J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two - käsikirjoitus ja näytelmä

Yksi ehkä tämän vuoden vaikeimmista kirja-arvioista on Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two (2016) – Special Rehearsal Edition Script. Tämä siksi, että kyseessä on West Endillä esitettävän teatterinäytelmän käsikirjoitusteos, joka on jatkumo Harry Potter -maailmaan, mutta sen on kirjoittanut näytelmäkirjailija Jack Thorne, tosin itse J.K. Rowlingin ja palkitun teatteriohjaajan John Tiffanyn vahvalla vaikutuksella ja ideoinnilla. Vaikeaksi asian tekee myös se, että olen pitkäaikainen Harry Potter -fani, enkä ole ihan varma, että pystynkö suhtautumaan teokseen muuta kuin fanina. Lisäksi kävin katsomassa näytelmän molemmat osat Lontoossa lauantaina 6.8.2016 eli vajaa viikko sitten. Minun kokemukseeni teoksesta liittyy siis vahvasti myös näytelmä, jonka käsikirjoitus se on. Tosin luin tekstin ekirjana ennen esitystä. Tämä teksti ei spoilaa tarinan varsinaisia tapahtumia.

Tarina jatkuu suoraan Harry Potter and the Deathly Hallowsista eli Harry, Ginny, Ron, Hermione ja Draco pistävät lapsensa Tylypahkan pikajunaan ja kuuluisaan velhokouluun. On Albus Severus Potterin ensimmäinen kouluvuosi ja hän jännittää mihin tupaan lajitteluhattu hänet laittaa. Tarina on vahvasti isän ja pojan suhteesta, siihen liittyvistä ongelmista, kun isä on kuuluisa, eikä hänen saappaitaan ole helppo täyttää. Samaan aikaan kouluun lähtee myös Scorpius Malfoy, jolla on vastaavan kaltaisia ongelmia. Taho, joka ei ole tyytyväinen nykyiseen maailmanmenoon ja Voldemortin tuhoon, tekee omia suunnitelmiaan, joihin Albus ja Scorpius sotkeutuvat.

Ensimmäinen tuntemus käsikirjoitusta lukiessa oli nostalgia. Oli helppoa, ilahduttavaa ja tunteikasta palata takaisin tuttuun ja rakastettuun maailmaan. Näytelmän käsikirjoitus on erilainen tekstin muoto lukea kuin suora proosa, sillä se on pääosin dialogia ja näyttämöohjeita. Tällä kertaa näyttämöohjeet olivat jopa niukat verrattuna joihinkin muihin käsikirjoituksiin (esim. Peter Shafferin Equus (luin käsikirjoituksen ennen kuin näin Daniel Radcliffen ja Richard Griffithsin tähdittämän teatteriversion) tai George R.R. Martinin tv-käsikirjoitukset) ja jonkin verran sujuvampaan muotoon muokattu. Itse lavasteisiin, musiikkiin tai vaatetukseen ei annettu ohjeistusta. Toisin sanoen teksti on helpompaa luettavaa kuin odotin ja se imaisi mukaansa täysin.

Tekstistä pystyi aistimaan tunnemaailman, tapahtumien pelottavuuden ja vaikuttavuuden, mutta silti mikään ei valmistanut minua täysin siihen mitä teatterilavalla tapahtuu. Jo heti alussa iski päälle wau-fiilis. Lavasteet, valaistus, koreografia ja musiikki oli taikaa, jotain mitä en ole ennen Lontoonkaan teattereissa nähnyt. Osittain näytelmässä käytettiin elokuvamaailmasta tuttuja efektejä, jotka saatiin toimimaan lavalla erinomaisesti. Näyttelijät olivat loistavia, erityisesti Ronia näyttelevä Paul Thornley hauskuutti ja Scorpius Malfoyta esittävä Anthony Boyle teki vaikutuksen. Kumpaakaan en ollut lavalla aiemmin nähnyt. Eikä moitittavaa löydy Harrya ja Hermionea esittäneissä Jamie Parkerissa ja Noma Dumezwenissakaan kuin muissakaan. Erikoismaininnan ansaitsee lisäksi Annabel Baldwin, jonka roolihahmon nimen jätän googlattavaksi ken haluaa tietää. Käsikirjoitus kuten näytelmäkin vilisee vanhoja tuttuja hahmoja, mihin on pakko olla tyytyväinen, vaikka ehkä joitakin olisin kaivannut lisää. Mutta on ymmärrettävää, ettei kaikkia seitsemän kirjan hahmoja voi tuoda takaisin noin viiden tunnin näytelmään (kahdessa osassa).

Alex Price (Draco), Paul Thornley (Ron), Noma Dumezweni (Hermione), Jamie Parker (Harry), Poppy Miller (Ginny)

Tarinan hahmot ja heidän kehityskaarensa ovat selvästi J.K. Rowlingin käsialaa, mutta teksti Jack Thornen. Toki Thorne on saanut tunnelman kohdilleen, mutta välillä takaa heijastui fan fiction -tyyli. On vaikea erottaa näin monen vuoden jälkeen, kun koko Potterversumi on spekuloinut millainen elämä kirjasarjan hahmoilla on ollut aikuisena, mikä on sitä minkä Rowling on alusta alkaen halunnut olevan ja mikä on muotoutunut internetsuunin ja myönnytysten kautta. Joka tapauksessa, vaikka välillä puistelinkin yhdelle tai kahdelle käsikirjoituksen lauseelle, pidin tekstistä paljon, kaikessa yksinkertaisuudessaankin. Heinäkuun viimeisenä päivänä julkaistu teos on harjoituskäsikirjoitus, johon ei hirveästi ollut tullut muutoksia näkemääni esitykseen nähden (tosin en tehnyt analyysia katsoessani), mutta varsinainen ”Definitive Collector's Edition” ilmestyy ensi vuoden puolella. Se on jo hankintalistalla ja olen kiinnostunut vertailemaan tekstejä keskenään jälkikäteen.

Anthony Boyle (Scorpius), Cherrelle Skeete (Rose), Sam Clemmett (Albus)

Pidin tekstistä, mutta rakastin näytelmää. Se on jotain muuta, äänen sävyt, ilmeet, liikkeet, valot, musiikki, näyttelijöiden persoonallisuus. Enkä ollut ainoa joka rakasti. Ihmiset eläytyivät täysin, huokailivat ihastuksesta, kohisivat järkytyksestä tai hämmästyksestä, nauroivat sutkautuksille ja itkivät. Oli hetkiä kun katsomo täyttyi nyyhkytyksistä.

Harry Potter and the Cursed Child on näytelmän käsikirjoituksena oma formaattinsa, eikä se anna täysin käsitystä millainen kokemus esitys on. Alun perin päämäärä on kuitenkin ollut näytelmä, ei kirjoitettu teksti ja siksi mittaan tarinan onnistumista näytelmän mukaan. Olen iloinen, että näin esityksen alkuperäisellä näyttelijämiehityksellä ja seuraavan kerran se on ohjelmassani ensi keväänä, jolloin todennäköisesti suuri osa näyttelijöistä on vaihtunut. Niin kauan kuin näytelmä pyörii West Endissä, niin kauan minä aion käydä katsomassa sen sopivin väliajoin. Suosittelen muillekin, jos vain mahdollisuus tulee vastaan. Paljon melua teatterista -blogista löytyy asiantunteva kirjoitus näytelmästä ja sen kokemisesta stage doorille asti. Kannattaa lukea. Ei spoilaa.

Suosittelen lukemaan myös näytelmän käsikirjoituksen, jos ei pääse teatteriin kokemaan esitystä, sillä saa siitä ainakin käsityksen millaiseksi Rowling on nähnyt mielessään hahmojensa elämän muotoutuvan. Suomennos ilmestyy marraskuussa nimellä Harry Potter ja kirottu lapsi. Sitten odottamaan Fantastic Beasts and Where to Find Them -elokuvaa. Harry Potter and the Cursed Child on Okklumeus-lukuhaasteen 3. kirjani.