keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Connie Willis: Tuomiopäivän kirja

Ystäväni suosituksesta tartuin Connie Willisin Tuomiopäivän kirjaan (Doomsday Book) tuntematta kirjailijaa ja hänen teoksiaan ennestään. Aloitin lukemisen lauantai-iltana, harmittelin kun uni alkoi painaa yötä myöten ja piti nukkua eikä voinut lukea kirjaa, ja ensimmäinen ajatus herättyäni aamulla oli, että missä kirja on, jotta voin jatkaa lukemista. Tuomiopäivän kirja on sivunkääntäjä. Jos kirjassa olisi ollut vähemmän kuin reilut 800 sivua, olisin lukenut sen yhteen putkeen. Ei ihme, että kirja on voittanut sekä Hugon että Nebulan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Oxfordiin kahdelle eri aikakaudelle, 2050-luvulle ja 1300-luvulle, joiden välillä tehdään aikamatkoja. Kirjan tulevaisuuden Oxford ei poikkea nykymaailmasta juurikaan muuten kuin kuvapuhelimet ovat käytössä ja älyvaatteet tuntuvat olevan vähintään tulossa. 1300-luvun Oxfordin kuvaus on täsmällistä ja kiehtovaa, uskottavaa. Uskonnollisuus on kirjan yksi teemoista ja mielestäni myös se kuinka eri aikakausilla olevat ihmiset ovat pohjimmiltaan loppujen lopuksi samanlaisia. Aikakaudet linkittyvät usealla tavalla toisiinsa tarinassa.

Aikamatkustusta käytetään kirjassa historian tutkimukseen ja kuinka ollakaan siinä mennään pieleen kunnianhimon ja epäpätevyyden vuoksi. Tarinan kannalta erinomaista, tieteellisen tutkimuksen kannalta ei ehkä niinkään täysin uskottavaa. Muutamat kirjan hahmot ovat lähinnä parodioita, mutta toisaalta ei ole kovin vaikea uskoa, etteikö moisia henkilöitä ole tosimaailmassakin olemassa. Keskiajan maailman kuvaus toimii paremmin kuin nykymaailman kuvaus ja siinä esiintyvät henkilöt onkin kuvattu syvemmin. Nykymaailman osioista löytyy sen sijaan enemmän huumoria. Tuomiopäivän kellot kumajavat molemmissa osioissa.

Tuomiopäivän kirja on erinomainen kirja ja uskoisin, että se on helppoa luettavaa sellaisillekin, jotka eivät yleensä lue Science fictionia. Ehdottoman suositeltava kirja, ja luulenpa, että jatkan muidenkin Connie Willisin kirjojen parissa jatkossa, vaikkakin harmi, että kirjailijan muita teoksia ei ole suomennettu.

1 kommentti:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    Samu kirjoitti 16.09.2009 - 14:31
    Eikös tämä ole melko vanha kirja jo? muistaakseni yritin tätä lukea joskus vuosia sitten mutta naamatauluun alkoi kehittymään kukkakuvioita ja muuta ihotttumaa jo ensimmäisten sivujen jälkeen niin päätin antaa periksi ja lukematta jäi...

    Raija kirjoitti 16.09.2009 - 14:46
    Jep, kymmenen vuotta sitten ilmestyi suomennos. Alkuperäinen teos vuodelta 1992. Minulla on näitä vanhempiakin (ja vielä vanhempia) teoksia runsain mitoin lukematta.
    Menikö kauankin kun kukkakuvio häipyi kasvoilta? :) Uskaltaisitko yrittää uudelleen? Mutta tosiaan, lukukokemus on aina yksilöllinen. Jotkut kirjat kiehtoo toisia, kun taas toiset eivät siedä.

    Jussi kirjoitti 16.09.2009 - 17:03
    Hyvä arvostelu. Minä tartuin Tuomiopäivän kirjaan heti suomennoksen ilmestyttyä, joten aika paljon on unohtunut, mutta tykkäsin teoksesta. Willisin lukeminen on jäänyt tähän, koska enempää ei ole käännetty.

    Yhdysvaltain sisällissota on minusta kiinnostava aihe, joten olen ajatellut lukea kirjailijalta sitä käsittelevän romaanin Lincoln's Dreams. Jos vain löytyisi aikaa... Willis on voittanut urallaan ison kasan palkintoja, LD sai John W. Campbell Memorial Awardin.

    Samu kirjoitti 17.09.2009 - 14:13
    Mikäli historialliset romaanit kiinnostaa niin aivan pakko tässä suositella George MacDonald Fraserin Flashman kirjoja..harmi kuin niistäkään ei ole suomennettu kuin yksi mutta loistavia ovat.Eiköhän vanha kunnon Flashman työnnä nokkansa sinne amerikan sisällisotaankin.suosittelen.(tämä nyt ei liitttyny mitenkään Tuomiopäivän kirjaan oikeastaan..sorry)

    Jussi kirjoitti 17.09.2009 - 15:50
    Joo, luin äskettäin sen ainoan suomennetun Flashman-kirjan, joka oli mainio. Siinä nähtiin sotimista Afganistanissa. Ilman muuta aion jatkaa näiden lukemista eteenpäin.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...