perjantai 9. syyskuuta 2011

Naomi Novik: Black Powder War

Olen lukenut pari Naomi Novikin Temeraire-sarjan kirjaa suomeksi ja pitänyt molemmista. Koskapa sarjan jatkokääntäminen on arvoitus, päätin jatkaa lukemista englanniksi. Sarjan kolmas kirja Black Powder War ilmestyi vuonna 2006 ja tarinat Temeraire-lohikäärmeen ja kapteeni Will Laurencen yhteisistä seikkailuista 1800-luvun alkuvuosina jatkuvat. Sarjan edellisen kirjan Jadevaltaistuimen arvostelu löytyy täältä.

Will ja Temeraire lähtevät Kiinasta kohti koti-Britanniaa, joka elää koko ajan Napoleonin hyökkäyksen pelon alla. Matkaan tulee kuitenkin mutka, sillä Britannian hallitus on ostanut Ottomaanien imperiumilta kolme arvokasta lohikäärmeen munaa ja kaksikko seurueineen määrätään noutamaan ne Istanbulista ja tuomaan mukanaan kotiin ennen kuin munat kuoriutuvat. Britannia tarvitsee kuumeisesti juuri munissa kehittyviä tultasyökseviä lohikäärmeitä sotajoukkoihinsa. Sattumusten kautta matkaa Istanbuliin joudutaan tekemään maitse ja saattue kohtaa autiomaan vaarojen lisäksi muun muassa villejä lohikäärmeitä. Eikä munienkaan saaminen loppujen lopuksi ole yksioikoista, mutta kun se lopulta onnistuu, Will ja Temeraire huomaavat olevansa loppumatkalla keskellä Ranskan ja Preussin sotaa, ilman brittien lohikäärmearmeijaa tukenaan, vastassaan myös Kiinasta paennut taivaslohikäärme Lien.

Lohikäärmeiden ystävänä melkeinpä millaiset versiot tahansa näistä otuksista jaksavat viehättää minua. Black Powder Warin alkupuoliskolla kävi kuitenkin niin, että ehdin hieman pitkästyä ja Temerairekin tuntui enemmän rasittavalta kuin kiehtovalta, mitä ei missään vaiheessa edellisten kirjojen aikana tapahtunut. Tähän saattaa vaikuttaa, että kirja on tekstiltään hyvin muodollista verrattuna pariin edelliseen lukemaani kirjaan, eikä Black Powder War ollut tyylillisesti paras valinta tässä vaiheessa. Novikin kaava tuntuu olevan, että ensin matkustellaan ja kohdataan haasteita/ongelmia ja sitten päästään itse kirjan päätapahtumiin. Näin myös sarjan kolmannessa kirjassa. Temeraire, jonka pohdinnat lohikäärmeiden tasa-arvoisuudesta käynnistyivät toden teolla Jadevaltaistuimessa kiinalaisten lohikäärmeiden kautta, jatkoi suunnitelmiaan, ja Novik toi lukijoille uutta vertailukohtaa Temerairen tilanteeseen villien lohikäärmeiden myötä. Silti Temerairen ajatukset saavat hänet tuntumaan enemmänkin lapselliselta kuin vakavasti otettavalta aatteenpalon sytyttämältä otukselta. Mutta kaipa Temeraire vielä aika nuori onkin ja kirjasarja jatkuu vielä pitkään, jotta tätä suuntaa voidaan jalostaa. Temerairen ja Willin välit eivät kuitenkaan enää tunnu yhtä aidoilta kuin ensimmäisessä kirjassa. Oletan, että tässä vaiheessa pitää alkaa asennoitumaan, että kaksikko kasvaa hieman irti toisistaan.

Kun matkanteko ja Turkin osuudet olivat ohi, aloin vihdoin päästä mukaan kirjan tunnelmaan. Vaikka jo Turkin tapahtumat ottomaanihallintoineen ovat vaihtoehtohistoriaa, vasta Preussin ja Ranskan yhteenotossa historian tapahtumat löivät minulle läpi ja antoivat ahaa-elämyksiä. Turkin osio jää ilman kosketuspintaa. Novik onnistuu kevyehkönä sodankäynnin kuvaajana ja uusi lohikäärme on iloinen tuttavuus, jonka kohdalla reipas lapsellisuus on Temerairea helpommin hyväksyttävissä. Liekö Novikin tietoinen valinta brittityylissä syynä siihen, että vielä kolmannessakaan kirjassa henkilöhahmot, ja erityisesti Will, eivät saa syvyyttä. Black Powder War on sarjan tähän astisista heikoin osa, enkä voinut olla hieman pettymättä. Silti sarjan jatko kiinnostaa vielä, sillä ehdottomasti haluan tietää mihin ja miten Novik lohikäärmeidensä tarinan kuljettaa.


Aakkoshaasteen N-kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...