tiistai 20. elokuuta 2013

Hugh Howey: Third Shift - Pact

Hugh Howeyn Shift-trilogian päätösosa Third Shift - Pact ilmestyi tämän vuoden tammikuussa. Donaldin vaiheet jatkuvat suoraan Second Shift - Orderista ja tällä kertaa ollaan Wool-pentalogian (Siilo) loppuvaiheiden ajassa. Siilon 17 tapahtumia seurataan sen romahtamisvaiheesta alkaen, jolloin nuoren koulupojan, Jimmyn, vanhemmat pelastavat tämän turvahuoneeseen kaaoksen keskeltä. Alkaa vuosikausia kestävä kamppailu selviämisestä. Tarina päättyy niin ikään Wool-sarjan tapahtumien loppuvaiheeseen.

Third Shift imaisi jälleen mukaansa. Jimmyn tarina on juuri sitä mitä kaipasin Wool 5:ssa, pääsemme hänen päänsä sisään, katsomaan miten ihminen selviää henkisesti pelon keskellä ja yksinäisyydestä. Jimmyn osiot ovat paikoitellen hienon läpiluotaavia ja välillä kirjailija sai minut pidättämään hengitystä Jimmyn seurana, sen verran taidokkaasti hän tapahtumia kuvaa. Jimmyn osiossa löytyy samanlaista herkkyyttä mitä Woolin alkupuolen ihmiskuvauksissa. Samoin päästään Donaldin pään sisälle, mikä ei ole puolestaan miellyttävä kokemus. Hänen osioiden lukeminen tuntui ahdistavalta, mutta niin kai on tarkoituskin. Hahmo on monella tapaa ristiriitainen tässä vaiheessa.

Donaldin missio saada selitys ja syyt tapahtumille senaattori Thurmanilta saa täyttymyksen, mutta minua se ei täysin tyydyttänyt, vaan tuntui hieman antikliimaksilta. En tosin tiedä millainen merkitys sillä on jatkossa. Donaldin osiossa annettiin melkoinen cliffhanger ajatellen koko Siilo-sarjan päätösosaa, mikä saa jännittämään Dustin lukemista. Odotan Julietten paluuta kuvioon. Howey on tehnyt rohkeita ratkaisuja hahmojen kohtaloihin, minkä linjan odotan jatkuvan loppuun saakka.

Third Shift - Pact on ajoittain hitaan kuvaileva, eikä Jimmyn osiot vie tarinaa varsinaisesti eteenpäin, mikä ei varmaankaan innosta kaikkia lukijoita. Minä pidin tästä osasta kuitenkin enemmän kuin Second Shiftista. Jonkin verran olen ollut huomaavinani tekstissä sekä Second Shiftissa että Third Shiftissa toistoa, minkä olisi voinut siloitella pois, mutta häiritsemään asti kohdat eivät ole yltäneet. Dust odottaa jo lukulaitteella vuoroaan, mutta en uskaltanut aloittaa sen lukemista ihan heti. On sopiva hetki lukea välissä Lavie Tidharia.

torstai 15. elokuuta 2013

Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita -antologian rahoituskeräys

Huomasin Teron Partial Recall -blogin kautta, että kotimaiselle Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita -novelliantologialle haetaan yhteisörahoitusta nettikeräyksen kautta. Tarkoituksena on kerätä varat vähintään kirjan painatuskuluihin sekä muihin välttämättömimpiin kuluihin. Kirjan olisi tarkoitus ilmestyä myös sähköisenä versiona. Kokonaistavoitteena on, että myös kirjailijat saisivat palkkiot novelleistaan.

Tämä on mielenkiintoinen tapa rahoittaa uusia painosmäärältään vähäisiä teoksia, sitouttaa mahdolliset lukijat jo etukäteen hankkimaan kirjan. Samalla voi ostaa (saada vastikkeeksi) itselleen vaikka omistuksen tai kiitokset, jos sattuu lompakon pohjalla olemaan ylimääräisiä saturaisia. Keräys on voimassa syyskuun loppuun saakka.

Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita vaikuttaa aihepiiriltään sen verran kiinnostavalta, että vaikka en ole antologioiden suosija, niin päätin osallistua mesenointiin sekä ekirjan että paperiversion verran. Ostanhan muutenkin suurimman osan kirjoistani joka tapauksessa, usein kylläkin vasta ilmestymisen jälkeen, mutta ennakkotilauksetkin ovat hyvin tuttuja. Tämän tyylinen joukkorahoitus muistuttaa hieman on-demand -painatusta, mistä voi olla montaa mieltä, mutta jos kirjailijat kokevat, että ratkaisu on heille ihan ok saada tuotoksiaan esille, niin sitä voinee kannattaa. Ja onhan tässä jonkin sortin yhteisöllisyyden tunnetta mukana. Toivottavasti keräystavoite onnistuu ja saamme teoksen luettavaksi tammikuun puolessa välissä.

Tarkempia tietoja keräyksestä, summista ja kirjan sisällöstä löytyy tämän linkin kautta.

Keräyssivulta ja YouTubesta löytyvä antologian esittelyvideo tarinakatkelmineen.



keskiviikko 14. elokuuta 2013

World Fantasy ja Gemmell -palkintoehdokkaat 2013

World Fantasy -palkintoehdokkaat julkaistiin aamun tunteina. Romaani-kategorian ehdokkaista on muutamia kirjoja lukulistallani ja hankittuna vaan ei vielä luettuna. Kokoelmien kohdalta löytyy minulle tutuimmat teokset, sillä kuudesta (jos Le Guinin teokset lasketaan erillisiksi kirjoiksi) olen lukenut neljä. Le Guinin teokset ovat kooste kirjailijan tuotannon parhaimmistoa vuosikymmenien varrelta, joten olisi outoa jos mestarilliset novellit eivät voittaisi, mutta toki Kij Johnsonin ja Karin Tidbeckin loistaville kokoelmillekin soisi tunnustusta. Suosittelen kaikkia suuresti! Vaikka en yleensä juuri pidä antologioiden lukemisesta, niin tällä kertaa ehdokkaana on mielenkiintoisia kirjoja. Ehkä joku niistä tulee otettua alati pitenevälle lukulistalle.

Romaani
  • The Killing Moon, N.K. Jemisin
  • Some Kind of Fairy Tale, Graham Joyce
  • The Drowning Girl, Caitlí­n R. Kiernan
  • Crandolin, Anna Tambour
  • Alif the Unseen, G. Willow Wilson
Pienoisromaani
  • “Hand of Glory,” Laird Barron
  • “Let Maps to Others,” K.J. Parker
  • The Emperor’s Soul, Brandon Sanderson (arvostelu)
  • “The Skull,” Lucius Shepard
  • “Sky,” Kaaron Warren
Novelli
  • “The Telling,” Gregory Norman Bossert
  • “A Natural History of Autumn,” Jeffrey Ford
  • “The Castle That Jack Built,” Emily Gilman
  • “Breaking the Frame,” Kat Howard
  • “Swift, Brutal Retaliation,” Meghan McCarron
Antologia
  • Epic: Legends of Fantasy, John Joseph Adams, ed.
  • Three Messages and a Warning: Contemporary Mexican Short Stories of the Fantastic, Eduardo Jiménez Mayo & Chris N. Brown, eds.
  • Magic: An Anthology of the Esoteric and Arcane, Jonathan Oliver, ed.
  • Postscripts #28/#29: Exotic Gothic 4, Danel Olson, ed.
  • Under My Hat: Tales from the Cauldron, Jonathan Strahan, ed.
Kokoelma
  • At the Mouth of the River of Bees, Kij Johnson (arvostelu)
  • Where Furnaces Burn, Joel Lane
  • The Unreal and the Real: Selected Stories Volume One: Where on Earth and Volume Two: Outer Space, Inner Lands, Ursula K. Le Guin (arvostelu)
  • Remember Why You Fear Me, Robert Shearman
  • Jagannath, Karin Tidbeck (arvostelu)
Taiteilija
  • Vincent Chong
  • Didier Graffet and Dave Senior
  • Kathleen Jennings
  • J.K. Potter
  • Chris Roberts
Erikoispalkinto, ammattilaiset
  • Peter Crowther & Nicky Crowther for PS Publishing
  • Lucia Graves for the translation of The Prisoner of Heaven (Weidenfeld & Nicholson; Harper) by Carlos Ruiz Zafón
  • Adam Mills, Ann VanderMeer, & Jeff VanderMeer for the Weird Fiction Review website
  • Brett Alexander Savory & Sandra Kasturi for ChiZine Publications
  • William K. Schafer for Subterranean Press
Erikoispalkinto, ei-ammattilaiset
  • Scott H. Andrews for Beneath Ceaseless Skies
  • L. Timmel Duchamp for Aqueduct Press
  • S.T. Joshi for Unutterable Horror: A History of Supernatural Fiction, Volumes 1 & 2 (PS Publishing)
  • Charles A. Tan for Bibliophile Stalker blog
  • Jerad Walters for Centipede Press
  • Joseph Wrzos for Hannes Bok: A Life in Illustration (Centipede Press)


David Gemmell -palkintojen lyhytlistat näyttävät seuraavilta:

Legend Award: Romaani
  • The Red Country, Joe Abercrombie (arvostelu)
  • Stormdancer, Jay Kristoff
  • King of Thorns, Mark Lawrence
  • The Gathering of the Lost, Helen Lowe
  • The Blinding Knife, Brent Weeks
Ravenheart Award: Taiteilija/Kansikuva
  • Didier Graffet & Dave Senior for the cover of The Red Country by Joe Abercrombie
  • Dominic Harman for the cover of Legion of Shadow by Michael J. Ward
  • Clint Langley for the cover of Besieged by Rowenna Cory Daniells
  • Silas Manhood for the cover of The Blinding Knife by Brent Weeks
  • Colin Thomas for the cover of Stormdancer by Jay Kristoff
  • Stephen Youll for the cover of The Black Mausoleum by Stephen Deas
Morningstar Award: Esikoiskirjailija
  • Throne of the Crescent Moon, Saladin Ahmed
  • The Red Knight, Miles Cameron
  • Malice, John Gwynne
  • Irenicon, Aidan Harte
  • Stormdancer, Jay Kristoff

Sekä World Fantasy Award että Gemmell Awardit jaetaan World Fantasy -conissa 31.10.-3.11.2013.

tiistai 13. elokuuta 2013

Hugh Howey: Second Shift - Order

Hugh Howeyn Siilo-sarja jatkuu. Esiosa-trilogian ensimmäisen osan, First Shift - Legacyn (arvostelu) luin kolmisen kuukautta sitten ja nyt oli vuorossa kakkososa Second Shift - Order (2012). Kirjan hahmokaartiin kuuluu samoja henkilöitä kuin ykkösosassakin, mutta myös muutamia uusia hahmoja esitellään Siilo 18:n asukkaista. Tarina valaisee tapahtumia ennen Wool-sarjan (osat 1-3 ja 4-5) tapahtumien alkua.

Second Shift - Orderin tarina kulkee tällä kertaa yhdessä samassa ajassa, mutta kahden eri siilon välillä. Siilo 1:ssä Donald herätetään jälleen 70 vuoden jälkeen auttamaan muissa siiloissa ilmenneiden ongelmatilanteiden ratkaisussa. Hänen ensimmäisen IT-vuoronsa muistiinpanoissa oletetaan olevan avaimet käsitellä tilannetta. Mission Jones on 17-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä kantaja Siilossa 18. Hän ja useat muutkin nuoret ovat päättäneet etsiä oman polkunsa, eikä seurata vanhempiensa ammatillisia jälkiä. Siilonsa eri osissa liikkuva Mission huomaa ilmapiirissä tapahtuvan muutoksen ja levottomuuden kasvun. Hän joutuu keskelle tapahtumia, joiden osapuolet eivät ole välttämättä sitä mitä hän kuvitteli olevan.

Second Shift - Order ei innosta yhtä paljon kuin Wool-sarjan osat tai First Shift - Legacy. Tarinassa paljastuu toki lisää tietoa menneisyydestä ja syistä miksi siilot rakennettiin. Myös siilojen sosiaaliseen rakenteeseen ja käyttäytymiseen perehdytään varsinkin nuorempien asukkaiden näkökulmasta. Pidän edelleen siitä, että hahmot eivät ole mustavalkoisia ja nekin jotka voisi luokitella ”pahisten” puolelle näyttäytyvät omasta mielestään oikeutettuina toimiinsa. Moraali ja tekojen oikeutus ovatkin kirjan keskeisiä teemoja. Donald kokee tarinan aikana shokin menneisyydestään, joten hänen hahmonsa käyttäytymisen ymmärtää sen kautta, vaikka koinkin hänet hetkittäin rasittavaksi. Mission puolestaan ei sytytä lainkaan ja koskapa hän on Second Shiftin päähahmo, se vaikuttaa tarinaan latistavasti.

Howey kirjoittaa edelleen tunnistettavalla tyylillään ja juonessa on sen verran tarpeeksi käänteitä, jotta tarinan veto säilyy. Second Shift on kuitenkin pikkuinen notkahdus sarjassa ja toivonkin, että kolmas osa, Third Shift - Pact nousee jälleen ykkösosan tasolle. Dust, Siilo-sarjan päätöskirja, joka vetää yhteen koko Woolin ja Shiftin tarinat ilmestyy tämän viikon lopulla.

maanantai 12. elokuuta 2013

Tom Gauld: You're All Just Jealous of My Jetpack

Reilu pari vuotta sitten eräänä maanantai-aamuna oli pieni huumoriannos paikallaan ja postasin Tom Gauldin Guardianille piirtämän kuvan You're All Just Jealous of My Jetpackin.

Nyt piirtäjältä on ilmestynyt saman niminen kokoelma vastaavanlaisia piirroksia, joista moni liittyy kirjallisuuteen tai eri ajankuviin. Oman osansa humoristisesta käsittelystä saavat niin Shakespeare (yllättävä kytkös Dan Browniin), Dickens, Brontët ja Thoreau, sekä yleensäkin kirjailijat ja miten eri asioita lähestytään tarinankerronnan kautta, hieman vinoon vääntäen. Kirjojen ideat ja kirjan monet kasvot ovat tiiviisti mukana sarjakuvissa.

Nyt erityisesti ymmärrän miksi ihmeessä niin monissa fantasiateoksissa - jopa kyllästymiseen saakka - nuori päähahmo on orpo. Kyllähän se tämän vaihtoehdon voittaa:

Gauldin piirrokset ovat kuivaa huumoria, joista osa puree hyvin, osa jää hieman latteaksi tai sitten en vain kaikkien pointtia yksinkertaisesti ymmärtänyt. Piirroksista löytyy monia vaihtoehdollisesti toteutettuja tai eri aikakausiin sijoitettuja, vertailevia ja ironisiakin katsauksia. Usea kuva saa nauramaan ääneen ja muutenkin kokoelma kyllä piristi kummasti maanantai-iltaa. Ei sitä paljoa tarvita hymyyn. Alla oleva kuvakin sai koomisuudessaan kummasti suupieliä nykimään.

You're All Just Jealous of My Jetpackia voi hyvin suositella piristyspalaksi kirjallisuudenystäville, muillekin kuin sf/f-genrelukijoille.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Illalla hän paljastuu

Tänään kello 21 Suomen aikaa BBC Onella alkaa Doctor Who Live: The Next Doctor -ohjelma, jossa paljastetaan kuka on seuraava Tohtori, järjestyksessään kahdestoista. Onko hän Peter Capaldi? Onko hän Ben Daniels? Onko uusi Tohtori NAINEN? Olenko se minä? Oi, tätä jännitystä.

Vas. aikajärjestyksessä: William Hartnell, Patrick Troughton, John Pertwee, Tom Baker, Peter Davison, Colin Baker, Sylvester McCoy, Paul McGann, Christopher Eccleston, David Tennant, Matt Smith

Katsoin kesä-heinäkuussa uusiksi kolme Doctor Whon viimeisintä kautta. Aikoinaan minulla oli vaikeuksia sopeutua Matt Smithiin uusimpana Tohtorina, mutta näyttelijä valloitti pian puolelleen ja varsinkin yhteiset seikkailut Amyn ja Roryn kanssa ovat olleet fantastisia, hauskoja, jännittäviä ja ajoittain jopa sydäntäsärkeviä. Niinpä tunnen kaihoa kun Tohtori tulevassa jouluspeliaalissa jälleen regeneroituu. Matt Smithiä tulee ikävä, mutta tietenkään hän ei unohdu. Ei ole unohtunut aiemmatkaan Tohtorit, jotka marraskuun 23. päivä esiintyvät kaikki yhdessä ja samassa 50-vuotisspesiaalissa. Olen tuolloin Uudessa-Seelannissa, joten toivottavasti näen sen livenä siellä.

Päivitys illalla: Mutta uusi Tohtori... hän on ? Peter Capaldi! Ei tullut naispuoleista Tohtoria, mikä on ehkä hienoinen pettymys, mutta Capaldiin voinee sopeutua. Ei liian tuttu kasvo, mutta silti tuttu - Doctor Whosta ja Torchwoodistakin (ja oli World War Z:ssakin, jonka kävin vastikään katsomassa, roolinimellä W.H.O. Doctor!). Täytyy kyllä sanoa, että Matt Smith melkein särki sydämeni esiintymisellään. Ei varmaan ole helppoa luopua, vaikka mentävä on.



Ja myös Sherlockissa tapahtuu. Hänkin paljastuu seuraavalla kaudella, omalla tavallaan. Uusi teaser traileri on todella kiusaava! Siinä vilautetaan kaikkia päähahmoja, mutta ei anneta mitään kolmoskauden tapahtumista, eikä vielä kerrota milloin Sherlock palaa kuvaruutuun. Mutta eiköhän se pian selviä. Odottavan aika vaan tuntuu välillä pitkältä.



lauantai 3. elokuuta 2013

Robert A. Heinlein: Kuu on julma

Hugo-ehdokkaiden lukutavoitteeni innoittamana luin Robert A. Heinleinin vuonna 1966 julkaistun Kuu on julma -kirjan (The Moon is a Harsh Mistress). Suomennos ilmestyi reilu parikymmentä vuotta myöhemmin, 1987 ja siitäkin on jo 26 vuotta. Kuu on julma on Hugo-voittaja, Nebula-ehdokas ja keikkuu useammalla ”kaikkien aikojen parhaat” ja Top-listalla. Kyseessä on siis klassikko.

Ollaan vuodessa 2075. Maan Kuussa asuu kolmisen miljoonaa ihmistä, jotka ovat rikollisia, poliittisia pakolaisia tai näiden jälkeläisiä. Maa on käyttänyt Lunaansa rangaistussiirtolana ja sinne on muodostunut rakenteellisesti löysähkö yhteiskunta, jossa naisia on vain murto-osa. Niinpä tämän vuoksi onkin syntynyt moniavioinen perinne ja naisilla on perheissä valtaa. Nuoressa yhteiskunnassa piilee kapinahenki ja halu päästä Maan päättäjien alaisuudesta itsenäiseksi kytee isonevalla liekillä. Tietokoneteknikko Mannie O'Kelly-Davis liittyy mukaan vallankumousliikkeeseen ilman suurempaa aatteen paloa, sillä hän on luonut ystävyyssuhteen Lunan järjestelmistä vastaavaan tietokoneeseen, joka on osoittautunut tekoälyksi. Sherlockin veljen Mycroft Holmesin mukaan Mikeksi ristitty tietokone valjastetaan mukaan itsenäisyystavoitteen salaiseen operaatioon, jonka professori Bernardo de la Paz ja Wyoming Knott organisoivat Mannien avustuksella. Vallankumousta ei kuitenkaan koskaan saavuteta ilmaiseksi.

Alle puolen välin harkitsin Kuu on julman keskeyttämistä. Pääasiallinen syy oli kieli, jonka tyylin koin ärsyttäväksi. Tuntui kuin olisin koko ajan lukenut vähättelevää tekstiä. Kuun asukkaita kutsutaan lunakeiksi ja maan asukkaita maakoiksi, mitkä mielessäni assosioituivat punikki ja venakko -tyylisiin halventaviin nimityksiin, vaikkakin hahmot käyttivät niitä itsestään. Tekstin joukossa on myös venäjän kieltä, mikä lisäsi juuri noihin sanoihin liittyviä mielleyhtymiä. Tytöttelyt ja joissain kohdin muutamat pojittelut nousivat myös tekstistä häiritsemään ja ”ei-tyhmä” -käsite riekkui ylilyönnin rajamailla. Päätin kuitenkin lukea kirjan loppuun, ja se kannatti, sillä loppu oli muusta kirjasta poiketen erinomainen. En ole lukenut Heinleinilta muita teoksia, mutta oletan, että Kuu on julman kieli on tarkoituksella mitä on. Se kuvaa rangaistussiirtola-yhteiskuntaa siinä missä juonen tapahtumat ja henkilöhahmokuvauksetkin tekstin sisäisesti. Sellaisena kieli on tulkittava vaikuttavaksi, mutta ei sitä silti ole yhtään sen helpompi sietää. Maa-Luna -asetelma tuo mieleen 1700-luvun lopun Britannian Australia-rangaistussiirtokunnan perustamisen.

Toinen seikka mikä minua kirjassa häiritsee on, että naiset kaikesta ihannoinnista ja valtakuvauksesta huolimatta jäävät useimpien 60/70-luvun science fiction -kirjojen naiskuvan tasolle. Naiset eivät ole aitoja, vaan kiiltokuvia. Moniaviollinen perhekäsitys on ollut varmaankin rohkeaa ja uutta kirjoitusajankohdalla, varsinkin kun vaikutti siltä, että perheen puolisoiden ikähaarukka on kohtalaisen suuri. Vaikka historiasta ja tietyistä keskiaikaan sijoittuvista fantasiakirjoista johtuen lapsien naittaminen nuorina onkin jo totuttanut eri aikakauden ajatusmaailmaan, niin Kuu on julmassa 14-vuotiaan lapsipuolison rintojen kuvailu tulevaisuuden maailmassa vaivaannuttaa. Heinleinille pitää antaa pisteitä kirjan rodullista monipuolisuudesta ja myös siitä, että päähenkilö on käsipuoli, mikä tekee hänestä osin ”pätevämmän” tekokäsineen. Kirjan poliittisissa tai idealistissa käsitteissa on nähtävissä aikakauden leimaa, ehkä jotain ennakoivaakin, mutta en jaksanut keskittyä ajatuksella siihen puoleen lukiessa. Realistinen anarkismi tuntui olevan ainakin professorin ideologia.

Kuu on julma on 60-luvulla varmasti ollut erilainen luettava kuin tänä päivänä, ja sen saamat kunnianosoitukset ovat ymmärrettäviä. Minulle vuonna 2013 kirja jätti ristiriitaisia, hieman negatiiviselle puolelle jääviä tuntemuksia. Näen kirjan merkityksen genreen ja varmastikin siihen tulee jatkossa verrattua monia teoksia. Tämä opus ei erityisemmin innoita tarttumaan muihin Heinleinin kirjoihin, mutta Hugo-lukutavoitelistassani on listattuna pari muutakin kirjailijan teosta, joten jossain vaiheessa tullee luettua lisää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...