Kohti kotimaisia spefikirjoja

Päätin tänä vuonna, etten osallistu muihin lukuhaasteisiin, kuin klassikkohaasteeseen, joka on erittäin verkkainen haaste. Haasteet on mukava aloittaa, mutta en halua lukemisesta suorituspaineita, varsinkaan kun viime vuosina en ole koskaan voinut olla varma ehtisinkö tai jaksaisinko lukea edes yhtä kirjaa kuukaudessa. Tänäkin vuonna meni kesäkuu, etten pystynyt lukemaan yhtään kokonaista teosta loppuun.

Mielessäni on pyörinyt kuitenkin jos minkä sortin teemoja lukemisen suhteen. Luen kotimaisia spefikirjoja jonkin verran, mutta suhteellisesti melko vähän. Tähän on monia syitä, mutta pääasiassa kai siksi, etten ole innostunut esittelyteksteistä tarpeeksi. Herättelen nyt varovaisesti kuitenkin henkilökohtaista tavoitetta lukea vähintään 10 kotimaisen kirjailijan kirjaa seuraavan vuoden aikana. Koska aloitan tavoitteen saavuttamisen kesken elokuun, lasken tässä kuussa lukemani J. Pekka Mäkelän 391:n ensimmäiseksi teokseksi.

Vertailun vuoksi, jotta tulee esille millä tasolla tavoitteeni on:

2015 luin 3 kotimaista kirjaa

2016 luin 5 kotimaista kirjaa

2017 luin 5 kotimaista kirjaa

2018 heinäkuun loppuun mennessä olen lukenut 1 kotimaisen kirjan

Eli tavoite on kova, tuplata viimevuosina enimmillään vuodessa luettujen kotimaisten spefiteosten määrä. Tämä on vähimmäistavoite.
Tästä se lähtee, yhdeksän kirjaa jäljellä.

J. Pekka Mäkelä: 351
Saara Henriksson: Syyskuun jumalat
Maria Turtschaninoff: Maresin voima
Johanna Sinisalo: Enkelten verta
Anni Nupponen: Valkoinen kaupunki
Marko Hautala: Kuiskaava tyttö
Maria Turschaninoff: Arra
Shimo Suntila: Tähtiviima
O. E. Lönnberg: Langanpäitä

Ei spefi-kirja: Vesa Sisättö: 100 klassikkoa tunnissa