perjantai 19. tammikuuta 2018

Joe Abercrombie: Halki puolen maailman

Ja bloggaaminen jatkuu tauon jälkeen. Luin Joe Abercrombien Shattered Sea -trilogian ensimmäisen kirjan, Half a King, englanniksi vuonna 2014. Silloin kirja ei tehnyt niin suurta vaikutusta, kuin Abercrombien aikuisille suunnatut kirjat, vaikka ihan sujuva lukukokemus oli kyseessä. Sittemmin kirja on käännetty suomeksi nimellä Vain puoliksi kuningas, kuten Särkynyt meri -sarjan loputkin osat. Luin ennen joulua kirjan uudestaan suomennoksena ja sen jälkeen vuonna 2016 käännetyn kakkososan Halki puolen maailman (Half the World, 2015).

Halki puolen maailman pääosassa on Thorn-niminen nuori naishenkilö, jota Äiti Sota on puraissut ja hänellä on kova hinku tulla soturiksi. Onnettoman sattuman jälkeen tulee mutkia matkaan ja Thorn päätyy isä Yarvin sekalaiseen seurueeseen, joka matkaa puolen maailman halki haaliessaan liittolaisia Getlannilla suurkuningasta vastaan. Joukossa mukana on väkivahva soturioppilaskaveri Brand, joka kaikesta koulimisesta huolimatta on enemmän Isä Rauhan kannalla. Tapahtumat saavat pohtimaan hyvän ja pahan tekojen värivivahteita.

Vain puoliksi kuningas ei ehkä tuntunut toisella lukukerralla sen paremmalta tai huonommalta kirjalta kuin aiemminkaan, mutta se palautti kuitenkin hahmot muistiin. Halki puolen maailman jakoi sekin tuntemuksia, sillä toisaalta Abercrombien tapa ja tyyli tehdä hahmoista niin ristiriitaisia, että se on välillä suorastaan loistavaa, ja toisaalta kirjassa on paikon nuorten kirjan naiivius läsnä. Yarvi alkoi lähennellä pikku hiljaa Ensimmäinen laki -sarjan Gloktaa, mutta hieman erilaisesta lähtökohdasta ja näkökulmasta. Pidän tätä hyvänä kehityksenä, vaikka se tekee hahmosta ehkä vähemmän pidettävän. Thorn oli pelkistetysti aika väritön ja mitäänsanomaton, mutta vahvana naishahmona muuten positiivinen. Kirja valitettavasti alleviivasi minun makuuni ehkä liikaakin nais-miesroolien päälleenkääntämistä (liikaa yritystä, Joe), mutta en voi pitää sitä liian häiritsevänä, sillä sujuvaa kerrontaahan tarina oli. Olen pitänyt Abercrombien kirjoista paljonkin, kuten kirja-arvioistani voi huomata, mutta tämä YA-sarja ei kolahda samalla tavalla. Vaikka kuinka haluaisin.

Kirjassa on mielenkiintoinen teema hyvän ja pahan harmaudesta, minkä odotan kehittyvän kolmannessa osassa. Uskon tämän osa-alueen olevan vahvinta Abercrombieta tässä sarjassa. Niinpä Puolikas sotaa on lähiajan lukulistalla sekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...