Glen Cook: Musta komppania

Jonkun vuoden on Glen Cookin Musta komppania (The Black Company 1984, suom. 2015) vartonut lukemistaan, ensin alkuperäiskielisenä ja sittemmin suomennoksena. The Black Company -sarja käsittää kymmenkunta kirjaa, joista ensimmäiset kolme muodostavat suomennetun kokonaisuuden. Sarja on synkän fantasian edustaja, mm. Joe Abercrombien The First Law -sarjan edelläkävijä, vaikkakin itse tutustuin niihin päinvastaisessa järjestyksessä.

Palkkasoturiarmeija Musta komppanialla on pitkät perinteet kunnioittaa sopimuksia, joita he palkkaajansa kanssa tekevät, mutta tällä kertaa he haluavat päästä eroon nykyisestä sopimuksestaan ja siihen tarjoutuu tilaisuus, kun Pohjoisen valtakunnan valtiaan Ladyn lähettiläs tarjoaa heille sopimuksen kapinallisia vastaan taistelemisesta. Samalla joukkoon värväytyy uusi jäsen, jonka pelastama mykkä pikkutyttö seuraa mukana. Ladylla ja hänen erikoisominaisuuksia omaavilla kaapatuillaan on synkkä menneisyys ja komppanian lääkärin, Puoskarin, romanttiset haaveet Ladysta alkaa karista mitä pitemmälle yhteenotto kapinallisten kanssa käy ja hän joutuu vastatusten tämän legendan kanssa. Ennustus kertoo Valkoisesta ruususta, joka tuo rauhan. Hänet vain tarvitsee löytää.

Mustan komppanian aloittaminen oli hyppy tuntemattomaan, siltä ainakin lukiessa tuntui. Kesti hetken ennen kuin kerrontaan pääsi sisälle ja nimien ja paikkojen tulvan häkellyksestä selviytyi. En heti alkuun erottanut mikä oli ihmisen tai kaupungin nimi, joten esim. kärpänenkin piti miettiä oliko se hyönteinen vai ihminen. Ehdin jo ajatella, että eihän tämä iske minulle ollenkaan, mutta niin vain kävi, että kun sinnikkäästi jatkoin lukemista, se alkoi nykiä kummasti mukaansa.

Puoskarin eli Aikakirjojen pitäjän näkökulmasta kerrottu tarina toimiI. Komppanian hahmot ovat karskeja ja rivien välistä ja vihjailuista voi lukea heidän olevan myös epämiellyttäviä ja moraalittomia. Kunniantunto liittyy komppanian perinteeseen ja ryhmäkäyttäytymiseen, joka sekin tosin rakoilee yksilöiden kohdalla. Mistään sankareista ei ole siis kyse. Heidän palkkaajansa, tässä tapauksessa erityisesti velhohallitsija Lady, on kymmenkertaisesti arveluttavampi motiiveissaan. Vaan siinäpä se tarinan kiehtovuus onkin, miten kirjailija saa väännettyä hahmoista kaikkine vikoineen niin vetäviä, että lukija haluaa jatkaa lukemista. Minulle ehkä hankalinta oli sulattaa pienet vihjeet pedofiliasta, mutta sen joko hyväksyy osana tarinaa tai sitten ei.

Olin erityisen kiinnostunut mitä oli tapahtunut menneisyydessä, mikä oli salaperäisen Ladyn tarina, millainen oli Alistaja ja millaisia olivat Kaapattujen taustat. Kyllähän ne osittain tyydyttävästi avattiinkin tarinan tyyliin kompaktisti ja kiemurtelematta. Jäin jonkin verran kaipaamaan lisää. 

Musta komppania on tyylilajinsa kelpo edustaja. Ei täysosuma, mutta ei epäilystäkään, ettenkö haluaisi jatkaa seuraavaan osaan.