J.K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies

6.9.2016 julkaistiin Pottermore Presents -sarjan alla kolme J.K. Rowlingin pienimuotoista ekirjaa. Kukin kirja koostuu Rowlingin Pottermore-sivustolle kirjoittamista tarinoista, jotka taustoittavat Harry Potter -kirjojen maailmaa. Tarinoissa on lyhyet johdannot sivustolta sekä myös julkaistut Rowlingin ajatukset aiheesta ja hieman kuvausta miten ideat ovat syntyneet ja kehittyneet. Luin ensimmäisenä Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies, joka sisältää Minerva McGonagallin, Remus Lupinin ja Sybill Trelawneyn taustatarinat sekä henkilökuvan Silvanus Kettleburnista. Kirjassa valotetaan animaageja, ihmissusia ja nimenantajanäkijöitä. Ekirjassa on 68 sivua. Olen osan lisätarinoista lukenut Pottermoren alkuvuosina, mutta niistäkään kaikki yksityiskohdat eivät olleet muistissa, joten tavallaan mukana mukavasti uuttakin, kuten myös oikeasti on. Liitän kirjan mukaan Okklumeus-lukuhaasteeseen.

Jokaiseen kirjassa esiteltävään hahmoon liittyy nimenmukaisesti sankaruutta, vaikeita aikoja ja erityisesti taikaeläintenhoidon professorin Silvanus Kettleburnin (Patapalo) kohdalla myös vaarallisia harrastuksia. Luen parhaillaan pääsarjan kolmatta kirjaa eli Harry Potter and the Prisoner of Azkabania uusintana ja tämä kirjanen osui mitä loistavimpaan kohtaan välipalaksi. Lupin, Trelawney ja Kettleburn ovat kaikki ensimmäistä kertaa esillä kirjasarjan kolmannessa teoksessa, Lupin ja Trelawney vielä isoissa rooleissa. Minerva taas toki on ollut mukana alkumetreiltä saakka, mutta hänestäkään ei aiemmin ole tietoja henkilökohtaiselta puolelta kirjoissa esiintynyt.

Potter-fanille luonnollisesti kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat arvokkaita, mutta tällä kertaa myös koskettavia. McGonagallin perhetausta, rakkauselämän huolet ja pitkä ystävyys Pomona Sproutin, Filius Flitwickin ja tietysti myös Albus Dumbledoren kanssa saavat palan kurkkuun. Mutta jos Rowlingin kyyneleet virtasivat Lupinin tekstiä kirjoittaessa, niin kyllä se lukijaakin herkisti. Lupin ei koskaan ole ollut suosikkihahmoni, mutta kolmatta kirjaa lukiessa tuntuu lohdulliselta, että Harrylla on läheinen aikuishahmo. Kun pääsee tuon hahmon menneisyyteen, se avaa paljon miksi hän käyttäytyi kuten käyttäytyi, myös ristiriitaisissa tilanteissa.

Animaagiksi muuttumisen vaikeutta pääsarjassa korostettiin, ja kun lukee Rowlingin lisäkuvauksen animaageista ja yksityiskohtaiset ohjeet kuinka tulla animaagiksi, tajuaa jälleen kirjailijan mielikuvituksen voiman. Erityisesti kiinnitin huomiota Trelawney kohdalla nimeen Sybill. Nimet ovat tärkeässä osassa hahmojen luomisessa ja Rowling paljastaa, ettei hän kokenut ennustuksen opettajalleen sopivaksi amerikkalaisen kustantajan nimimuutosehdotusta Sibyliksi. Mitähän Rowling olisi tuumannut suomennetusta Sibyllasta?

Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies ei ole missään nimessä riittävä teos. Olisi väärin vaatia Rowlingia kirjoittamaan pitempiä tarinoita Potterversumin menneisyydestä, mutta voi mahdoton, kuinka mielikuvitukseni laukkaa, kun ajattelenkin mitä kaikkea mielenkiintoista MacGonagallista voisi tapafantasian keinoin kirjoittaa, tai mitä huikeita juttuja saataisiin aikaiseksi Lupinin Tylypahkan vuosista. Näistä tarinoista voi vain haaveilla ja tyytyä Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbiesien antamiin muruihin, jotka nekin on ainakin faneille olennaista luettavaa.