Universumien tomu oli sarja, jonka lukeminen ns. silitti minua vastakarvaan. Pidin ja en pitänyt sarjasta. Sarjan maailma on kiehtova kaikkinensa, mutta kun fantasiaan istutetaan aate/filosofia, olipa se mikä tahansa, minulle tulee tunne propagandasta puettuna helpommin nieltävään muotoon. Sarjan lukemisesta on kylläkin jo aikaa, joten joka tapauksessa halusin lukea uuden trilogian aloituskirjan. Sen sanoma totalitarismia vastaan ja sananvapauden puolesta on selkeä. Uskontoon ei tässä vaiheessa oteta kovin paljon kantaa. Nunnatkin ovat mukavia ja erittäin päteviä, mutta eivät kantaaottavia.
Kyseessä on seikkailutarina, ja vaikka Vedenpaisumus on nuorten kirja, se on vahvasti myös raaka. Tarina herätti ajoittain epämiellyttäviä mielikuvia ja kerran jopa koin ahdistusta hyvin elävästä väkivaltakuvauksesta. Se plussa Pullmanin kirjoissa on, että ne tarjoavat toiminnan lisäksi älykkyyden, tiedon ja kirjallisuuden korostusta, eikä sankareilla ole kaikkia ominaisuuksia tyhjästä, vaan uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta. Vaikka tarina on raaka, se on myös hyvin lempeä, sillä seikkailussa mukana on pieni vauvaikäinen. Kirja on suoraviivaisempi pakomatkakuvaus kuin Tomu, mikä tekee siitä helpommin lähestyttävän, luulisin.
Kyseessä on seikkailutarina, ja vaikka Vedenpaisumus on nuorten kirja, se on vahvasti myös raaka. Tarina herätti ajoittain epämiellyttäviä mielikuvia ja kerran jopa koin ahdistusta hyvin elävästä väkivaltakuvauksesta. Se plussa Pullmanin kirjoissa on, että ne tarjoavat toiminnan lisäksi älykkyyden, tiedon ja kirjallisuuden korostusta, eikä sankareilla ole kaikkia ominaisuuksia tyhjästä, vaan uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta. Vaikka tarina on raaka, se on myös hyvin lempeä, sillä seikkailussa mukana on pieni vauvaikäinen. Kirja on suoraviivaisempi pakomatkakuvaus kuin Tomu, mikä tekee siitä helpommin lähestyttävän, luulisin.
En voi sanoa, että pidin Vedenpaisumuksesta varauksetta, mutta pidin päähenkilö Malcolmista ja hänen daimonistaan. Ja pidin vauva-Lyrasta. Taustalla oleva salainen organisaatio Oakley Street ja sen aletiometritulkitsija Hannah Relf jäävät hiukan kellumaan, mikä jätti miettimään voiko tämän trilogian lukea sellaisenaan ilman Tomua. Seuraavassa kirjassa ilmeisesti hypätään aikaan jolloin Lyra on parikymppinen. Ehkä ideaa olisi lukea tämä esiosa ensin ja sitten Universumien tomu-trilogia, minkä jälkeen jatkaa tuleviin osiin. The Secret Commonwealthin ilmestymisaikaa ei ilmeisesti tällä hetkellä ole vielä virallisesti lyöty lukkoon. Olen kuitenkin kiinnostunut lukemaan senkin ja eiköhän se ilmesty myös suomeksi, kuten Vedenpaisumuskin.
Kiitos arvostelusta! Minua Vedenpaisumus kiinnostaa kovasti, sillä pidin aikoinaan paljon Universumien tomusta. Laadukkaampaa nuortenfantasiaa kuin Harry Potterit, jos haluaa vertailla.
VastaaPoistaOlin lukiossa, kun kaksi ensimmäistä osaa ilmestyi suomeksi. En ole koskaan ottanut uudelleenlukua trilogiasta, ehkä Vedenpaisumuksen jälkeen olisi sopiva hetki.
Huomasin viime viikolla paikallisessa Suomalaisessa kirjakaupassa, että Pullmanin uutuutta markkinoitiin kunnolla. Yksi pöytä oli varattu Vedenpaisumukselle sekä aiemman trilogian uusintapainoksille, viereisellä seinällä oli julisteita ja katosta roikkui mainosviirejä.
Mainostaminen on hyvä asia. Harmi ettei sitä tehdä kaikille teoksille ja tietenkään pienillä kustantamoilla siihen ei ole varaa. Mutta toivottavasti se nyt edesauttaa myyntiä, joten saadaan sarjan loputkin osat suomeksi.
PoistaKävi itselläkin mielessä, että lukisin UT:n uudelleen, mutta pitää vielä miettiä.
Minä olen vankkumaton Universumien Tomun fani, ja koko sarja tuli nuorena luettua moneen moneen kertaan. Oli selvää, että tähänkin tartun. Nostalgia varmaan auttoi jonkin verran, sillä itsenäisenä teoksena Vedenpaisumus ei minua oikein vakuuttanut. Olisi voitu karsia aika paljonkin turhia rönsyjä, ja meni aikansa, ennen kuin tarinassa päästiin asiaan.
VastaaPoistaAlkuperäissarjan voisin lukea uudelleen taas monen vuoden tauon jälkeen.