Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alun Napoleonin sotien aikaiseen vaihtoehtohistorialliseen maailmaan, josta magian on uskottu kadonneen useita vuosisatoja sitten keskiajalla. Maagikkojen seura koostuu teoreettisista maagikoista, jotka joutuvat epäuskokseen toteamaan, että eräs itseoppinut herra Gilbert Norrell hallitseekin käytännön taikuuden. Herra Norrell on varsin omalaatuinen hahmo, jonka omituisuuksiin kuuluu valtavan magiaa koskevan kirjaston kokoelman kasvattaminen – vain omaan käyttöön. Tultuaan julkisuuteen Norrell saavuttaa kuuluisuutta, joka ei kuitenkaan tuota hänen mielestään toivottua tulosta. Muutamia vuosia myöhemmin Jonathan Strange matkustaa Lontooseen tapamaan Norrellia ja ryhtyy tämän oppilaaksi saaden taikuuden suosion kasvuun, lahjakas ja sosiaalisesti miellyttävä kun on. Norrellin ja Strangen välillä on perustavaa laatua olevaa erimielisyyttä, joka koskee modernia taikuutta ja erityisesti historiallisen Raven Kingin merkitystä. Tämä salaperäinen keijujen armeijaa johtanut korppikuningas sitookin parivaljakon kohtalon yhteen tiukemmin kuin kumpikaan osaa arvata.
Susanna Clarke kirjoitti Jonathan Strange & Mr Norrellia kymmenisen vuotta. Samaan maailmaan sijoittuvaa seuraavaa kirjaa hän on myös kirjoittanut kutakuinkin sen saman verran, eikä vielä ole tiedossa milloin, jos koskaan, seuraava kirja ilmestyy. Eli Clarken fanit tarvitsevat pitkän iän ja runsaasti kärsivällisyyttä. Jonathan Strange & Mr Norrell on kuitenkin sen verran hieno teos, että sitä kestää lueskella useampaan kertaa odotellessa. Ja kuten aina, kannattaa tutustua kirjaan ennen kuin näkee tv-sarjan. Clarkelta on toki ilmestynyt aihetta sivuava lyhyt tarinakin (pienoisromaani), jota en ole vielä lukenut.
Strangen ja Norrellin tarina taustamaailmoineen on perin brittiläinen sosiaalisessa arvoasteikossa; jäykähkö ja muodollinen, mutta silti mielenkiintoisia alasävyjä ja irtiottoja omaava (unohtamatta kuninkaallisia). Hyvinkin tapafantasiaa siinä missä vaihtoehtohistoriaakin. Clarke on tinkimätön hahmojensa luonteessa, eikä esimerkiksi Norrellista oikeasti voi sanoa pitävänsä, paitsi siitä puolesta, joka kerää kirjoja. Tarina sisältää merkittäviä sivuhahmoja ja alatarinoita taustoittamisen vuoksi. Clarke kylvää myös selittäviä ja paikoin huvittavia alaviitteitä, jotka välillä runsautensa vuoksi osaavat ärsyttääkin, varsinkin kun mittaa kertyy pienellä fontilla sivutolkulla. Hauskaa viittauksissa on, että ne on tehty oikeiden vanhojen kirjallisuus- ja lähdeviitteiden mukaisesti. Clarken tarinassa on muutenkin paljon myös kuivaa huumoria, joka joko puree tai sitten ei.
Kirjassa näkyy monia legendoihin ja myytteihin perustuvia viitteitä, tai ainakin niihin liittyvän kirjallisuuden vaikutusta. Itselleni nousi kakkoslukukerralla tunnelmia erityisesti Hope Mirrlessin Lud-in-the-Mististä (arvostelu), jota kaipailin jo vuonna 2010 suomennettavaksi, mutta vielä tätä ihmettä ei ole tapahtunut. Myös Lord Dunsany pyöri mielessä, ja yleensäkin hieman pimeänsävyn omaavat keiju/haltiatarinat (Thomas Riiminiekka). <kannanotto>Enkeleiden ja keijujen pitää olla ainakin hieman pelottavia ja ihmistä voimakkaampia</kannanotto>
Jonathan Strange & Mr Norrell on ajoittain hidastempoinen, mutta silti vetävä tarina. Sitä ei lue hetkessä, vaan se vaatii keskittymistä ja näköjään uudelleen lukeminen auttaa vielä paremmin pääsemään tarinaan sisään. Lasken kirjan yhdeksi kaikkien aikojen suosikeiksini (sanotaanko nyt Top50 tai jotain), mikä kertoo jo paljon mitä pidän kirjasta. Hehkutin kirjaa ensimmäisen lukukerran jälkeen ja hehkutan sitä edelleen.
Jonathan Strange (Carvel) & Mr. Norrell (Marsan) |
Liitän kirjan I Spy Challengen kohtaan 23. Gender Indentifier (Mr./herra).
Minäkin pidin tästä valtavasti kun viime vuonna luin! :) Huumori iski minuun ja siinä varmaan suuri osasyy. TV-sarjan katsomista harkitsen vielä.
VastaaPoistaKuinkahan tästä selviytyisi, jos ei harrasta fantasiakirjoja? Sait kirjan kuulostamaan tosi mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaOlen huono arvioimaan muiden mahdollisia lukukokemuksia :) Vaan jos kirjastosta lainaat ja kokeilet, niin varmaankin 50-100 sivun kieppeillä tiedät selviätkö loppukirjasta. Kokeileminen kannattaa aina.
PoistaKiitos arvostelusta! Minun pitäisi ehdottomasti ottaa uusintaluku kirjasta, pidin siitä aikoinaan todella paljon. Odottelen, että tv-sovitus saapuisi jollekin suomalaiselle kanavalle tai suoratoistopalveluun. Se kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaJos vaikka Yle hankkii tv-sarjan, niin ottaisikohan WSOY Strangesta & Norrellista kaivatun pokkaripainoksen tv-kannella? No emme koskaan saaneet kustantamolta Locke Lamoran valheet -pokkaria... Britanniassa Clarken romaani oli hitti, mutta en tiedä, jäikö myynti Suomessa vaatimattomaksi. Ainakaan novellikokoelmaa The Ladies of Grace Adieu ei suomennettu, enkä ole saanut aikaiseksi sen lukemista englanniksi.
Tiedä tuosta pokkaripainoksesta, sillä tv-sarja on matalan profiilin sarja ja tuskin nostaisi kirjamyyntiä Suomessa, vaikka kirja olisikin tarjolla. Katsoin Huuto.netistä missä lukemissa käytettyjen kirjojen hinta pyörii ja näytti olevan kovakantisen hinta alle kympin. Tarjontaa siis on, mutta ei niinkään kysyntää. Mutta koskaanhan ei voi tietää.
VastaaPoistaAi vitsit, TLoGA onkin novellikokoelma. Minä olen aina kuvitellut sen pienoisromaaniksi. Pitänee lukea. Minulla on se ekirjana.
Ai niin, ja pistin Twitterissä ylelle kyselyn onko tv-sarja hankinnassa. Katsotaan vastaavatko. Pistän tiedon tähän, jos.
VastaaPoistaTiedustelu tv-sarjasta meni eteenpäin ja toive sarjan saamiseksi Ylelle samalla myös: vastaus.
VastaaPoistaKiitti kyselystä Ylelle ja vastauksen rapotoinnista! Olet varmasti oikeassa pokkariasiassa - suurempaa kysyntää suomennokselle ei ole. Siskoni omistaa Strangen & Norrellin, joten en ole sitä itse hankkinut. Tammikaan ei ottanut tv-kansipokkaria del Toron ja Hoganin Vitsaus-romaanista, vaikka siihen pohjautuva suosittu sarja alkoi Subilla pari viikkoa sitten. Suomennos on tällä hetkellä painettuna loppuunmyyty, mutta e-kirja löytyy.
VastaaPoistaToisaalta Bazar julkaisi viime vuonna Philippa Gregoryn Valkoisen kuningattaren tv-kansipokkarina, kun matalan profiilin sarja pyöri Ylellä. Mutta tv-pokkari oli myös markkinointia kirjasarjan muille osille: Sininen herttuatar ilmestyi kovakantisena samoihin aikoihin. Itse vain ajattelin, että pokkariversio toisi uutta näkyvyyttä Clarken kirjalle Suomessa. Koska pidin Strangesta & Norrellista niin paljon, haluaisin muidenkin löytävän sen.