Tulevaisuuden Terra on ylikansoitettu ja -kuormitettu planeetta, jossa luvattomasta lisääntymisestä menettää ihmisoikeudet. Ihmiskunta on levittäytynyt asuttamaan ympäri tunnettua avaruutta vieden mukanaan niin kulttuurinsa kuin uskontonsakin. Kun salassa pidetty ruttoepidemia uhkaa koko ihmiskuntaa, uskonnollisen ryhmittymän Pyhyyden hierarkki pyytää vanhakatolilaista veljenpoikaansa Rigo Yrarieria perheineen muuttamaan Ruohojen maahan, planeetalle, jolle ruton ei toistaiseksi tunneta levinneen. Rigon ja hänen vaimonsa Marjorien tulee selvittää onko Ruohojen maa turvallinen ja miksi rutto ei sinne leviä. Löytyisikö sieltä pelastus ihmiskunnalle ennen kuin on liian myöhäistä. Tehtävä osoittautuu haastavammaksi kuin pariskunta kuvitteleekaan, sillä uudella planeetalla alkuperäinen eurooppalaistaustainen muuttajaväestö, aristokraattiset bonit elävät tiukassa suljetussa yhteisössä omine ketunmetsästystapoineen. Pyrkiessään heidän suljetun piirin hyväksymäksi, alkaa itse Ruohojen maa paljastaa salaisuuksiaan, joilla on kauaskantoiset seuraukset Marjorien ja hänen perheensä elämään.
Tepper luo loistavan kuvan vieraasta planeetasta, joka on samalla kiehtova että pelottava. Pelkkiä erilaisia ruohoja kasvavat alueet värikirjoineen avautuu kirjailijan tekstin myötä kaikkine vivahteineen lukijalle elävänä. Samoin synkkä ja salaperäinen metsäalue, jonne katoaa ihmisiä teille tietymättömille. Vuodenaikojen Maasta poikkeavat pituudet tekee planeetasta haastavan ja ihmiset siirtyvät talven ajaksi asumaan maan alle, mikä vaikuttaa asukkaiden psyykeeseen. Mutta planeetan kasvustoa ja ilmastoa oudommaksi osoittautuu planeetan eläimistö. Jo heti alkupuolella aristokraattien valtaviin metsästysratsuihin hippaihin ja hevostenkokoisiin metsästyskoiriin liittyy jotain selittämätöntä, mikä aukeaa pikkuhiljaa tarinan edetessä.
Ruohojen maa sisältää yllättävän monta juonilinjaa, jotka saavat jo huolestumaan lukiessa mitkä näistä on merkittäviä ja miten kirjailija kokoaa ne yhteen loppuun mennessä. Hyvin Tepper saa kasattua paitsi planeetan faunaan liittyvän juonen, myös muinaisen rauhanomaisen arbai-väestön katoamisen selvittelyn, ruttotutkimuksen, perheongelmien ratkomisen ja uskonnolliset pohdiskelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Kirja on monimutkainen, mutta ei vaikeaselkoinen. Tepper asettaa tarkkailun kohteeksi naisen aseman ja asenteet, odotukset ja ihmissuhteiden sekä uskonnollisen riippuvuuden. Hän tutkiskelee myös uskonnon ja omatunnon suhdetta väkivaltaan.
Pidin Ruohojen maasta aina sen viimeiseen neljännekseen saakka, jolloin teologiset pohdiskelut ja selitykset nousivat niin pinnalle ja määrittäväksi tekijäksi, että intoni loppuratkaisua kohtaan romahti. Lisäksi yksi hahmoista alkoi osoittaa sen sortin tietämystä asioista, että hän tuntui liian helpolta apurilta. Seksuaalisuus ei ole kirjassa varsinainen teema, vaikka siinä pohditaankin avioliittoa, mutta Tepper saa ujutettua muutamia outoja lajien väliseen kanssakäymiseen liittyviä kohtia tekstiin, joiden tarpeellisuus ei aivan avautunut minulle. On helppo nähdä Tepperin tarkoituksen asettaa äly ja loogisuus vastakkain uskomusten ja uskonnon kanssa, mikä rinnastuu myös planeetan faunaan liittyvässä juonikuviossa. Syyllisyydentunto ja oikean ja väärän pohtiminen sinänsä ovat teemoina useinkin hedelmällisiä, mutta Tepperin logiikka tuntuu välillä ontuvalta, ristiriitaiselta ja liioittelevalta. Kuten Portti naisten maahan -teoksen yhteydessäkin totesin, Tepper ei sisällytä tarinaansa juurikaan huumoria. Ehkä se totisuus jossain määrin hieman toimii myös tarinaa vastaan.
Ruohojen maa on rohkea kirja, joka sisältää paljon hienosti rakennettuja yksityiskohtia. Tepper luo tähän maailmankaikkeuteen paikan, joka hivelee mielikuvitusta. Vaikka kirja ei minua kaikilta osin vakuuttanut, se on kuitenkin suositeltavaa luettavaa.
Science fiction -haaste
