George R.R. Martin: Doorways

Doorways-tarina sijoittuu George R.R. Martinin Hollywood-kaudelle 1990-luvun alkupuolelle. Tarinan idea lähti hänen The Lonely Song of Laren Dorr -novellinsa alkulauseesta: ”There is a girl who goes between the worlds”. Doorwaysta oli tarkoitus tulla tv-sarja, ja Martin työsti sarjan pilotin käsikirjoitusta toista vuotta. Pilotti kuvattiin, ja tv-yhtiö oli siihen tyytyväinen, mutta se ei milloinkaan päätynyt telkkariin. Kova pala Martinille, joka useampaan otteeseen on pähkäillyt mitä olisi tapahtunut, jos tv-sarja olisikin onnistunut. Vuonna 2003 Martin julkaisi pilotin käsikirjoituksen massiivisessa A RRetrospective-kokoelmassaan, ja tuolloin hän totesi, että jos Doorways olisi toteutunut tv-sarjana, hän olisi huomattavasti rikkaampi kuin sillä hetkellä oli. Vuonna 2011 julkaistun sarjakuvaversion esipuheessa Martin toteaa, että jos Doorways olisi nähnyt vihreää valoa, hän olisi todennäköisesti pysytellyt Hollywoodissa pidempään, ja kuka tietää olisiko A Song of Ice and Fire -kirjasarjaa, ja sen myötä Game of Thrones -tv-sarjaa, koskaan syntynyt. 90-luvun epäonni Hollywoodissa kääntyi siis parhain päin.

Mutta ilmeisesti kukaan kirjailija ei halua teoksensa jäävän julkaisematta, varsinkin jos itse on siihen tyytyväinen. Niinpä Martin tosiaan julkaisi synkeimmän dystooppisen käsikirjoitusversion ensin kirjallisessa muodossa ja myöhemmin sarjakuvana, jolloin päähenkilöt Cat ja Tom saivat Stefano Martinon näkemyksestä kasvot. Kun aikoinaan luin A RRetrospectiven, Doorways tuotti minulle ongelmia, sillä silloin olin nykyistäkin harjaantumattomampi lukemaan tv-käsikirjoitusta, enkä saanut välttämättä tarinasta kunnon kokonaiskuvaa. Sarjakuva toi tarinaan paljon täydennystä.

Tohtori Thomas Mason viettää peruselämää, kunnes eräänä päivänä hänen vastaanotolle tuodaan mysteerinen nuori nainen nimeltä Cat. Catia jahtaa niin poliisi kuin FBI, ja pian Tomille selviää, että Cat on rinnakkaisesta maailmasta, jossa elää toisenlaisia olioita, jotka nekin ovat hänen perässään. Cat kulkee maailmojen väliä ovien kautta, jotka avautuvat ja sulkeutuvat omia aikojaan. Paetessaan jahtaajia Tom joutuu Catin seurassa maailmaan, jossa öljy ja muovi on hävinnyt ihmisen kehitettyä ympäristöä suojellakseen öljynsyöjämikrobin, jonka hallinta riistäytyi käsistä. Cat joutuu kohtaamaan uuden maailman ongelmat sekä myös pimeän lordin, eikä siinä tuoksinassa Tom voi olla varma pääseekö hän koskaan enää omaan maailmaansa.

EXT. - FREEWAY - NIGHT - AERIAL
Traffic is fast and heavy. Suddenly we hear a CRACK, as loud as a clap of thunder, as sharp as a sonic boom.

SMASH CUT TO TIGHT ON CAT
A girl stands trapped in the center of the freeway, as speeding traffic surges around her. Call her CAT. She’s twenty. Her figure is lean, boyish, wiry-tough. Her hair is short, raggedly shorn. There is something wild about her, something quick and feral and not-quite-tamed. Her pants are leather, old, cracked, badly worn.
She wears a loose black uniform shirt several, sizes too big for her, unbuttoned, over a tight silver-gray undershirt. Her feet are bare. She looks lost, confused.

INTERCUT - CAT’S POV

HEADLIGHTS are coming at her from all directions, it seems, cars are missing her by inches.

Doorways on mielenkiintoinen science fictionia ja fantasiaa sekoittava tarina, ja se toimii visuaalisesti. Jos Martin olisi kirjoittanut sen vaikkapa pienoisromaaniksi, uskoisin sen kiinnostaneen itseäni vielä enemmän, sillä käsikirjoitusmuotoon tuntuu jääneen kerronnallisia kompromisseja, joihin on vaikuttanut kenties tv-maailman rajalliset rahalliset resurssit sekä myös muoto itsessään. Onneksi käsikirjoitus ja sarjakuva ovat molemmat tarinan synkin versio, mikä sopii minulle. Myöhemmin Martin joutui hiomaan pomojen painostuksesta tarinaa amerikkalaisesti katsojaystävällisempään muotoon, mikä sinänsä hymyilyttää, ottaen huomioon kirjailijan sittemmin tuottaman materiaalin synkkyyden, mille tasolle Doorways ei yllä lähellekään.

Pimeän lordin ja Catia jahtaavien olentojen osuudet eivät toimi minulle, enkä ole myöskään ihastunut liikaa Stefano Martinon kynänjälkeen. Jotenkin sekoitin sen Fevre Dreamin sarjakuvapiirtäjän Rafa Lopezin tyyliin, joka tosin kärsi myös huonosta käsikirjoitussovituksesta. Tarinan heikoin puoli on se, että se jää kesken, sillä tarinanhan oli tarkoitus jatkua monen osan verran, eikä niitä käsikirjoituksia ole tarjolla luettavaksi. Martin ei tainnut koskaan ehtiä suunnitella Tomin ja Catin seikkailuja loppuun saakka.

Joka tapauksessa olen suuresti iloinen, että Doorways on kuitenkin löytänyt tiensä myös sarjakuvaksi, sillä yhä edelleenkin kun luin käsikirjoitusversiota uudestaan, oli tarinaa helpompi seurata kuvallisessa muodossa. Martin on onnistunut sisällyttämään kuviin olennaisen, vaikka kuten aina, mielikuvat tekstin pohjalta voivat olla kullakin lukijalla erilaiset kuin kuvittajan tulkinta. Martino ei piirrä yksi yhteen. Liitän Doorwaysin osaksi I Spy Challengea, kohtaan 13. Arkkitehtuuri.