Irene on ammattimainen kirjastonhoitaja, jonka tehtävänä on matkata rinnakkaismaailmasta toiseen hankkimassa arvokkaita ja vain yhdessä rinnakkaismaailmassa esiintyviä teoksia mysteerisen työnantajakirjastonsa kokoelmiin. Tehtävä ei ole helppoa, vaan vaatii erilaisten identiteettien ja taustatarinoiden luomista sekä runsaasti tilannenokkeluutta, jotta teos saadaan hankittua. Irene saa seuraavaan tehtäväänsä yllättäen avukseen komean, mutta kokemattoman Kain ja matka vie vaihtoehto-Lontooseen, joka on kaaos-tartunnan vallassa. Tässä Lontoossa esiintyy yliluonnollisia olentoja ja arvaamatonta taikuutta. Perille päästyään Irene ja Kai huomaavat tavoitellun kirjan varastetuksi ja siitä ovat kiinnostuneet muutkin kuin he, eikä vastapuoli kaihda kovia otteita.
The Invisible Library on siitä ovela kirja, että se ammentaa monesta lähteestä, jotka kaikki ovat kiehtovia. Siinä on Sherlock Holmesia, Thursday Nextiä, ripaus Harry Potteria, lohikäärmeitä, vampyyreja, taikuutta, salaisuuksia, juonittelua, zeppelinejä, kyborgialligaattoreita ja ennen kaikkea vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Doctor Whota esiintyy vähemmän (en tosin ole lukenut Doctor Who -kirjoja), mutta matkaillaan tässä toisiin maailmoihin, vaikka ei ajassa sinänsä. Cogman on luonut rinnakkaismaailman, jossa on tuttua ja fantasiamaista outoutta. Kaikki palikat erinomaiseen kirjaan on siis olemassa. The Invisble Library ei kuitenkaan noussut sille tasolle.
Tarinassa on loistavia kohtia, joiden avulla juoneen saatiin mielenkiintoisia käänteitä. Lukiessa tulee vanhan kunnon dekkarin tuntu, kun arvailee, mikä minkäkin hahmon todellinen rooli on. Maailmanluonti jää hieman vaillinaiseksi ja sekavaksi. Siinä raapaistaan liikaa vain pintaa ja syvyysulottuvuus kärsii. Itse Näkymätön kirjasto jää aivan liian taustalle, vaikka se onkin kirjan nimessä ja perimmäinen idea tarinalle. Minusta siihen olisi pitänyt keskittyä alussa huomattavasti vahvemmin. Hahmot ovat kepeitä ja vaikka tarina ei ole varsinaisesti humoristinen, siinä on jotain samanlaista anglofiilistä pilkettä, kuten Jasper Fforden The Eyre Affairissa (arvostelu). Ja pienoista romanttista pohjavirettäkin voi havaita, mutta minun onnekseni kirjailija jättää sen vain muutamiin hajanaisiin kohtauksiin.
Pidin siis monista The Invisible Libraryn aineksista, mutta yhteen liitettynä keitos ei täysin toiminut. Kirja ei missään nimessä ole huono ja uskoisin voivani lukea myös sarjan seuraavan osan toivoen maailman saavan syvyyttä. Seuraava ainesyhdistelmä voi olla selkeästi parempi, varsinkin jos Irene hahmonakin saa ulottuvuutta. Uskoisin, että The Invisible Library viehättää monia muita minua enemmän, joten suosittelen kokeilemaan.
Aakkoshaasteen C-kirja
Olin jo innolla menossa varaamaan tätä kirjastosta - luin kyllä arviosi, mutten voi vastustaa tiettyjä avainsanoja kuten "kirjasto" - ja sitten huomasin, että viime viikkoinen minä olikin varannut sen jo. Olenpas ollut noheva.
VastaaPoistaOn mukavaa joskus yllättyä itsensä :) Joitain asioita on tuha vastustaa, niissä on jotain maagista vetovoimaa.
Poista