Sakyo Komatsu: Japan Sinks

Joskus käy niin, että sitä hankkii jonkin kirjan hyllyynsä jostain sillä hetkellä olennaiselta tuntuvasta syystä, ja sitten unohtaa kirjan olemassaolon. Sakyo Komatsun Japan Sinks (Nihon Chinbotsu, 1973, engl. 1976) on yksi niistä kirjoista, joka on odottanut hyllyssäni ties kuinka monta vuotta. Sain luettua kirjan vihdoin tammikuussa ja nyt viisi kuukautta myöhemmin kirjoitettua jopa arvion siitä. Kirjasähkökäyrä-blogissa on käynnissä Kirjahyllyn aarteet -haaste, jossa luetaan omia kirjoja pois pölyttymästä, joten siihen haasteeseen osallistun tällä kirjalla.

Pieni saari Japanin eteläpuolella katoaa jäljettömiin yhden yön aikana. Omalaatuinen tutkija, joka uskoo vahvasti vaaran signaaleihin, muuttolintujen ja kalojen katoamiseen, ja hänet lähetetään tutkimaan Japanin ilmatieteenlaitoksen syvänmeren sukellusveneellä merenpohjaa mukanaan insinööri Onodera. Jokin merenpohjassa resonoi aiheuttaen sarjan maanjäristyksiä, jotka raunioittavat muun muassa Tokion. Todokoro uskoo, että Japani on vajoamassa syvyyksiin. Onko mitään tehtävissä?

Japan sinks pohjautuu siihen faktaan, että Japanin saariryhmä sijaitsee viiden mannerlaatan törmäysvyöhykkeellä ja on laattatektonisesti erittäin aktiivisella alueella eli siellä esiintyy usein maanjäristyksiä ja toimivia tulivuoria. Tässä kirjassa esitetään hypoteettisesti tilanne, että Tyynenmeren laatan alla vaipan konvektiovirtauksessa tapahtuu muutos, mikä aiheuttaa Japanin saariston vajoamisen meren alle (subduktio Filippiinien laatan alle).

Laattatektoninen malli: Taira, A., Tectonic Evolution of the Japanese Island Arc System, Annual Review of Earth and Planetary Sciences (2001), vol.29, 109-134.

Japan sinks kuuluu katastrofikirjallisuuteen, joka elokuvaksikin on taipunut. Elokuvissa on nähty paljonkin vastaavanlaisia, enemmän tai vähemmän onnistuneita, kuten Dante’s Peak, Armageddon, The Day After the Tomorrow, The Deep Impact, Tulivuori, Twister jne. Ja kaikissa niissä on amerikkalaiseen tapaan sankareita, jotka tekevät yltiömäisiä tekoja pelastaakseen ihmisiä tuholta. Japan sinks on kuitenkin japanilainen teos ja vaikka se onkin populaarinen teos, siinä näkyy japanilainen mentaliteetti ja tapa työstää asioita. Tutkija, joka tunnistaa vaaran merkit, taistelee jonkin aikaa tuulimyllyjä vastaan, ennen kuin ryhdytään tosissaan tutkimaan tilannetta ja luomaan mallia siitä mitä on tapahtumassa.

Kirjassa on kohtalaisen paljon selittävää tekstiä, esimerkiksi vaipan konvektiovirtauksesta ja laattatektoniikasta, mikä on tarinan kannalta olennaista, mutta joillekin lukijoille se voi aiheuttaa pitkästymistä. Komatsun teksti ei ole kovin mukaansa tempaavaa, vaan etenemisen vuoksi lukiessa pitää olla halu tietää mitä tapahtuu. Tarinassa on osuutensa tieteelliselle ja kansainvälisellekin poliittiselle kädenväännölle, sillä eihän sellaista uhkaa, että noin 120 miljoonaa asukasta sisältävä maa häviää kartalta, pidetä salassa. Ja luonnollisesti evakuoitaville ihmisille on löydettävä vastaanottajat. Planeettamme luonnonvoimat ovat suuruudeltaan jotain mihin ihmisellä ei ole vastavoimia. Jos on mahdollista paeta, se on ainoa keino selvitä. Pahinta siinä on kaupanteko, mikä maa ottaa vastaan kuinkakin paljon ja millaisia ihmisiä.

Ihmissuhteet ja tapa miten ihmiset reagoivat tilanteeseen poikkeaa ehkä eniten länsimaisesta tavasta. Tulevan tuhon tiedottamista lykätään mahdollisimman pitkään ja vaikka maata koettelevat jatkuvat järistykset, ihmiset tuntuvat sopeutuvan epätoivoonsa ja ahdistukseen. Mitään paniikkia ei synny:

"The Japan Archipelago would sink within a year. The government’s announcement shocked the world, but the reaction in Japan itself was strangely calm, though it might be more accurate to say that the news has plunged the Japanese into an enervated, ominous silence. There were those who ran outside screaming, but such cases were extremely rare."

Monet kuvaukset reaktioista sopii aikakaudelle ennen internetiä, jolloin tiedonkulku ja asioiden puiminen kansainvälisesti oli huomattavasti rauhallisempaa.

Japan sinks oli lukemisen arvoinen kirja, varsinkin kun sitä pystyi peilaamaan moniin tämän päivän puhuttaviin aiheisiin ja vertaamaan mielessään vastaavanlaisiin nykypäivän näkökulmasta luotuihin tarinoihin. Kirjan taustaksi voi lukea vaikka Johanna Keskisen suomenkielisen kirjoituksen Maanjäristykset ja tektoniikka Japanissa.