • The Drowning Girl, Caitlín R. Kiernan
  • Glamour in Glass, Mary Robinette Kowal
  • 2312, Kim Stanley Robinson
Pienoisromaani
  • On a Red Station, Drifting, Aliette de Bodard
  • After the Fall, Before the Fall, During the Fall, Nancy Kress
  • “The Stars Do Not Lie,” Jay Lake
  • “All the Flavors,” Ken Liu
  • “Katabasis,” Robert Reed
  • “Barry’s Tale,” Lawrence M. Schoen
Pitkä novelli
  • “The Pyre of New Day,” Catherine Asaro
  • “Close Encounters,” Andy Duncan
  • “The Waves,” Ken Liu
  • “The Finite Canvas,” Brit Mandelo
  • “Swift, Brutal Retaliation,” Meghan McCarron
  • “Portrait of Lisane da Patagnia,” Rachel Swirsky
  • “Fade to White,” Catherynne M. Valente
Novelli
  • “Robot,” Helena Bell (Clarkesworld 9/12)
  • “Immersion,” Aliette de Bodard (Clarkesworld 6/12)
  • “Fragmentation, or Ten Thousand Goodbyes,” Tom Crosshill (Clarkesworld 4/12)
  • “Nanny’s Day,” Leah Cypess (Asimov’s 3/12)
  • “Give Her Honey When You Hear Her Scream,” Maria Dahvana Headley (Lightspeed 7/12)
  • “The Bookmaking Habits of Select Species,” Ken Liu (Lightspeed 8/12)
  • “Five Ways to Fall in Love on Planet Porcelain,” Cat Rambo (Near + Far)
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • The Avengers, Joss Whedon (director) and Joss Whedon and Zak Penn (writers)
  • Beasts of the Southern Wild, Benh Zeitlin (director), Benh Zeitlin and Lucy Abilar (writers)
  • The Cabin in the Woods, Drew Goddard (director), Joss Whedon and Drew Goddard (writers)
  • The Hunger Games, Gary Ross (director), Gary Ross, Suzanne Collins, and Billy Ray writers)
  • John Carter, Andrew Stanton (director), Michael Chabon, Mark Andrews, and Andrew Stanton (writers)
  • Looper, Rian Johnson (director), Rian Johnson (writer)
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Iron Hearted Violet, Kelly Barnhill
  • Black Heart, Holly Black
  • Above, Leah Bobet
  • The Diviners, Libba Bray
  • Vessel, Sarah Beth Durst
  • Seraphina, Rachel Hartman
  • Enchanted, Alethea Kontis
  • Every Day, David Levithan
  • Summer of the Mariposas, Guadalupe Garcia McCall
  • Railsea, China Miéville
  • Fair Coin, E.C. Myers
  • Above World, Jenn Reese

torstai 16. toukokuuta 2013

Ian Tregillis: Necessary Evil

Ian Tregillisin Milkweed Triptych -sarjan päätöksen aika koitti, kun kolmas kirja Necessary Evil ilmestyi huhtikuussa. Hieman jännitti etukäteen, miten Tregillis saa pidettyä langat käsissään niin, että erinomaisesti Bitter Seedsistä (arvostelu) alkanut vaihtoehtohistoriatrilogia saa tyydyttävän päätöksen. Edellisessä kirjassa, The Coldest Warissa (arvostelu) jäätiin katastrofaaliseen cliffhangeriin, joka vaati lopullisia ratkaisuja. Kirjailija onnistui viemään tarinan hienosti kunnialla loppuun, mutta jotain jäi kaivertamaankin.

Necessary Evilissa palataan takaisin vuoteen 1940, jossa Gretelin suunnitelmien mukaan on tarkoitus yrittää muuttaa tapahtumien kulkua uudessa aikalinjassa siten, että vältytään Eidolonien lopullisilta teoilta. Raybould Marsh kohtaa nuoremman itsensä ja pyrkii paitsi pelastamaan oman tulevaisuutensa perheensä kanssa, estämään myös Götterelektrongruppenin toiminta. Gretel ei kuitenkaan kerro Marshille kaikkia ennenäkyjään, joten tehtävä osoittautuu arvaamattomaksi.

Silloin tällöin käy niin, että tarinaa lukiessa ei ole samaa mieltä kirjailijan kanssa miten haluaisi kullekin hahmolle käyvän. Harvemmin tapahtuu niin, että on tyytyväinen kirjailijan ratkaisuihin ja sitten kirjailija menee ja seuraavassa kirjassa kirjoittaa suurin piirtein kaiken uusiksi, luo vaihtoehtohistoriaa vaihtoehtohistoriasta, ja edellisen kirjan luoma tyytyväisyyden tunne lakaistaan jalkojen alta huis hiiteen. Tregillis tekee niin. Ainakin minulle. Ehkä sulateltuani kirjaa seuraavan vuoden, pidän sitä loistavana ratkaisuna, nyt päällimmäisin tunne on suru joidenkin hahmojen puolesta. Mikä ehkä kertoo kirjailijan onnistuneen vaikuttamaan. Ei Milkweed Triptych -sarja tähänkään mennessä mitään ilottelua ole ollut, joten linja pitää loppuun saakka. Tregillis kirjoittaa erinomaisen tasalaatuista, soljuvaa tekstiä.

Necessary Evil on täynnä toimintaa, kun tapahtumat saavat käänteitä toisensa jälkeen. En tiedä millaisella systeemillä kirjailija on itse pysytellyt kärryillä aikajanassa tapahtumien ajoittamisessa, mutta vaikka olin ainakin kerran hieman hämmentynyt, niin päätin luottaa, että yksityiskohdat ovat kohdillaan. Tregillis kertoo John Scalzin blogissa trilogian suunnittelusta seuraavaa:
"But the hardest part of writing Bitter Seeds (and the sequels) was plotting around Gretel. Every single thing she says or does (or doesn’t say, or doesn’t do) comes about because of her knowledge of the future. Which meant I had to know the second and third books of this trilogy in painful detail before I could begin to write Bitter Seeds."
En ole aiemmissa osissa ollut täysin innostunut kaikkien henkilöhahmojen kuvauksesta, mutta kun niitä on sulatellut ja miettinyt pidemmän ajan, niin hahmoista löytää piirteitä, jotka ovat selvästi tarkkaan pohdittu ja onnistuneesti toteutettu. En ollut tajunnutkaan kuinka jotkut olivat salaa päässeet ns. ihon alle. The Coldest Warissa Klaus keräsi sympatioitani ja nyt avautuivat silmäni Gretelille. Tregillis on luonut mielenkiintoisen sosiopaatin, jonka kohdalla on kuitenkin pakko nähdä myös tausta. Kirjailija kertoo Gretelistä:
"There were times when I wondered if I’d made Gretel too powerful. She is, after all, the one character who knows (almost) everything I know about the trilogy. It’s a little bit odd, writing a character who continually threatens to blow up the book from inside. Hell, sometimes she knew things before I knew them. It was eerie."
Gretelin avulla luodaan lukijalle tietoinen epävarmuus mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä kaikki langat eivät selvästikään ole näkyvissä. Siksipä minua jäi vaivaamaan, kun muutamat tapahtumat menivät lopulta läpi kohtalaisen kivuttomasti ilman suurempia yllätyksiä, vaikka hintaa niissäkin maksettiin ihmismenetyksien muodossa. Loppuratkaisu on mielenkiintoinen, mutta ei ehkä kaikkein omaperäisin. Elokuva-puolella varsinkin vastaavanlaisia on tullut vastaan eri puitteissa. Silti olen siihen tyytyväinen.

Necessary Evil ei paljasta kaikkea maailmasta, enkä yhtään ihmettelisi, jos jonain päivänä kirjailija kirjoittaisi lisää esimerkiksi Eidoloneista. Sarjan yksi onnistuneimmista piirteistä on ollut yhdistää tieteellistä teknologiaa ja magiaa tarinaan saumattomasti ja uskottavasti toisen maailman sodan realistisessa ympäristössä. Tämä sarja ansaitsisi tulla suomennetuksi. Ehkä kolmenkymmenen vuoden kuluttua sitten?

Kirjan lopussa on luettelo kirjailijan käyttämistä lähdekirjoista ja netistä löysin vielä Civillian Reader -blogin vierailijakirjoituksen siitä mistä Tregillis sai inspiraationsa Götterelektroniin ja tohtori von Westarpiin. Mielenkiintoista luettavaa.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Tähtivaeltaja-palkinto 2013 julkistettu

Vuoden 2013 Tähtivaeltaja-palkinto on annettu Gene Wolfen Kiduttajan varjolle. Raati sanoo perusteluissaan mm. seuraavaa:
"Gene Wolfen Uuden auringon kirja -tetralogia on yksi modernin tieteiskirjallisuuden peruskivistä. Sarjan avaava Kiduttajan varjo -romaani (The Shadow of the Torturer, 1980) häikäisee yhtä lailla kirjallisilla hienouksillaan kuin visionsa kirkkaudella. Teoksen kuvailemaan kaukaisen tulevaisuuden maailmaan mahtuu sulassa sovussa niin syvällisiä filosofisia pohdintoja, allegorista kerrontaa kuin ihmeen tuntua herätteleviä näkyjä. Kokonaisuus on omaleimaisuudessaan hätkähdyttävän mielikuvituksellinen."

Minäkin pidin Kiduttajan varjoa varsin erinomaisena (arvostelu) ja ehdottomasti suosittelen kirjaa, jos siihen ei vielä ole ehtinyt tutustua. Hienoa, että sarja saatiin käännöslistalle, vaikkakin vasta yli kolmekymmentävuotta ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen. Toivottavasti toisen osan suomennos julkaistaan 2014 alkuvuodesta. Nyt sitten jännityksellä seurataan, miten Tähtifantasiassa käy.

Muut ehdolla olleet teokset olivat:
Iain M. Banks: Pintakuvio
Ernest Cline: Ready Player One (arvostelu)
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (arvostelu)
Alastair Reynolds: Muistoissa sininen Maa

lauantai 11. toukokuuta 2013

Campbell Memorial ja Sturgeon Memorial 2013 -palkintoehdokkaat

John W.Campbell Memorial -palkintoehdokkaat 2013 parhaaksi Yhdysvalloissa julkaistuksi science fiction kirjaksi julkistettiin ja kolmentoista teoksen joukosta löytyy tällä kertaa myös Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas, kuten Kvanttivaraskin vuonna 2011.
  • The Hydrogen Sonata, Iain M. Banks
  • Any Day Now, Terry Bisson
  • Existence, David Brin
  • The Rapture of the Nerds, Cory Doctorow & Charles Stross
  • Empty Space, M. John Harrison
  • Intrusion, Ken MacLeod (arvostelu)
  • Railsea, China Miéville
  • The Fractal Prince, Hannu Rajaniemi (arvostelu)
  • Blue Remembered Earth, Alastair Reynolds
  • Jack Glass: The Story of a Murderer, Adam Roberts
  • 2312, Kim Stanley Robinson
  • Slow Apocalypse, John Varley
  • Alif the Unseen, G. Willow Wilson

Vuoden 2013 Theodore Sturgeon Memorial -palkinto jaetaan parhaalle lyhytmuotoisella science fiction kirjoitukselle ja ehdokkaita on kaksitoista:
  • “Things Greater Than Love”, Kate Bachus
  • “Immersion”, Aliette de Bodard
  • “Scattered Along the River of Heaven”, Aliette de Bodard
  • “The Grinnell Method”, Molly Gloss
  • After the Fall, Before the Fall, During the Fall, Nancy Kress (arvostelu)
  • “The Weight of History, the Lightness of the Future”, Jay Lake
  • “The Bookmaking Habits of Select Species”, Ken Liu
  • “Mono No Aware”, Ken Liu
  • “Nahiiku West”, Linda Nagata
  • Eater of Bone, Robert Reed
  • “The Peak of Eternal Light”, Bruce Sterling
  • “(To See the Other) Whole Against the Sky”, E. Catherine Tobler
Andy Duncanin “Close Encounters” pääsi myös ehdolle, mutta koska Duncan on tuomariston jäsen, hän veti teoksensa pois leikistä.

Molempien palkintojen voittajat ilmoitetaan Campbell-konferenssissa heinäkuun 13.-16. väisenä aikana.

torstai 9. toukokuuta 2013

Locus-palkintoehdokkaat 2013

Locus Science Fiction -säätiö on julkistanut tämän vuoden Locus-palkintoehdokkaat, jotka nimetään lehden lukijakunnan äänestystulosten perusteella. Palkinnot jaetaan 28.-30.6. välisenä aikana. Tässä osa kategorioista ja loput voi katsoa Locus Onlinen sivulta. Eipä näihin ole minulla juuri sanomista, vaikka tulin äänestäneeksi. Kokoelmista löytyy helmiä. Hugo-ehdokkaanakin olleen Jay Laken pienoisromaanin ja kaikki novellit, jotka näkäjään löytyy tästäkin listasta, olen jo lukenut, mutta niistä tulee arvostelut myöhemmin.

Science Fiction -romaani
  • The Hydrogen Sonata, Iain M. Banks
  • Captain Vorpatril’s Alliance, Lois McMaster Bujold
  • Caliban’s War, James S.A. Corey
  • 2312, Kim Stanley Robinson
  • Redshirts, John Scalzi

Fantasia-romaani
  • The Killing Moon, N.K. Jemisin
  • The Drowning Girl, Caitlín R. Kiernan
  • Glamour in Glass, Mary Robinette Kowal
  • Hide Me Among the Graves, Tim Powers
  • The Apocalypse Codex, Charles Stross

Esikoiskirja
  • Throne of the Crescent Moon, Saladin Ahmed
  • vN, Madeline Ashby
  • Seraphina, Rachel Hartman
  • The Games, Ted Kosmatka
  • Alif the Unseen, G. Willow Wilson

Nuorille aikuisille suunnattu kirja
  • The Drowned Cities, Paolo Bacigalupi (arvostelu)
  • Pirate Cinema, Cory Doctorow
  • Railsea, China Miéville
  • Dodger, Terry Pratchett
  • The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There, Catherynne M. Valente

Pienoisromaani
  • “In the House of Aryaman, a Lonely Signal Burns”, Elizabeth Bear
  • On a Red Station, Drifting, Aliette de Bodard
  • After the Fall, Before the Fall, During the Fall, Nancy Kress (arvostelu)
  • “The Stars Do Not Lie”, Jay Lake
  • The Boolean Gate, Walter Jon Williams
Pitkä novelli
  • “Faster Gun”, Elizabeth Bear
  • “The Girl-Thing Who Went Out for Sushi”, Pat Cadigan
  • “Close Encounters”, Andy Duncan
  • “Fake Plastic Trees”, Caitlín R. Kiernan
  • “The Lady Astronaut of Mars”, Mary Robinette Kowal

Novelli
  • “The Deeps of the Sky”, Elizabeth Bear
  • “Immersion”, Aliette de Bodard
  • “Mantis Wives”, Kij Johnson
  • “Elementals”, Ursula K. Le Guin
  • “Mono No Aware”, Ken Liu
Antologia
  • After, Ellen Datlow & Terri Windling, eds.
  • The Year’s Best Science Fiction: Twenty-ninth Annual Collection, Gardner Dozois, ed.
  • The Future Is Japanese, Nick Mamatas & Masumi Washington, eds.
  • Edge of Infinity, Jonathan Strahan, ed.
  • The Best Science Fiction and Fantasy of the Year: Volume Six, Jonathan Strahan, ed.
Kokoelma
  • The Best of Kage Baker, Kage Baker
  • Shoggoths in Bloom, Elizabeth Bear
  • At the Mouth of the River of Bees, Kij Johnson (arvostelu)
  • The Unreal and the Real: Selected Stories Volume One: Where on Earth and Volume Two: Outer Space, Inner Lands, Ursula K. Le Guin (arvostelu)
  • The Dragon Griaule, Lucius Shepard
Ei-fiktiivinen teos
  • An Exile on Planet Earth, Brian Aldiss
  • Science Fiction: The 101 Best Novels 1985-2010, Damien Broderick & Paul Di Filippo, eds.
  • Distrust That Particular Flavor, William Gibson
  • The Cambridge Companion to Fantasy Literature, Edward James & Farah Mendlesohn, eds.
  • Some Remarks, Neal Stephenson

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Liebster Award -tunnustus


Taika Kirjasfääri-blogista antoi Liebster Award -tunnustuksen Taikakirjaimille ja esitti siihen liittyen vieläpä kirjallisia kysymyksiäkin, joihin kehtaan vastata. Kiitos, Taika!

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat?
Olen vähentämässä hyllymetrejä siirtymällä pääasiassa ekirjoihin. Tänä vuonna olen tainnut ostaa alle viisi paperista kirjaa ja Eriksonin tiiliskivet sain myytyä pois. Jäljellä on arviolta 33 +/- 1 hyllymetriä. Osa niistä näkyy blogini taustakuvassa.

2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi?
Ne eivät ole varsinaisesti *kirja*hyllyjä, mutta reilut 400 vinyylilevyä, joku sata cd-levyjä ja yli tuhat elokuva-dvd/blu-rayta.

3. Nauratko ääneen lukiessasi?
Kyllä, vaikka valitettavan harvoin.

4. Itketkö lukiessasi?
Kyllä, aika usein jopa (olen nyyhky tai sitten luen vinoutuneesti paljon surullisia kirjoja).

5. Minkä kirjan luit viimeksi yhdeltä istumalta?
En muista, ehkä jonkin Le Guinin teoksista.

6. Millaisen kirjan kirjoittaisit?
Jos vain sanoiksi osaisin pukea, niin kertoisin tuntemuksia ja ajatuksia myrskyävästä merestä sekä metsästä kaarnatuulten aikaan. Voittaisin sillä teoksella Suomen Unettomien yhdistyksen vuoden kirjapalkinnon.

7. Mitkä ovat hyvän kirjan kolme tärkeintä ominaisuutta?
Vaikea yksilöidä, se vaihtelee kirjoittain. Joskus on tärkeää hyvä juoni, toisaalta olen lukenut loistavia kirjoja, joissa juoni on hieman sivuseikkakin. Vahva hahmokuvaus on joskus tärkeää, mutta toisaalta sivuseikka silloin kun esitellään sense of wonder –hengessä jotain uutta ja mielikuvitusta hivelevää asiaa tai maailmaa. Ehkä tärkeintä on, että kirjailija on uskonut tarinaansa ja saa välitettyä sen tuntee lukijallekin.

8. Mitä sanoit tavatessasi lempikirjailijasi (tai toivoisit sanovasi, jos näin ei ole käynyt)?
"I love this book" (ja puristin kyseistä kirjaa rintaani vasten idioottimaisesti hymyillen). Huoh. Onneksi kirjailija näytti ja kuulosti hyvin ilahtuneelta sanoistani.

9. Mikä on lempirunosi?
W.B. Yeatsin The Stolen Child:
Where dips the rocky highland
Of Sleuth Wood in the lake,
There lies a leafy island
Where flapping herons wake
The drowsy water rats;
There we've hid our faery vats,
Full of berrys
And of reddest stolen cherries.
Come away, O human child!
To the waters and the wild
With a faery, hand in hand.
For the world's more full of weeping than you can understand.
Kokonaisuudessaan wikipediassa

10. Mittailetko tuttaviesi kirjahyllyjä salaa vai avoimesti?
En ihan ymmärrä ilmaisua, mutta vastaan "avoimesti" ja toivon, että se tarkoittaa mitä luulen sen tarkoittavan. Heh, en kulje mittanauha mukanani.

11. Minkä kirjan haluaisit lukea alkuperäiskielellä, jos osaisit?
Kaikki. Minulla piilee päässäni käsitys, että käännöksessä katoaa aina ”jotain” ja siksi olisi upeaa osata lukea aina alkuperäiskielinen teos.


Ja omat kysymykseni, jotka eivät valitettavasti ole kovin omaperäisiä, mutta parempaa en juuri nyt osannut:

1. Vaikuttaako kirjailijan julkinen kuva ja/tai mielipiteet siihen luetko hänen kirjojaan vai et?
2. Mietitkö erikseen kirjan aloitus- tai lopetuslausetta?
3. Oletko käyttänyt kirjoja muuhun tarkoitukseen kuin lukemiseen? Mihin?
4. Onko jokin kirja herättänyt sinussa hyvin epämiellyttäviä, lähes sietämättömiä tuntemuksia ja jatkoitko silti lukemista?
5. Tunnetko lukutaitoisia ihmisiä, jotka eivät lue kirjoja?
6. Minkä kirjan jätit ostamatta viimeksi?
7. Jos pitäisi valita lukisitko mielummin militaristista science fictionia vai strategisia taistelukuvauksia sisältävää eeppistä fantasiaa?
8. Onko sinulla kirjailijoiden nimikirjoituksia kirjoissasi?
9. Haluatko, että kirjassa kuvataan hahmojen ulkonäköä?
10. Yliluonnollinen kauhu vai realistinen murhatarina?
11. Oletko lukenut viimeisen vuoden aikana yli tuhatsivuista kirjaa?

Liebster-tunnustus on kiertänyt kovin monessa paikkaa ja 11 kysymystäkin erikseen vielä, joten yritin löytää blogeja jotka eivät ole vielä toukokuussa vastanneet tähän. Vapaasti saa jättää väliin ja vapaasti saa myös vastailla esittämiini kysymyksiin vaikka kommenteissa myös ne, joilla muuten vain on intoa osallistua.

Aamuvirkku yksisarvinen
Booking it some more
Elämää ja aspartaamia 
Hys, Äiti lukee nyt! 
Kanervala
Kirjaston kummitus 
Lukuisa 
Mari A:n kirjablogi
Sivukirjasto
Solaris
Todella vaiheessa

tiistai 7. toukokuuta 2013

Hugh Howey: First Shift - Legacy

Luin syksyllä Hugh Howeyn Silo-saagan (WOOL) ensimmäisen sarjan Woolin kahdessa erässä (osat 1-3 ja 4-5), ja pidin siitä kohtalaisen paljon. Wool on osoitus, että omakustannekirjallisuudesta voi löytyä hyvinkin onnistuneita teoksia, jotka lisäksi menestyvät. Sarja on ilmestymässä ensi syksynä myös suomeksi nimellä Siilo, mikä on hieno juttu (olen päivittänyt Loppuvuoden tulevien  kirjojen esittelyä). Suosittelen tutustumaan. Ensimmäisessä Wool-arviossani on lopussa kirjan virallinen traileri, joka kannattaa vilkaista maistiaiseksi. Siilo-saaga, on saanut ”jatkoa” niin ikään omakustanteena Shift-sarjan kolmella osalla. Shift on Woolin esisarja, eli siinä mennään ajassa taakse päin ja kerrotaan miten Woolin tilanteeseen on päädytty. Ensimmäisen osan nimi on First Shift – Legacy, joka julkaistiin 2012.

First Shift – Legacyn tarina kulkee kahdessa aikajanassa. Vuonna 2110 Troy herää Siilossa 1 ja aloittaa ensimmäisen vuoronsa siilojen IT-valvontaosastolla. Hänen muistinsa on hämärän peitossa, mutta Troy yrittää sopeutua tehtäväänsä ja opiskella The Order- ohjekirjaa. Muiden siilojen asukkaat ovat jo toista tai kolmatta sukupolvea ja niissä on esiintynyt ongelmia, jotka vaativat Troylta rankkoja toimenpiteitä. Naiset ja lapset siilossa 1 ovat syväjäädytettyinä. Troy kamppailee muistinsa kanssa ja päättää olla ottamatta hänelle joka päivä tarjottuja pillereitä. Vuosien 2049-2052 välillä kongressiedustaja, arkkitehti Donald Keene osallistuu senaattori Thurmanin salaiseen rakennusprojektiin, jossa suunnitellaan ja toteutetaan maan alle rakennettavat siilomaiset rakennelmat. Kun Donaldille lopulta selviää mistä projektissa on todella kyse, tietoa on vaikea sisäistää.

First Shift muistuttaa Woolin alkua, se on vahvaa kerrontaa, jossa on jopa hieman dokumentoiva tyyli. Howey saa aikaan voimakkaan tunnelman melko eleettömästi ja pehmeästi, hahmot vaikuttavat aidoilta jo lyhyessä ajassa. First Shiftin Troy tai Donny ei herätä ihan samanlaisia sympaattisia tuntemuksia kuin Woolin Holston, Jahns, Marnes tai Juliette, mutta ei jää kauas. Howeyn kirjoitustyyli toimii ja tarina rullaa tarttuvasti, siitä jää jopa jälkikaiku.

Kaksi ajallista aikalinjaa täydentävät toisiaan saumattomasti ja kokonaisuus hahmottuu pala palalta, pienissä lauseissa. Kirjassa ei ole mitään suuria cliffhangereita loppua lukuunottamatta, mutta silti vuorotteleviin ajanjaksoihin haluaa siirtyä välittömästi toinen toisensa jälkeen saadakseen tietää mitä kaikki tarkoittaa ja mitä kaiken takana on. Vaikka Shift on Woolin esiosa, niin ainakin minusta tuntui jo nyt Legacya lukiessa, etten haluaisi lukea tätä ennen Woolia. Woolia lukiessa taustasta tulee tehtyä johtopäätöksiä, jotka eivät välttämättä osu yksiin Shiftin antaman tiedon kanssa, mikä tuntuu tavallaan loistavalta, että kirjailija tarjoaa jotain muuta kuin oletti. Muutamat yksityiskohdat jäivät kaivelemaan, mutta en pidä niitä epäkohtina, ennen kuin olen lukenut seuraavat osat. Niihin saattaa tulla vielä vastauksia.

Howey ei liikaa selittele First Shiftissä esiintyviä ikääntymistä estäviä koodattuja nanohoitoja, joissa ihmissolua pienempien robottien avulla tehdään lääketieteellisiä diagnooseja ja korjataan kehoa tai kryotekniikkaa, mutta ne ovat taustalla mukana tärkeinä osaelementteinä ja toivon, että Shiftin seuraavissa osissa Second ja Third Shiftissä myös niistä saadaan lisää tietoa. Tämä on vasta alkua.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Jari Koponen: Maailman SF käännöksinä

Viime vuonna tuli hankittua yksi harvoista painetuista kirjallisuuden bibliografioista, ihan uteliaisuuden vuoksi. Olen jo useamman vuoden halunnut laajentaa genretuntemustani maailmanlaajuiseksi ja hitaasti siihen olen pyrkinytkin, kuten sivun alaosan kartasta näkyy. Olin vain silmäillyt Jari Koposen teosta Maailman SF käännöksinä – Världens SF i översättningar – World SF in translation (2012), mutta ennen Hugo-äänestystä siihen tuli sitten tutustuttua paremmin. Kirjan alussa on kolmella otsikon kielellä kirjoitettu 16-sivuinen johdanto, jossa kerrotaan bibliografian sisällöstä, mitä on otettu mukaan ja mitä jätetty pois,  lähteistä, virhelähteistä sekä käännösten historiasta. Niiden jälkeen seuraavat noin 400 sivua täyttää maittain aakkosjärjestyksessä tiedot kunkin maan käännetystä science fiction kirjallisuudesta, alkaen Argentiinasta päättyen Zimbabween ja keskittyen nimenomaan ei-angloamerikkalaisiin maihin. Sen jälkeen tulee vielä informaatiota monikansallisista antologioista ja lehdistä sekä hakemisto. Takakannen tekstin mukaan kirja sisältää tiedot noin 3500 romaanista tai novellista.

Maailman SF käännöksinä on hakuteos, ja kuten usein painetut hakuteokset ja ensyklopediat, se on jo painosta tullessaan vanhentunut. Siitä puuttuu uusin ajankohtainen tieto ja mitä pidemmälle julkaisusta mennään, sen vähemmän se on ajan tasalla. Kirjassa huomaa myös joitain translitteroinnin ongelmaan liittyviä seikkoja, esimerkiksi paitsi että Ahmad Khalid Tawfiqin (Utopia) viimeisimmät käännöstiedot luonnollisestikin puuttuvat, myös nimi on muodossa Towfik. Näistä seikoista huolimatta teoksen sisältö ei ole tietenkään hyödytön. Sillä on paljon annettavaa siihen astista informaatiota ja aina voi lisäksi käyttää apuna internetiä täydentämään viimeisimpiä tietoja.

Olen jo viettänyt bibliografian parissa tovin käydessäni läpi eri maiden käännöskirjallisuutta ja löytänyt useita teoksia, jotka olen saanut tai voin saada käsiini vähintään englanniksi. Joidenkin teosten löytäminen on kiven alla ja saattaa käydä hintavaksikin. Silti uskon ammentavani Maailman SF käännöksinä -teoksesta tietoja lukuharrastustani varten jatkossakin. Kirja on suunnattu tieteiskirjallisuutta harrastaville tai kirjallisuuden tutkijoille lähdeteokseksi ja monikielisyytensä vuoksi myös kansainväliseen käyttöön. Ekirjojen suosijana olisin tietenkin toivonut, että opus olisi saatavana sähköisessä muodossakin, mutta toistaiseksi Maailman SF:n käännöksinä voi hankkia vain paperiversiona ja hintaakin on kohtalaisen paljon.

torstai 2. toukokuuta 2013

A.S. Byatt: Ragnarök: Jumalten tuho

A.S. Byattin Ragnarök: Jumalten tuho (2013) julkaistiin alunperin vuonna 2011 Canongaten Myth -sarjassa, jonka puitteissa on julkaistu muidenkin nykykirjailijoiden uusia tulkintoja ja näkemyksiä tunnetuista myyteistä. Olen aiemmin lukenut sarjassa julkaistun Margaret Atwoodin Penelopeian (arvostelu), josta pidin paljon. Ennen Byattin versiota muinaisskandinaavisesta mytologiasta, luin tanskalaisen Villy Sørensenin Ragnarökin (arvostelu), jota myös Byatt kertoo käyttäneensä lähdemateriaalina. Valitettavasti Byattin kirjaa saa toistaiseksi vain paperisena versiona, ei ekirjana.

Tarinan päähenkilö, laiha lapsi elää toisen maailmansodan aikaisessa Englannissa, maalle evakkoon siirrettynä. Hän rinnastaa lapsuutensa tapahtumia ja oppeja Asgård ja jumalat -kirjasta lukemiinsa pohjoismaisiin ja germaanisiin mytologioihin sekä John Bunyanin kirjoittamaan Kristityn vaelluksen allegoriseen kristilliseen kertomukseen. Lapsi elää epävarmuuden aikaa, jota uhkaa isän menettäminen.

Byatt, joka loppupuheessa kertoo tarinan olevan omaelämäkerrallinen, kyseenalaistaa kristinuskon samankaltaiseksi myytiksi mytologian taruston kanssa. Asgårdin jumalien toimet ovat ennalta määrättyjä, eivätkä he kykene taistelemaan lopputulemaa vastaan, mikä näkyy etenkin Odinin käyttäytymisessä Lokia kohtaan. Lapsen loogisen ajatusmaailman kautta on vaikea hyväksyä kristinuskon kaikkivoivan jumalan julmuutta, joka heijastuu hänen todellisuutensa maailmassa. Myyttien kautta maailman jäsentäminen on helpompaa. Hänen isänsä on Odinin soturi, jonka lapsi ei usko koskaan palaavan. Jumalien tuho ei tapahdu vain jumalien muinaisessa Asgårdissa vaan myös toisen maailmansodan Englannissa.

Byattin teksti on hyvin lyyristä ja kauniin kuvailevaa. Sitä on nautinto lukea keskittymällä keskittyen lauseiden sointiin ja tunnelmaan. Kokonaisuus ei kuitenkaan toimi, sillä lapsen nykyisyys ja mytologia kohtaavat toisensa onnahdellen, vaikka molemmat toimivat itsenäisesti hyvinkin. Laihan lapsen lapsuuden kuvauksessa on koskettavia hetkiä, jotka kolahtavat realistisina sota-ajan kuvauksina. Hän havainnoi muun muassa äidissään muutoksen sota-ajalla, kun tämä pääsee toteuttamaan itseään, verrattuna sodan jälkeiseen tilaan, jolloin hän joutuu palaamaan kotirouvan rooliin. Lapset huomioivat monia asioita, vaikka eivät juuri sillä hetkellä kykene niitä jäsentelemään. Niinpä tarinan lapsi kypsyydessään tuntuu ajoittain aikuiselta heijastumalta, nyky-Byattin tulkinnalta lapsi-Byattista.

Ragnarök-mytologian kuvaus onnistuu tiivistelmänä hyvin sanaselityksineen, mutta pidin silti enemmän Sørensenin kuivemmasta tavasta kertoa tarina. Kumpainenkin keskittyy luonnollisesti suurelta osin Lokiin, mutta Baldurin ja hänen äitinsä Friggin toimet poikansa pelastamiseksi saa myös runsaasti huomiota. Byatt tuo mytologian germaanisuuden ja rinnastukset toiseen maailmansotaan mukaan, mikä yhdistää lapsen tarinan mytologiaan, mutta häiritsee, koska ei onnistu riittävän hyvin. Itse en miellä Ragnarökia germaanisena mytologiana, vaikka tiedän tarinoiden taustaan liittyvät historiat. Olisin lukenut mielelläni Byattilta erikseen Ragnarökistä puhtaasti sellaisenaan ja laihan lapsen tarinan omana muistelmana. Yhdessä näistä osista jäi vain keskinkertaisen kokonaisuuden tunne. Kirjoitustyylistä ja kielestä annan lisäpisteitä. Mielestäni Atwood onnistui Penelopeiassa myytin uudelleen tulkinnassa paremmin. Tai ainakin sai välitettyä tulkinnan lukijalle paremmin.

Byattin Ragnarök: Jumalten tuho sisältää  Sørensenin Ragnarök, jumalten tuho -kirjan lailla kuvitusta ja lopussa on lisukkeena Ajatuksia myyteistä -essee, jonka koin turhaksi, mutta ehkä se joillekin tarjoaa kiinnostavaa taustatietoa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...