Arthur C. Clarke -palkinto 2016 jaettu

Ja 2016 voittaja on:

Muut ehdokkaana olleet alla.

• JP Smythe: Way Down Dark
• Becky Chambers: The Long Way to a Small Angry Planet
• Nnedi Okorafor: The Book of Phoenix
• Iain Pears: Arcadia
• Dave Hutchinson: Europe at Midnight

Minä en näistä ole yhtään lukenut, joten paha mennä mitään sanomaan. Tämä vuosi Clarke-palkinnossa jäi hieman etäiseksi.

Syksyn 2016 kotimaisia spefiuutuuksia

En ole kotimaisen spefikirjallisuuden superlukija tai edes keskinkertainen, mutta seuraan kyllä mitä julkaistaan ja monet teokset hankinkin jonottamaan sopivaa lukurakoa. Siinä missä ulkomaisista teoksista suosin romaanipituisia, kotimaisissa uppoavat erityisesti novellit. Syksyn annista nostan esille muutamia kiinnostavia teoksia, joita olen poiminut Risingshadown erittäin hyödyllisestä kirjailijatietokannasta sekä FB:sta. Linkeistä pääsee kyseisiin lähteisiin katsomaan lisätietoja teoksista.

Syyskuussa on ilmestymässä Juhani Karilan maagista realismia edustava Omenakrokotiilin kuolema -novellikokoelma (Siltala). En tunne Karilaa ennestään, enkä tiedä mitä odottaa teokselta, mutta sen kuvausteksti vaikuttaa houkuttelevalta, eikä Pohjois-Suomesta tule niin tungokseen asti genrekirjallisuutta, jotteiko sitä voisi lukea. Magdalena Hain Haiseva käsi (Karisto) oli jo aiemmassa syksyn uutuuskirja katselmuksessani mukana ja se on sellainen must-kirja, niin ikään novellikokoelma. Nuorille suunnattu Gigi ja Henry -sarja upposi vanhempaankin lukijaan, joten olettaisin, että jatketaan samalla linjalla. Maria Turtschaninoffin Naondel (Tammi) tulee varmasti lukulistalle Punaisen luostarin kronikkojen kakkoskirjana. Mielenkiintoista nähdä mihin tarina etenee ja muutenkin Turtschaninoff on yksi niistä kotimaisista kirjailijoista, jonka tyylillistä kehitystä seuraan kiinnostuneena. 

Markus Leikola houkuttelee Uuden maailman kadun (WSOY) pariin maagisen realismin keinoin. Leikola on tuttu nimi, mutta tuntematon kirjoittajana. Kirjan takakansiteksti kuitenkin houkuttelee. Maija Haaviston tiedän sosiaalisen median kautta, mutta niinpä vain en ole tutustunut hänen teoksiinsa aiemmin. Osuuskumma julkaisee syyskuussa Adeno-nimisen teoksen, joka päätyy ostoslistalleni. Haavisto on mukana myös toimittamassa Juha Jyrkäksen kanssa Marraskesi: Tarinoita iholta ja ihon alta -novellikokoelmaa (Osuuskumma), joka niin kiehtoo iho-aiheeltaan kuin vähän puistattaakin (ainakin kuvauksessa mainittu ihon sopivuus ravinnoksi). 

Christine Thorelin esikoiskirja Liskon häntä (niin ikään Osuuskumma) on ajoitettu marraskuulle ja vaikuttaa sekin kiinnostavalta, keskeneräistä kansikuvaa myöten. Olen surkeasti jäljessä Raita Jauhiaisen Allianssi.125-sarjan etenemisestä, sillä vasta ykkösosan kaksikko on luettuna. Nyt kuitenkin syyskuussa ilmestyy jo neljäs parivaljakko (Hirunda ja Terra Unionia) ja hankintalistalle nekin päätyvät ja lukulistalle, kunhan osat kaksi ja kolme on ensin luettuna. Nämä kirjat eivät näy missään katalogissa, joten siksi halusin tuoda ne esille blogilistauksen myötä. FB:stä voi katsoa uusimman kirjatrailerin.

Syksyn kolmelle kuukaudelle mahtuu 8 (9) varteenotettavaa teosta, joten ei hassumpi saalis, tosin ilman Osuuskummaa se jäisi määrällisesti heikommaksi. Alkuvuonna ja kesäkuukausinakin on kiinnostavia teoksia ilmestynyt, joten niidenkin pariin palailen varmaankin joltain osin ja jossain vaiheessa.

2016 Hugo ja John W. Campbell -palkinnot jaettu

Hugo-äänet (3130 kpl) on laskettu ja voittajat ovat selvillä. Useimpiin kategorioihin löytyi tosiaan voittaja, muutamissa se ainoa mahdollinen, joka äänestettiin ennen No Award -vaihtoehtoa, kuten tilastot (pdf) kertovat. Olen iloinen, että The Fifth Season voitti Romaani-kategoriassa, sillä se oli minustakin erinomainen teos ja äänestin itsekin sitä ykköseksi. Bintin voitto pienoisromaaneissa ainoana slaten ulkopuolisena teoksena oli ymmärrettävää, mutta elokuvien kohdalla olen hämmästynyt The Martianin voitosta, kun vastassa oli mm. Mad Max ja Ex Machina. No, onhan se hyvä leffa, ei siinä mitään. Vain kaksi kategoriaa, Related Works ja Fancast, jätettiin palkinnotta. Pat Cadican sekä Jan Siegel vetivät seremonian hienosti läpi ja sitä oli ilo katsoa livelähetyksenä, eikä vaivaannuttanut missään vaiheessa, kuten monina muina vuosina. Alla osa kategorioista, loput voi katsoa MidAmeriCon II:n sivulta (pdf).

Paras romaani

• Ancillary Mercy by Ann Leckie
• The Cinder Spires: The Aeronaut’s Windlass by Jim Butcher
• The Fifth Season by N.K. Jemisin (arvostelu)
• Seveneves: A Novel by Neal Stephenson
• Uprooted by Naomi Novik (arvostelu)

Paras pienoisromaani

• Binti by Nnedi Okorafor (arvostelu)
• The Builders by Daniel Polansky (arvostelu)
• Penric’s Demon by Lois McMaster Bujold (arvostelu)
• Perfect State by Brandon Sanderson (arvostelu)
• Slow Bullets by Alastair Reynolds (arvostelu)

Paras pitkänovelli

• “And You Shall Know Her by the Trail of Dead” by Brooke Bolander
• “Flashpoint: Titan” by CHEAH Kai Wai
• “Folding Beijing” by Hao Jingfang, trans. Ken Liu
• “Obits” by Stephen King
• “What Price Humanity?” by David VanDyke

Paras novelli

• “Asymmetrical Warfare” by S. R. Algernon
• “If You Were an Award, My Love” by Juan Tabo and S. Harris
• “Seven Kill Tiger” by Charles Shao
• Space Raptor Butt Invasion by Chuck Tingle
• "Cat Pictures Please" by Naomi Kritzer

Paras oheiskirja

• Between Light and Shadow: An Exploration of the Fiction of Gene Wolfe, 1951 to 1986 by Marc Aramini
• “The First Draft of My Appendix N Book” by Jeffro Johnson
• “Safe Space as Rape Room” by Daniel Eness
• SJWs Always Lie: Taking Down the Thought Police by Vox Day
• “The Story of Moira Greyland” by Moira Greyland
• No Award

Paras sarjakuva

• The Divine written by Boaz Lavie, art by Asaf Hanuka and Tomer Hanuka
• Erin Dies Alone written by Grey Carter, art by Cory Rydell
• Full Frontal Nerdity by Aaron Williams
• Invisible Republic Vol 1 written by Corinna Bechko and Gabriel Hardman, art by Gabriel Hardman
• The Sandman: Overture written by Neil Gaiman, art by J.H. Williams III

Paras draamamuotoinen esitys, pitkä

• Avengers: Age of Ultron written and directed by Joss Whedon
• Ex Machina written and directed by Alex Garland
• Mad Max: Fury Road written by George Miller, Brendan McCarthy, and Nico Lathouris, directed by George Miller
• The Martian screenplay by Drew Goddard, directed by Ridley Scott
• Star Wars: The Force Awakens written by Lawrence Kasdan, J. J. Abrams, and Michael Arndt, directed by J.J. Abrams

Paras draamamuotoinen esitys, lyhyt

• Doctor Who: “Heaven Sent” written by Steven Moffat, directed by Rachel Talalay
• Grimm: “Headache” written by Jim Kouf and David Greenwalt, directed by Jim Kouf
• Jessica Jones: “AKA Smile” written by Scott Reynolds, Melissa Rosenberg, and Jamie King, directed by Michael Rymer
• My Little Pony: Friendship Is Magic: “The Cutie Map” Parts 1 and 2 written by Scott Sonneborn, M.A. Larson, and Meghan McCarthy, directed by Jayson Thiessen and Jim Miller
• Supernatural: “Just My Imagination” written by Jenny Klein, directed by Richard Speight Jr.

John W. Campbell -palkinto parhaalle uudelle kirjailijalle (ei Hugo-palkinto)

• Pierce Brown
• Sebastien de Castell
• Brian Niemeier
• Andy Weir
• Alyssa Wong

Ensi vuonna sitten Hugo-palkinnot jaetaan uusin eväin ja ehdokkain Helsingin Worldcon75:ssa. Toivottavasti silloin nähdään mukana suomalaisiakin ehdokkaita.

1941 Retro Hugo -palkintojen voittajat valittu

Tämän vuoden Hugo-palkintojen jako alkoi erikseen Retro-Hugoista. Voittajat valittiin vuonna 1940 julkaistujen teosten joukosta 869 äänen voimin. Enpä minä ehtinyt näihin tutustua, joten voittajat eivät herättäneet sen kummemmin tuntemuksia. Alla suurin osa kategorioista, joissa voittajat tummennettuina. Muut kategoriat voi vilkaista täältä.

Paras romaani

• E.E. "Doc" Smith: Gray Lensman
• T.H. White: The Ill-Made Knight (arvostelu)
• Karin Boye: Kallocain
• Jack Williamson: The Reign of Wizardry
• A.E. Van Vogt: Slan

Paras pienoisromaani

• Robert A. Heinlein: "Coventry"
• Robert A. Heinlein: "If This Goes On..." 
• Robert A. Heinlein: "Magic, Inc."
• L. Sprague de Camp & Fletcher Pratt: "The Mathematics of Magic"
• L. Sprague de Camp & Fletcher Pratt: "The Roaring Trumbet"

Paras pitkänovelli

• Robert A. Heinlein: "Blowups Happen"
• Harry Bates: "Farewell to the Master"
• Theodore Sturgeon: "It!"
• Robert A. Heinlein: "The Roads Must Roll"
• A.E. Van Vogt: "Vault of the Beast"

Paras novelli

• Leigh Brackett: "Martian Quest"
• Robert A. Heinlein: "Requiem"
• Isaac Asimov: "Robbie"
• Leigh Brackett: "The Stellar Legion"
• Jorge Luis Borges: "Tlön, Uqbar, Orbis Tertius"

Paras sarjakuva

• Batman #1
• Captain Marvel: “Introducing Captain Marvel” by Bill Parker and C. C. Beck
• Flash Gordon: “The Ice Kingdom of Mongo” by Alex Raymond and Don Moore
• The Origin of the Spirit by Will Eisner
• The Spectre: “The Spectre”/”The Spectre Strikes!” by Jerry Siegel and Bernard Baily

Paras draamamuotoinen esitys, pitkä

• Dr. Cyclops written by Tom Kilpatrick, directed by Ernest B. Schoedsack
• Fantasia written by Joe Grant and Dick Huemer, directed by Samuel Armstrong et al.
• Flash Gordon Conquers the Universe written by George H. Plympton, Basil Dickey, and Barry Shipman, directed by Ford Beebe and Ray Taylor
• One Million B.C. written by Mickell Novack, George Baker, and Joseph Frickert, directed by Hal Roach and Hal Roach, Jr.
• The Thief of Bagdad written by Lajos Bíró and Miles Malleson, directed by Michael Powell, Ludwig Berger, and Tim Whelan

Paras draamamuotoinen esitys, lyhyt

• The Adventures of Superman: “The Baby from Krypton” written by George Ludlam, produced by Frank Chase
• The Invisible Man Returns written by Joe May, Kurt Siodmak, and Lester Cole, directed by Joe May
• Looney Tunes: “You Ought to Be in Pictures” written by Jack Miller, directed by Friz Freleng
• Merrie Melodies: “A Wild Hare” written by Rich Hogan, directed by Tex Avery
• Pinocchio written by Ted Sears et al., directed by Ben Sharpsteen and Hamilton Luske

Syksyn 2016 tulevia kirjauutuuksia - Potterversumi hallitsee

Moni kirjabloggaja on tehnyt katsauksen syksyn tuleviin uutuuskirjoihin ja ehkäpä on minunkin aika vilkaista mitä genrepuolen uutuuksia on tuloillaan. Ja tuleehan sieltä jälleen monia innostavia teoksia, mutta loppujen lopuksi syksy kuuluu ehdottomasti Potterversumille.

Syyskuussa, Tylypahkan uuden lukuvuoden alkajaisiksi, julkaistaan kolme Pottermore Presents -sarjan ekirjaa: Hogwarts: An Incomplete and Unreliable Guide, Short Stories from Hogwarts of Power, Political and Pesky Poltergeists ja Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies. Nämä Tylypahkaan eri teemoin keskittyvät teokset ovat kooste J.K. Rowlingin Pottermore-sivustolle kirjoittamista tarinoista ja tietohipuista, mutta käsittääkseni mukana on jotain ihan uuttakin. Aivan ehdoton hankinta, ennakkotilasin jo omani. Osan olen todennäköisesti ihan ilmaiseksikin Pottermoresta lukenut, mutta eipä paljoa haittaa. Sivumääriltään kukin ekirja on 60-80 välillä, joten mistään massiivisista lukupaketeista ei ole kysymys.

Marraskuussa ilmestyy Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän käsikirjoituksen suomennos, Harry Potter ja kirottu lapsi. Kirjoittajina J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne. Luin käsikirjoituksen jo englanniksi (arvostelu), mutta mikä ettei sen voisi lukea uudestaan suomeksikin Jaana Kapari-Jatan suomennoksen vuoksi. Fantastic Beast and Where To Find Them -elokuvan rinnalle ilmestyy niin ikään käsikirjoitus lisätekstillä The Original Screenplay, johon siihenkin on merkitty kirjoittajaksi luonnollisesti J.K. Rowling.

Syyskuun kotimaisista kiinnostaa eniten Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoiden 2. osa Naondel, joka on jatkoa Maresille (arvostelu), ja Magdalena Hain nuorille suunnattu novellikokoelma, Haiseva käsi. Käännöksistä David Mitchellin Luukellot (vaikka ilmestyminen lykkääntyisikin) ja J.R.R. Tolkienin Kullervon tarina tullee hankittua sekä englanninkielisistä Christopher Priestin The Gradual. Viimeisimmästä en ole lukenut esittelytekstiä, mutta sen verran tiedän, että teos sijoittuu jälleen Dream Archipelago -maailmaan ja Priestin uutuudet siirtyvät aina lukulistalle.

Lokakuussa ilmestyy kolme teosta, jotka olen erityisesti noteerannut. Margaret Atwoodin viimeisimmät eivät ole liiemmälti sykähdyttäneet, mutta hän upottaa sormensa Hag-Seedissa kuitenkin Shakespearen Myrskyyn, joten kiinnostus on sen verran kova, että tämä putkahtaa lukulistalle. Ursula K. Le Guinilta tulee myyntiin jälleen kokoelma, joka sisältää tällä kertaa kaikki hänen 13 pienoisromaniaan yksien kansien sisällä, mikä tekee reilut tuhat sivua. En löytänyt The Found and the Lost: The Collected Novellas of Ursula K. Le Guinin sisällysluetteloa, mutta mukana ovat todennäköisesti ainakin Hugo-ehdokkaat A Man of the People, A Woman’s Liberation, Forgiveness Day ja The Word for World is Forest. Toivottavasti mukana on jokin teos, jota en ole vielä lukenut. Kolmas lokakuun kiinnostava on myös novella-pituinen Kai Ashante Wilsonin A Taste of Honey. Tämä kiinnostaa sen vuoksi, että kirjailijan edellinen teos The Sorcerer of the Wildeeps oli merkittävän hyvä (arvostelu).

Marraskuun valopilkku Potterversumin ohessa on Steph Swainstonin pitkään odotettu jatko-osa Castle-sarjaan eli numero kuutonen, Fair Rebel. On jännittävää mihin kuusi vuotta hautunut tarina vie Jantin ja kumppanien elämää. Tietokirjapuolella marraskuussa ilmestyy Toni Jerrmanin, Vesa Sisätön ja Sarianna Silvosen Ulkomaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita -teos, jossa esitellään 24 kirjailijaa, joiden teoksia on suomennettu tällä vuosikymmenellä. Kiinnostaa nähdä millaista lisäarvoa ja tietoa mahdollisista tutuistakin kirjailijoista tarjotaan.

Tässä vain pieni otos tulevista kiinnostavista teoksista ja kuten aina ennenkin, voi nytkin todeta ettei luettavat lopu kesken.

Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani

Jean M. Untinen-Auel on Aakkoshaasteeni U-kirjailija, sillä ainakin suomenkielisessä vuonna 1981 julkaistussa Luolakarhun klaanissa (The Clan of the Cave Bear, 1980) kirjailijan sukunimessä esiintyy Untinen. Kuvittelin, että olin kirjan lukenut aikoinaan, mutta se ei tuntunut ennestään tutulta tekstiltä, joten päättelin nähneeni vain saman nimisen vuonna 1986 julkaistun elokuvan. Luolakarhun klaani on Maan lapset -sarjan ensimmäinen kirja ja se edustaa paleofiktiota.

Päähenkilö on Ayla, eurooppalainen varhaisnykyihminen, Cro-Magnon, joka jää orvoksi maanjäristyksen seurauksena. Luolaleijonan haavoittama, nälän ja janon näännyttämä lapsi on kuoleman partaalla, kun hänet löytää pienehkö neanderthalinihmisten klaani ja ottaa hoiviinsa, vaikka hän kuuluu Muihin. Ulkonäöltään neanderthalilaisista poikkeava Ayla aiheuttaa hämmennystä klaanin sisällä, mutta hän on myös tavoiltaan erilainen, eikä sopeutuminen uuteen ryhmään ole helppoa, vaikka heimon parantajanainen Iza ja tämän veli, tietäjä Creb tarjoavat tulisijan ja opastuksen sekä perheen läheisyyttä. Vaikeuksien kautta aikuiseksi kasvava Ayla löytää hyväksyntää ja saavuttaa aseman, vain todetakseen, että hänen polkunsa kulkee eri reittejä kuin adoptioklaaninsa.

Luolakarhun klaani on Aylan kasvutarina, jossa kuvataan fiktion keinoin tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia seikkoja reilun 25 000 vuoden takaa myöhäispaleoliittiselta kaudelta. Kirjan parasta antia ovatkin lähinnä neanderthalinihmisten kulttuurin ja tapojen kuvaaminen, heidän ravintoonsa, lääkitsemiseen, metsästykseen, asuinalueeseensa ja sosiaaliseen käyttäytymiseensä liittyvä kuvaus. Luolakarhun klaani on patriarkaalinen yhteisö, jossa naiset tottelevat miesten pienimpiäkin oikkuja ja ovat tyytyväisiä asemaansa. Naisia toki kunnioitetaan, mutta miehet eivät sitä julkisesti erityisesti näytä. Ayla eurooppalaisena varhaisnykyihmisenä (Cro-Magnon taitaa olla tieteellisesti vanhentunut nimike tänä päivänä) on poikkeava ajatusmaailmaltaan ja myös fyysiseltä kehitykseltään. Untinen-Auel kuvaa kahden ihmislajin eroavuuksia reippaalla otteella kirjoitushetkellä vallinneiden käsitysten mukaisesti. Nykyisten tutkimusten mukaan neanderthalilaisetkin ovat ilmeisesti pystyneet muodostamaan puhetta paremmin kuin aiemmin on luultu ja heidän äänensä on ollut suuontelon muodon vuoksi korkeampi ja kimeämpi kuin nykyihmisen. Teoksen tieteellinen pohja ei ole vanhentunut liikaa, jotta se olisi haitannut lukukokemusta, mutta jäin miettimään kuinka käy tulevaisuudessa.

Luolakarhun klaanin kirjoitustyyli on kohtalaisen yksinkertaista, se ei häikäise eikä ihastuta, johtuen ehkä myös osittain suomennoksen laadusta. Ehkä olen vääränikäinen lukemaan kirjaa, sillä hahmot eivät purreet minuun lainkaan, eikä edes lievästi (tietämättään) feministinen Ayla päässyt pinnan alle. Hän on sellainen reippaan tyttösankarin ominaisuuksia omaava hahmo. Muinoin lapsista kehittyi tai heitä pidettiin aikuisena huomattavasti varhaisemmin kuin nykyään, joten 8-10 vuotiaat tytöt äiteinä ei tässäkään paleofiktiossa ole ihme. Aylassa on toki potkua, ehkä hieman korostetusti, kuten myös hänen ulkonäkönsä ”rumuutta” korostetaan moneen otteeseen. Etukäteen minulle mainittiin kirjasarjassa olevan erotiikkaa, mutta ainakin ensimmäisen osan raiskauksista oli erotiikka kaukana. Jospa sitä paleopornoa sitten ilmaantuu mukaan jatko-osissa, joita minulla ei ole kylläkään pienintäkään kiinnostusta lukea.

Kuten monesti aiemminkin, ajattelin kirjan lukemisen yhteydessä, että katson myös elokuvan. Aloitinkin Daryl Hannahin tähdittämän leffan, mutta päädyin harppomaan kohtauksista toisiin ja lopulta jätin leffan kesken, Alan Silvestrin musiikista huolimatta. Ei jaksanut. Näyttelijätyö oli kehnoa ja tarinakaan ei kirjan lukemisen jälkeen jaksanut hahmojen puolesta kiinnostaa. Tämä teos ei missään muodossa ole minun heiniäni, vaikka yleensä innostunkin paleofiktiosta.

 Aakkoshaasteen U-kirja

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two - käsikirjoitus ja näytelmä

Yksi ehkä tämän vuoden vaikeimmista kirja-arvioista on Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two (2016) – Special Rehearsal Edition Script. Tämä siksi, että kyseessä on West Endillä esitettävän teatterinäytelmän käsikirjoitusteos, joka on jatkumo Harry Potter -maailmaan, mutta sen on kirjoittanut näytelmäkirjailija Jack Thorne, tosin itse J.K. Rowlingin ja palkitun teatteriohjaajan John Tiffanyn vahvalla vaikutuksella ja ideoinnilla. Vaikeaksi asian tekee myös se, että olen pitkäaikainen Harry Potter -fani, enkä ole ihan varma, että pystynkö suhtautumaan teokseen muuta kuin fanina. Lisäksi kävin katsomassa näytelmän molemmat osat Lontoossa lauantaina 6.8.2016 eli vajaa viikko sitten. Minun kokemukseeni teoksesta liittyy siis vahvasti myös näytelmä, jonka käsikirjoitus se on. Tosin luin tekstin ekirjana ennen esitystä. Tämä teksti ei spoilaa tarinan varsinaisia tapahtumia.

Tarina jatkuu suoraan Harry Potter and the Deathly Hallowsista eli Harry, Ginny, Ron, Hermione ja Draco pistävät lapsensa Tylypahkan pikajunaan ja kuuluisaan velhokouluun. On Albus Severus Potterin ensimmäinen kouluvuosi ja hän jännittää mihin tupaan lajitteluhattu hänet laittaa. Tarina on vahvasti isän ja pojan suhteesta, siihen liittyvistä ongelmista, kun isä on kuuluisa, eikä hänen saappaitaan ole helppo täyttää. Samaan aikaan kouluun lähtee myös Scorpius Malfoy, jolla on vastaavan kaltaisia ongelmia. Taho, joka ei ole tyytyväinen nykyiseen maailmanmenoon ja Voldemortin tuhoon, tekee omia suunnitelmiaan, joihin Albus ja Scorpius sotkeutuvat.

Ensimmäinen tuntemus käsikirjoitusta lukiessa oli nostalgia. Oli helppoa, ilahduttavaa ja tunteikasta palata takaisin tuttuun ja rakastettuun maailmaan. Näytelmän käsikirjoitus on erilainen tekstin muoto lukea kuin suora proosa, sillä se on pääosin dialogia ja näyttämöohjeita. Tällä kertaa näyttämöohjeet olivat jopa niukat verrattuna joihinkin muihin käsikirjoituksiin (esim. Peter Shafferin Equus (luin käsikirjoituksen ennen kuin näin Daniel Radcliffen ja Richard Griffithsin tähdittämän teatteriversion) tai George R.R. Martinin tv-käsikirjoitukset) ja jonkin verran sujuvampaan muotoon muokattu. Itse lavasteisiin, musiikkiin tai vaatetukseen ei annettu ohjeistusta. Toisin sanoen teksti on helpompaa luettavaa kuin odotin ja se imaisi mukaansa täysin.

Tekstistä pystyi aistimaan tunnemaailman, tapahtumien pelottavuuden ja vaikuttavuuden, mutta silti mikään ei valmistanut minua täysin siihen mitä teatterilavalla tapahtuu. Jo heti alussa iski päälle wau-fiilis. Lavasteet, valaistus, koreografia ja musiikki oli taikaa, jotain mitä en ole ennen Lontoonkaan teattereissa nähnyt. Osittain näytelmässä käytettiin elokuvamaailmasta tuttuja efektejä, jotka saatiin toimimaan lavalla erinomaisesti. Näyttelijät olivat loistavia, erityisesti Ronia näyttelevä Paul Thornley hauskuutti ja Scorpius Malfoyta esittävä Anthony Boyle teki vaikutuksen. Kumpaakaan en ollut lavalla aiemmin nähnyt. Eikä moitittavaa löydy Harrya ja Hermionea esittäneissä Jamie Parkerissa ja Noma Dumezwenissakaan kuin muissakaan. Erikoismaininnan ansaitsee lisäksi Annabel Baldwin, jonka roolihahmon nimen jätän googlattavaksi ken haluaa tietää. Käsikirjoitus kuten näytelmäkin vilisee vanhoja tuttuja hahmoja, mihin on pakko olla tyytyväinen, vaikka ehkä joitakin olisin kaivannut lisää. Mutta on ymmärrettävää, ettei kaikkia seitsemän kirjan hahmoja voi tuoda takaisin noin viiden tunnin näytelmään (kahdessa osassa).

Alex Price (Draco), Paul Thornley (Ron), Noma Dumezweni (Hermione), Jamie Parker (Harry), Poppy Miller (Ginny)

Tarinan hahmot ja heidän kehityskaarensa ovat selvästi J.K. Rowlingin käsialaa, mutta teksti Jack Thornen. Toki Thorne on saanut tunnelman kohdilleen, mutta välillä takaa heijastui fan fiction -tyyli. On vaikea erottaa näin monen vuoden jälkeen, kun koko Potterversumi on spekuloinut millainen elämä kirjasarjan hahmoilla on ollut aikuisena, mikä on sitä minkä Rowling on alusta alkaen halunnut olevan ja mikä on muotoutunut internetsuunin ja myönnytysten kautta. Joka tapauksessa, vaikka välillä puistelinkin yhdelle tai kahdelle käsikirjoituksen lauseelle, pidin tekstistä paljon, kaikessa yksinkertaisuudessaankin. Heinäkuun viimeisenä päivänä julkaistu teos on harjoituskäsikirjoitus, johon ei hirveästi ollut tullut muutoksia näkemääni esitykseen nähden (tosin en tehnyt analyysia katsoessani), mutta varsinainen ”Definitive Collector's Edition” ilmestyy ensi vuoden puolella. Se on jo hankintalistalla ja olen kiinnostunut vertailemaan tekstejä keskenään jälkikäteen.

Anthony Boyle (Scorpius), Cherrelle Skeete (Rose), Sam Clemmett (Albus)

Pidin tekstistä, mutta rakastin näytelmää. Se on jotain muuta, äänen sävyt, ilmeet, liikkeet, valot, musiikki, näyttelijöiden persoonallisuus. Enkä ollut ainoa joka rakasti. Ihmiset eläytyivät täysin, huokailivat ihastuksesta, kohisivat järkytyksestä tai hämmästyksestä, nauroivat sutkautuksille ja itkivät. Oli hetkiä kun katsomo täyttyi nyyhkytyksistä.

Harry Potter and the Cursed Child on näytelmän käsikirjoituksena oma formaattinsa, eikä se anna täysin käsitystä millainen kokemus esitys on. Alun perin päämäärä on kuitenkin ollut näytelmä, ei kirjoitettu teksti ja siksi mittaan tarinan onnistumista näytelmän mukaan. Olen iloinen, että näin esityksen alkuperäisellä näyttelijämiehityksellä ja seuraavan kerran se on ohjelmassani ensi keväänä, jolloin todennäköisesti suuri osa näyttelijöistä on vaihtunut. Niin kauan kuin näytelmä pyörii West Endissä, niin kauan minä aion käydä katsomassa sen sopivin väliajoin. Suosittelen muillekin, jos vain mahdollisuus tulee vastaan. Paljon melua teatterista -blogista löytyy asiantunteva kirjoitus näytelmästä ja sen kokemisesta stage doorille asti. Kannattaa lukea. Ei spoilaa.

Suosittelen lukemaan myös näytelmän käsikirjoituksen, jos ei pääse teatteriin kokemaan esitystä, sillä saa siitä ainakin käsityksen millaiseksi Rowling on nähnyt mielessään hahmojensa elämän muotoutuvan. Suomennos ilmestyy marraskuussa nimellä Harry Potter ja kirottu lapsi. Sitten odottamaan Fantastic Beasts and Where to Find Them -elokuvaa. Harry Potter and the Cursed Child on Okklumeus-lukuhaasteen 3. kirjani.