E.T.A. Hoffmann: Pähkinänsärkijä

E.T.A. Hoffmannin nimi on tullut vuosien varrella monta kertaa vastaan, mutta en ainakaan muista lukeneeni hänen tarinoitaan aiemmin. Selatessani Finncon 2016 -ohjelmalistaa, tuli vastaan ohjelmanumero "Sadut – portti kauhun maailmaan". Ohjelmakuvauksessa mainitut satukirjailijat olivat Hoffmannia lukuunottamatta tuttuja. Niinpä lainasin kirjastosta yhden hänen teoksensa, jolla ei tosin kauhun kanssa ole juurikaan tekemistä, mutta klassikko se on ja suuri vaikuttaja. Pähkinänsärkijä (Nussknacker und Mauseköning, 1816) on jouluinen tarina, mutta hyvin sen luki keskikesälläkin, sillä jouluelementit olivat aika vähäisiä. Ennestään tarina oli tuttu Pjotr Tšaikovskin säveltämästä balettiteoksesta, jonka viimeksi näin joulukuussa 2015 Helsingissä kansallisbaletissa. Baletissa joulu ja talvi korostui enemmän kuin kirjassa, tai ehkä kiinnitin siihen visuaalisesti enemmän huomiot. Kirja on lyhyt, pienoisromaanimittainen ja tarkistetussa uusintapainoksessa kuvittajana on Matti Kota.

Maria Stahlbaumin perhe saa jouluisin perinteisesti lahjoja keksijäluonteen omaavalta Drosselmeierin sedältä. Tänä jouluna Maria saa huolehdittavakseen pähkinänsärkijän, pienen husaarinuttuisen miehenmuotoisen nuken, johon hän ihastuu syvästi. Tarinan mukaan pähkinänsärkijä onkin todellisuudessa sedän noiduttu serkkupoika, jonka kohtalo on hiirikuninkaan vallassa. Sen vallan vain Marian urhoollisuus ja uskollisuus voi auttaa purkamaan.

Pähkinänsärkijää lukiessa huomaa kuinka sen vaikutukset näkyvät mm. C.S. Lewisin ja Roald Dahlin tuotannossa. Tarinassa on vanhahtava sävy ja siinä esimerkiksi puhutellaan lukijaa kesken tekstin, mikä minussa herättää ärsytystä. Kirjailija olettaa jotain lukijasta ja korostaa tiettyjä hyveitä Mariasta, joita lukijan pitäisi ihailla. Olisi mielenkiintoista tietää millaisena esimerkiksi Finncon-kunniavieras Catherynne M. Valente Syyskuu-hahmoineen näkee Marian 1800-luvun alusta. Hoffmann ei kuitenkaan ole sadussaan niin aikakauden leimaava kuin pelkäsin alun jälkeen. On yleensäkin hienoa, että sadun päähenkilö on tyttö, jolta vaaditaan urhoollisuutta, ja Maria on hyvinkin päättäväinen ja toimelias.

Tarina ontuu paikoin pahasti, mutta sisältää hienoja mielikuvituksellisia osioita, kuten Marian ja Pähkinänsärkijän matkan nukkevaltakunnassa. Kirjan matka poikkeaa näkemäni baletin versiosta, mutta baletti pohjautuukin Alexandre Dumas’n muokkaamaan versioon. Baletin yhteydessä harmittelin, kuinka pienessä osassa loistavasti esitetty hiirikuningas oli, mutta eipä näissä saduissa yleensäkään pahiksille juuri anneta taustaa ja mahdollisuuksia. Ehdottomasti kiinnostaisi lukea niitä kauhun esikuvina pidettäviin Hoffmannin tarinoihin ja ehkä muutama eksyy englanninkielisenä lukulaitteeseeni matkojen ratoksi. "Sadut - portti kauhun maailmaan" täytynee ainakin käydä Finnconissa kuuntelemassa.

Locus-palkinnot 2016 on jaettu

Locus Science Fiction -säätiön vuoden 2016 Locus-palkinnot on jaettu. Mukana oli useita Hugo-ehdokkaanakin olevia teoksia, joiden joukosta löytyi voittajia. Odotan ehkä eniten Novikin Uprootedin lukemista. Tämän linkin kautta näkee kaikki kategorioiden voittajat, alla minua kiinnostava osa.

Science Fiction -romaani

• Paolo Bacigalupi: Water Knife
• Ann Leckie: Ancillary Mercy
• Kim Stanley Robinson: Aurora
• Neal Stephenson: Seveneves
• Gene Wolfe: A Borrowed Man

Fantasia-romaani

• Elizabeth Bear: Karen Memory
• Aliette de Bodard: The House of Shattered Wings
• Elizabeth Hand: Wylding Hall
• N.K. Jemisin: The Fifth Season
• Naomi Novik: Uprooted

Esikoiskirja

• Zen Cho: Sorcerer to the Crown
• Ken Liu: The Grace of Kings
• Silvia Moreno-Garcia: Signal to Noice
• Natasha Pulley: The Watchmaker of Filigree Street
• Kai Ashante Wilson: The Sorcerer of the Wildeeps (arvostelu)

Nuorille aikuisille suunnattu kirja

• Joe Abercrombie: Half a War
• Joe Abercrombie: Half the World
• Daryl Gregory: Harrison Squared
• Daniel José Older: Shadowshaper
• Terry Pratchett: The Sheperd's Crown

Pienoisromaani

• Lois McMaster Bujold: Penric's Demon
• Aliette de Bodard: The Citadel of Weeping Pearls
• Greg Egan: The Four Thousand, The Eight Hunred
• Nnedi Okorafor: Binti (arvostelu)
• Alistair Reynolds: Slow Bullets (arvostelu)

Pitkä novelli

• Elizabeth Bear: The Heart's Filthy Lesson
• Brooke Bolander: And You Shall Know Her by the Trial of Dead
• Neil Gaiman: Black Dog
• Hao Jingfang: Folding Beijing
• Ann Leckie: Another Word for World

Novelli

• Aliette de Bodard: "Three Cups of Grief, by Starlight"
• Amal El-Mohtar: "Madeleine"
• Naomi Kritzer: "Cat Pictures Please"
• China Miéville: "The Dowager of Bees"
• Alyssa Wong: "Hungry Daughters of Starving Mothers"

Antologia

• Gardner Dozois, ed.: The Year's Best Science Fiction:The Thirty-Second Annual Collection
• George R.R. Martin & Gardner Dozois, eds: Old Venus
• Nick Mamatas & Masumi Washington, eds: Hanzai Japan: Fantastical, Futuristic Stories of Crime From and About Japan
• Nisi Shawl & Bill Campbell, eds: Stories for Chip: A Tribute for Samuel R. Delany
• Jonathan Strahan, ed.: Meeting Infinity

Kokoelma

• Gregory Benford: The Best of Gregory Benford
• Neil Gaiman: Trigger Warning: Short Fictions and Disturbances
• Nancy Kress: The Best of Nancy Kress
• Tanith Lee: Dancing Throught the Fire
• China Miéville: Three Moments of an Explosion

Ei-fiktiivinen teos

• Simone Caroti: The Culture Series of Iain M. Banks
• Edward James: Lois McMaster Bujold
• Alisa Krasnostein & Alexandra Pierce, eds: Letters to Tiptree (arvostelu)
• Michael R. Page: Frederik Pohl
• David Seed: Ray Bradbury

Blogger Recognition Award -palkintohaaste

Sain Kirsiltä Kaikkea kirjasta -blogista Blogger Recognition Award -palkintohaasteen. Kiitos oikein paljon! Kiireen keskeltä tässä lyhyehkö vastaus siihen.

Haastesäännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

2. Kuinka aloitin bloggaamisen

Syksyllä 2008 koin, etten tiennyt genrekirjallisuudesta kovinkaan paljoa, mutta halusin ilmaista mielipiteitäni lukemistani kirjoista vapaasti tuntemuksieni pohjalta ja suomenkielellä. Suomalaisia genrekirjablogeja ei tuolloin juurikaan ollut, joten esikuvinani olivat ulkomaiset vastaavat, jotka olivat suosittuja ja sisällöllisesti erittäin kiinnostavia. Luin kymmeniä englanninkielisiä blogeja vakituisesti. Vuodatukseen oli helppo perustaa blogi, joten sellaisen lopulta tein. Varsinaisesti vauhtiin bloggaamisen kanssa pääsin puoli vuotta myöhemmin, enkä sen jälkeen ole pitänyt juurikaan taukoja.

3. Ohjeita aloitteleville bloggaajille

Minulle paljon apua oli jo olemassa olevien blogien esimerkistä, mutta toisaalta halusin kirjoittaa omalla kielelläni ja tyylilläni. Päätin jo heti alussa, etten järjestä kyselyjä/äänestyksiä/arvontoja yms, enkä myöskään kirjoita muusta kuin kirjallisuuteen ja kirjoihin linkittyvistä aiheista. Jokusen myönnytyksen olen tehnyt bloggaamisesta kirjoittamisen suhteen, kuten nyt. On hyvä miettiä kohderyhmiä, haluatko kirjoittaa esim. henkilökohtaista päiväkirjaa vai kirja/leivonta/muotiblogia. Itse en ole innostunut sekablogeista, mutta jotkut ovat. Blogin idea kannattaa tuoda hyvin esille. On hyvä tuoda myös henkilökohtainen persoona ja kokemus mukaan bloggaamisiin.

Mielestäni tärkein neuvo on kuitenkin: tee blogisi omilla ehdoillasi ja aidolla innostuksella. Minusta ei ole tärkeää kuinka somenäkyvä olet ja kuinka monta lukijaa/seuraajaa sinulla on, minä olen kiinnostunut mitä sanottavaa sinulla on blogissasi.


5. Pistän tämän palkintopokaalin eteenpäin seuraaville kirjabloggaajille:

Kirjakaapin avain
Yöpöydän kirjat
Cats, books and me
Dysphoria
Hemulin kirjahylly
Kansientakaiset maailmat
Todella vaiheessa

BFS-palkintoehdokkaat 2016

British Fantasy Society on julkaissut tämän vuotiset palkintoehdokkaansa. Romaanikategoriassa jaetaan kaksi palkintoa; August Derleth -palkinto parhaalle kauhukirjalle ja Robert Holdstock -palkinto parhaalle fantasiakirjalle. Tässä osa kategorioista, loput kuten sarjakuva ja tv/elokuva-ehdokkaat löytyy tämän linkin takaa.

Fantasia-romaani:

• Guns of the Dawn, Adrian Tchaikovsky
• Half a War, Joe Abercrombie
• The Iron Ghost, Jen Williams
• Signal to Noise, Silvia Moreno-Garci
• Sorcerer to the Crown, Zen Cho
• Uprooted, Naomi Novik

Kauhu-romaani:

• A Cold Silence, Alison Littlewood
• The Death House, Sarah Pinborough
• Lost Girl, Adam Nevill
• Rawblood, Catriona Ward
• The Silence, Tim Lebbon
• Welcome to Night Vale, Joseph Fink and Jeffrey Cranor

Pienoisromaani:

• Albion Fay, Mark Morris
• Binti, Nnedi Okorafor (arvostelu)
• The Bureau of Them, Cate Gardner
• The Pauper Prince and the Eucalyptus Jinn, Usman T. Malik
• Witches of Lytchford, Paul Cornell

Novelli:

• The Blue Room, V.H. Leslie
• Dirt Land, Ralph Robert Moore
• Fabulous Beasts, Priya Sharma
• Hippocampus, Adam Nevill
• Strange Creation, Frances Kay
• When The Moon Man Knocks, Cate Gardner

Antologia:

• African Monsters, ed. Margrét Helgadóttir and Jo Thomas
• Aickman’s Heirs, ed. Simon Strantzas
• Best British Horror 2015, ed. Johnny Mains
• The Doll Collection, ed. Ellen Datlow
• The 2nd Spectral Book of Horror Stories, ed. Mark Morris

Kokoelma:

• Ghost Summer: Stories, Tananarive Due
• Monsters, Paul Kane
• Probably Monsters, Ray Cluley
• Scar City, Joel Lane
• Skein and Bone, V.H. Leslie
• The Stars Seem So Far Away, Margrét Helgadóttir

Palkinnot jaetaan FantasyConissa 25. syyskuuta, 2016.

Brandon Sanderson: Perfect State

Kuten Alastair Reynoldsin kohdalla, myös Brandon Sandersonilta olen lukenut paria Ajan pyörä -sarjan teosta lukuunottamatta vain muutaman pienoisromaanimittaisen teoksen (arvostelut), vaikka kirjailija on kirjoittanut jos vaikka mitä. Tällä kertaa luin viime vuonna julkaistun Perfect Staten, joka on Hugo-ehdokkaana Rapid Puppets -listan painolasti takanaan. Perfect State on jälleen erilaista Sandersonia. Se on sekoitus fantasiaa ja science fictionia varsin kiehtovalla tavalla, sillä fantasia asettuu science fictionin sisälle.

Jumalakeisari Kairominas on kolmensadan vuotensa aikana ehtinyt valloittaa maailman ja oppia hallitsemaan maagisia voimia säänhallintaa lukuun ottamatta. Edessä on tiedossa tylsistymisen vuosia, mutta ylemmät voimat määräävätkin, että Kairominasin pitää mennä treffeille ja lisääntyä. Eikä se tunnu niin kiinnostavalta ajatukselta kuin voisi kuvitella, vaikka saisi itse valita seuralaisensa. Vaan kapinamielessä tehty valinta osoittautuukin erilaiseksi kokemukseksi, kun entinen voimakas vastustaja nostaa jälleen päätään.

Pidin kovasti tarinan ideasta heti kun aloin tajuta mistä on kyse. Idea onkin tavallaan suurempi kuin tarina itsessään, hyvällä tavalla vinksahtanut. Kairominassa ja treffikaveri Sophiessa on hahmoina potentiaalia ja jopa jännitettä syntyy. Lopussa on hieman liikaa yritystä, vaikka pidin yllättävistäkin juonenkäänteistä. Lukukokemuksena Perfect State ei noussut lähellekään sille ihastuksen tasolle, jonka koin Sandersonin Hugo-voittaja The Emperor’s Soulin (arvostelu) yhteydessä nelisen vuotta sitten, mutta Sanderson alkaa kuitenkin hahmottua minulle kirjailijana, joka uskaltaa vaihtaa tyylejä ja kokeilla eri alagenrejä. Ainakin näissä lyhyemmissä kirjoituksissaan. Plussaa on myös humoristinen tai ehkä jonkin verran ironinen sävy. Tarinan lukemisen jälkeen luin artikkelin, jonka mukaan Perfect State odotti valmistumistaan pitkään, sillä Sanderson ei ollut siihen tyytyväinen, eikä kaikki asettunut kohdilleen. Ehkä se näkyy hieman tarinassa.

Alastair Reynoldsin Slow Bulletsissa (arvostelu) tuntui olevan kirjailijalta yritystä siirtyä uudelle osa-alueelle tai ainakin vahvistaa jotain uutta, ja niin oli tässäkin. Perfect Statessa on jatkon mahdollisuus ja epäilen, että Sanderson tulee palaamaan tähän maailmaan uudelleen. Enkä pistäisi sitä pahakseni. Tämän vuoden pienoisromaanien Hugo-ehdokkaista on enää yksi lukematta. Sitten voin alkaa miettiä järjestystä. Liitän Perfect Staten mukaan aakkoshaasteeseeni.

 Aakkoshaasteen S-kirja