tiistai 13. lokakuuta 2015

Ursula K. Le Guin: Haikaran silmä

Olen lukenut useita kirjoja alunperin englanninkielisinä ennen kuin ne ilmestyvät suomeksi, enkä aina palaa niihin suomennosten jälkeen erikseen. On kuitenkin kirjoja, joihin koen tarvetta palata. Ursula K. Le Guin on sellainen kirjailija, jonka jokainen teos ansaitsee kaiken mahdollisen näkyvyyden, varsinkin silloin, jos hänen teoksensa ilmestyy myös suomeksi. Luin The Eye of the Heronin (1978) ensimmäisen kerran viime vuosikymmenellä ja 2012 uudestaan (arvioni kirjasta löytyy täältä). Tänä syksynä julkaistu Haikaran silmä on saatavilla sekä paperisena että ekirjaversiona (DRM-suojattu). Kirja ei varsinaisesti kuulu hainilaiseen sarjaan, mutta se voisi kuulua maailmanluontinsa ja teemojensa kautta.

Yhteiskuntarakenteet, hierarkisuus, naisten asema, yksilön valinta, väkivalta ja väkivallattomuus ovat kaikki pienimuotoisessa tarinassa läsnä. Le Guin on kirjoittanut vaikuttavampiakin teoksia näistä teemoista, enkä lukenut Haikaran silmää enää kolmatta kertaa sen vuoksi. Luin, koska halusin palata Victorian planeetalle, sen kuparilehtisten rengaspuiden siimekseen. Puut ja metsät ovat Le Guinille tärkeitä, mikä näkyy hänen tuotannossaankin, ja yksi viehättävimmistä puista (fantasiapuita, kuten lumopuut ja entit lukuunottamatta) löytyy tästä kirjasta. Rengaspuiden elinkaari ja puurenkaat ovat heti ensimmäisestä lukukerrasta jääneet mieleeni. Koko Victorian maailma ihmisen kesyttämättömine eläimineen on kaunis ja välittyy hyvin myös Jyrki Iivosen suomennoksen kautta. Kävin vasta Norjassa jäätikköretkellä ja koko luontokokemukseni tuolta reissulta palasi tuoksuineen päivineen mieleeni, kun luin tiettyjä osia Haikaran silmästä.

Pidän Haikaran silmän kansikuvasta, joka on, samoin kuin edellisen suomennoksen Neljä anteeksiantoa (blogikirjoitus) kansi, Jani Laatikaisen käsialaa. Itse asiassa Haikaran silmän kansikuva on mielestäni enemmän kuin onnistunut. Koko sen asetelma ja värimaailma viehättää. Joskus näinkin.

Tässäpä mitä halusin tästä kirjasta sanoa. Kuten aina Le Guinin kohdalla, suosittelen lukemaan. Teos ansaitsee sen, vaikkei kirjailijan mestariteos olekaan. Ennen kaikkea sinä lukijana ansaitset sen.

2 kommenttia:

  1. Mistä sinä aloittaisit Ursula K. Le Guinin tuotantoon tutustumisen? Luen fantasiaa, vaikka se on näkynyt vasta tänä kesänä blogissani. Tietänet, että kasvit ja luonto merkitsevät minulle paljon. Tekstisi antaa sen vuoksi toivoa. Välttelen hieman scfiä, kun taas dystopiat maistuvat hyvin. Eli jokin Asimov ei onnistu. Selvitin kesällä yhden pahimmista lukoistani, kun sain luettua Atwoodin trilogian, sillä kirjailija on minulle tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnollisesti Le Guinin fantasioista suosituin, tunnetuin ja klassikko on Maameren tarinat -sarja. Useimmat aloittanee kirjailijaan tutustumisen sen kautta, vaikka minulle se ei ollut ehkä paras mahdollinen ratkaisu. Toisaalta voisin suositella ensimmäiseksi Lavinian (suom. 2009), Vergiliuksen Aeneis-runoelmasta inspiroituneen kirjan, jota tiedän sellaistenkin lukeneen, jotka eivät ole niin genre-orientoituneita. Läntisen rannan aikakirjat -trilogia (Näkemisen lahja, Sanan mahti, Muistamisen taito) on nuorten fantasiaa, mutta yhtälailla aikuisille sopivia. Jos novellit kiinnostaa, niin Pimeälipas ja muita kertomuksia löytyy suomeksi, ja englanniksi lukuisia kokoelmia. Sitten on science fiction puolelta koko hainilais-sarja, jonka lukujärjestystä olen pohtinut täällä. Le Guinin luontosuhde on mukana melkeinpä kaikissa teoksissa, mutta itselleni selkeimmin hainilaisissa. Eli:
      1. Lavinia
      2. Maameren tarinat ja/tai Läntisen rannan aikakirjat
      3. Taivaan työkalu (yksittäinen teos)
      4. Pimeälipas ja muita kertomuksia -novellikokoelma
      5. Hainilais-sarjan lukuisat kirjat

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...