Easterconissa 2015

Tänä vuonna Eastercon pidettiin Lontoossa 3.-6.4.2015 ja nimenä oli Dysprosium. Olin paikalla perjantai-iltapäivästä lähtien, jolloin jaksoin käydä kuuntelemassa iltasella yhden ainoan paneelikeskustelun Urbaanista fantasiasta. Keskustelijoina olivat vasemmalta lähtien Jim Butcher, CE Murphy, Steve Davies, Mike Carey ja Charles Stross. Urbaani fantasia on minulle se lajityyppi, jota en ole ollut kovin innokkaasti tai ensisijaisesti lukemassa, mutta keskustelu oli mielenkiintoinen ja subgenreen lähestyminen voisi periaatteessa olla helpompaa tämän jälkeen. Aloittelin ennen matkalle lähtemistä kunniavieras Butcherin Dresden Files -sarjaa, jotta en ihan täysin tietämättömänä menisi spoilaantumaan, mutta enpä ehtinyt kovinkaan alkua pidemmälle. En kokenut keskustelujen tason olleen kuitenkaan liian vaativaa, vaikka en sarjaa ollut lukenutkaan enemmälti. Butcherilla tuntuu olevan vankka fanijoukko.

Lauantaina ensimmäisenä tähtäimessä oli Watching the Detectives -paneeli, jossa keskusteltiin Alice Lawsonin johdolla (alla vas.) Jim Butcherin, Seanan McGuiren, Mike Careyn ja Al Robertsonin kanssa heidän luomistaan etsivähahmoista ja ovatko ne kiinnostavampia yliluonnollisine kykyineen. Keskustelussa käsiteltiin mm. millaisia sääntöjä kirjailijat olivat luoneet hahmoilleen ja minusta oli mielenkiintoista, että varsinkin Butcher piti Harry Dresdeniä varsin rajoittuneena näkemään oman käsitysmaailmansa ulkopuolelle. Yleensäkin jokainen kirjailija oli pyrkinyt rajoittamaan hahmoaan ja luomaan erikoiskykyjen lisäksi virheitä uskottavuuden lisäämiseksi.

Easterconissa oli useita kiinnostavia tiedeaiheita, joista ensimmäisessä kuuntelemassani Helen Pennington kertoi mitä geneetikot tai molekyylibiologit oikeasti tekevät. Onko homma yhtä dynaamista ja seksikästä kuin CSI:ssa ja onko labrassa työskentely koolia? No, kemian labroissa viihtyvänä voin sanoa, että viileetä on, mutta myös molyylibiologian puolella testit meduusojen parissa tartuntatautien mekaniikan tutkimuksessa ovat kiehtovia. Luonnollisestikin kun tartuntataudeista oli puhetta, yleisö halusi tietää mitenkäs niitä zombeja oikein tehdään, vai tehdäänkö? Penningtonilla oli vastaus, johon liittyi nopeatartuntainen, kehon lämpötilassa jakaantuva superrabieksen kaltainen virus veden ympäröimällä saarella (Englanti), tartuntamekanismina yskiminen ja aivastelu. Yleisön joukossa joku yskäisi ja pian... Esitys päättyi nauruun. Tällä kertaa.

Kuuntelin Jim Butcherin kunniavierashaastattelun, jossa haastattelijana oli Charles Stross, minkä jälkeen hain kirjailijan nimmarin. Butcher vaikutti huumorintajuiselta kaverilta, tosin mitään syvääluotaavia ajatuksia hänellä ei tuntunut olevan annettavana. Hänen seuraava, käsittääkseni Dresden Filesin ulkopuolinen, kirjansa on Steam Opera, jossa on puhuvia kissoja. Hmmm.

Seuraavassa tiedeohjelmassa mentiin arkeologian ja paleontologian puolelle, mutta lähinnä henkilöhistorian kautta. Brenna Hassett esitteli 1800-1900 -luvun  uraa uurtavia naisia, joiden nimet ovat jääneet, kuten monesti historian kirjoituksissa, heidän aviomiestensä, veljiensä ja isiensä nimien varjoon mainitsematta. Näitä olivat: Jane Dieulafoy, Gertrude Bell, Ameila Edwards, Hilda Petrie, Margaret Murray, Gertrude Caton-Thompson ja Dorothy Garrod. Hassett oli loistava ja innostava esiintyjä, joka toi kyseisten naisten elämästä esille hauskoja yksityiskohtia. Hän näytti mm. kirjallisen dokumentin, jossa Dieulafoy sai Ranskan valtiolta luvan pukeutua miesten vaatetukseen, eikä pelkästään ilmeisestikään vain tutkimuksia tehdessään, vaan myös vapaalla.

Loppulauantaita kuohuttikin sitten Hugo-ehdokkaiden lyhytlista, jonka jälkimainingeissa on kirjoitettu juttuja yksi jos toinenkin. Minun pääkannanottoni hugoihin tulee olemaan äänestäminen. Ehkä palaan asiaan blogissani, kun käyn läpi ehdokkaita.

Sunnuntain aloitti Holmes-paneeli, jossa Linda Stratmann, Gary Stratmann, Adrian Tchaikovsky ja Sam Stone keskustelivat mestarietsivästä, hänen hahmostaan ja mitä vaaditaan Holmes-hahmon oikeaoppiseen luomiseen. Jokainen kun on kirjoittanut tarinan tai tarinoita Holmesista. Mitä minä en tiennyt. Näytti siltä, että Holmes ilman Watsonia ei ole Holmes, paitsi Sam Stonella, joka on kehitellyt juttua siitä mitä tapahtui post-Moriarty -aikana, Holmesin katoamisen salaperäisenä ajanjaksona. Minua hämmästytti varsinkin Tchaikovskyn ylistys Elementary-sarjaa kohtaan ja jonkin sortin dissaus Benedict Cumberbatchin Holmesia tai Moffat/Gatissin käsikirjoituksia kohtaan. Ehkä ymmärsin jotain väärin? Itse en niinkään ole välittänyt Elementarysta, mutta jospa sarja on parantunut sitten ensimmäisten kuuden jakson jälkeen.

Kolmas tiedejuttu keskittyi Doctor Who -hahmoon. Mitä olisikaan con ilman DW-ohjelmaa... The Psychology of Doctor Whossa tohtori Sarita Robinson käsitteli nykytutkimuksen keinoin Tohtorin herkkää psyykettä, hänen käyttäytymismallejaan ja ratkaisuntekoaan. Aihetta lähestyttiin myös Tohtorin ihmisläheisyydentarpeen kautta sekä kuinka regeneraatiot mahdollisesti vaikuttavat hänen aivojensa toimintaan. Täytttä tiedettä siis. Esitys oli hauska ja yleisöstä varsinkin pienemmiltä kuuntelijoilta tuli teräviä kysymyksiä.

The Future of Eastercon -paneeliakin kävin kuuntelemassa, mutta mitään ei jäänyt päähän. Sitä ennen oli kuitenkin valittu Manchester vuoden 2016 easterconipaikaksi ja Cardiff vuoden 2017 conipaikaksi, ja molemmat on merkitty kalenteriin.

BSFA-palkintojen jakoon oli panostettu edellistä vuotta (Eastercon 2014) enemmän ja nyt seremoniaa oli jopa ilo seurata. Palkinnoista olen tehnyt oman postauksen, joten alla lyhyesti vain kuva palkinnonsaajista:  (oik.) Edward James, Tessa Farmer, Ruth E.J. Booth sekä Ann Leckien edustaja. Vasemmalla on viimevuotinen voittaja Gareth L. Powell.

Sunnuntai-ilta meni Helsinki in 2017 -partyssä, jossa oli kuumaa ja hauskaa. Karo ja Jukka edustivat conin aikana myös bid-pöydän ääressä lippu korkealla.

Maanantaina kuuntelin vielä Faeries-paneelin, jossa (vas.) Seanan McGuire, Susan Bartholomew, Jaine Fenn, Jim Butcher ja Benedict Jacka keskustelivat rönsyilevään ja osittain myös väkinäiseen tyyliin keijuista (tai mitä suomennosta käytetäänkään) ja niihin liittyvistä myyteistä sekä millaisia fae ja faeries-hahmojat kirjailijat ovat kirjoittaneet. Valitettavasti keskellä olevan paneelinvetäjän nimi katosi minulta.

Minun Easterconin päätti viimeinen tiedeaiheinen Not Long Before the End?, jossa Jesper Stage pureutui öljyyn, sen loppumisen ennustuksiin, hintakehitykseen ja skenaarioihin niiden pohjalta. Esitys oli näkökulmaltaan hyvä, hieman ehkä yleisestä dystopisesta massakäsityksestä poikkeava ja siinä käytettiin myös tieteiskirjallisuudessa esitettyjä ideoita ja näkemyksiä pohdiskeluaineistona. Aihe herätti vilkasta keskustelua. Tällaisia on ilo seurata. Ehkä vastaavanlaisia löytyy lisää ensivuoden Easterconista.