tiistai 11. lokakuuta 2016

Greg Pak & Emma Rios: Doctor Strange: Alku

Doctor Strange tai suomeksi tohtori Outo on marveloitumassa valkokankaalle lokakuun lopulla. Minulla ei ollut tästä hahmosta minkäänlaista käsitystä, joten oli hyvä paikka ennen leffaa tutustua Strangeen juuri suomeksi julkaistun sarjakuvan kautta. 140-sivuinen Doctor Strange: Alku (Doctor Strange: Season One, 2012) on Greg Pakin ja Emma Riosin käsialaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on moderni tulkinta Stan Leen ja Steve Ditkon luomasta hahmosta, joka on seikkaillut Marvelin sarjakuvissa jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Liitän sarjakuvan osaksi I Spy Challengea kohtaan 25, Occupation (Doctor).

Sarjakuvassa kerrotaan Strangen syntytarina ja muuttuminen ylimielisestä kirurgista taikuuden mestariksi onnettomuuden jälkeen. Enimmäkseen tarina keskittyy vaiheeseen, jossa Strange on Muinaisen oppipoikana ja hänellä on vaikeuksia kehittyä taikuudessa. Hänellä on riitaisat välit toisen oppipojan Wongin kanssa, mutta he joutuvat kuitenkin toimimaan yhdessä ja roomalaisen museon tutkijan kanssa kolmen tärkeän sormuksen löytämiseksi. Sormuksilla voi komentaa ylimaallisia olentoja, vishanteja.

Tarina on oudon kömpelön tuntuinen ja jos en olisi lukenut wikipediaa tarinan tueksi, olisin ollut ehkä entistä enemmän pihalla mitä mikäkin tarkoitti. Kun hahmo on näinkin tuntematon, kuin se minulle oli, vaati sarjakuva melkoisen paljon keskittymistä. Riosin piirrosjälki on varmaankin tottuneelle sarjakuvan lukijalle helppo juttu, mutta minä kamppailen yhä tyylin kanssa. Joittenkin ruutujen sisältöä en yksinkertaisesti hahmottanut lainkaan, vaikka olisin katsonut niitä miten päin tahansa. Hyvin paljon tarinasta on kuitenkin selkeää kerrontaa, eikä ruutujen eri koot ja pomppivat sijoittumiset haitanneet liikaa.

Ongelmistani huolimatta sain jonkinlaisen käsityksen tohtori Oudosta hahmona ja hänen kyvyistään. Maailmassa esiintyvästä taikuudesta tuli myös kuva, minkä koin positiivisena, ja Marvelin supersankarihahmojen joukossa Stephen Strange on hieman erilainen, vaikkakin muotti syntymiseen on kutakuinkin samankaltainen. Päätarinan lisäksi lopussa on The Defendersin eli Puolustajien Maailmojen murtaja -kertomuksen osa 1, jossa Strange on myös mukana, kuten Hulk, Hopea Surffari, Hulktar, Rautanyrkki ja Vesimies, jotka kokoontuvat yhteen. Kertomus jää kesken.

Odotan kiinnostuneena tulevaa Benedict Cumberbatchin tähdittämää elokuvaa, sillä varsinkin tämä trailer vakuutti. Elokuvan ympärille on noussut kohua, kun selkeästi iäkkään itämaisen Muinaisen hahmo onkin valkoisen naisen esittämä. Minulla ei ole Tilda Swintonia itseään vastaan mitään, eikä hahmon muuttamisessa naispuoleiseksi, mutta maailmassa on varmastikin erinomaisia vanhempia aasialaisia näyttelijöitä, jotka olisivat sopineet rooliin ja roolitettavaksi. Ei tämä ole Hollywoodissa ensimmäinen kerta, kun hahmoja ns. valkaistaan ja tuskin jää viimeiseksikään kerraksi. Onneksi on merkkejä jo toiseenkin suuntaan menemisestä.

Doctor Strange: Alku jätti paljon toivomisen varaa, eikä ole varmaankaan paras mahdollinen teos hahmoon tutustumisessa, mutta sillä menen tällä kertaa. Hyvä, että on edes tämä saatavilla suomeksi. Ehkä saan jostain käsiini vielä Leen ja Ditkon tohtorin ja pääsen laajentamaan käsitystä alkuperäisestä versiostakin.

4 kommenttia:

  1. Tohtori Outo on kai aina ollut aika hankala hahmo, keskeinen osa Marvel-maailmaa mutta päähenkilönä ilmeisen vaikea...vähän sitä Lee&Ditkon (ilmeisesti pääosin Ditkon) Tohtori Outoa olen lukenut ja muistelen sen olleen aika happoinen (ja psykedeeliseksi sitä ovat muutkin sanoneet), ja sen jälkeen muutamaan kertaan on aloiteltu omaa sarjaa mutta ovat aina aikanaan päätyneet lopetettaviksi...hahmo taitaa kuitenkin sopia paremmin sivuhenkilöksi tai minisarjoihin.
    (vähän epäilyksellä suhtaudun siis myös elokuvaversioon, kun ei se varmaan voi olla niin outo kuin sen pitäisi olla, liikaa pelissä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että jo tässä uudessa Pak & Riosin versiossa happoisuutta on vähennetty, joten varmasti myös Hollywood-elokuvassa. Mutta Marvelin leffat tulee minulla yleensä tsekattua ja niin myös tämä. Kovinhan se muistuttaa tyyliltään Inceptioniakin.

      Poista
  2. Supersankarisarjakuvat tuntuu ylipäänsä jotenkin ylitsepääsemättömän rankoilta lukea, siihen nähden miten toimintapainotteista ja tyhjänpäiväistäkin itse kuvattu asia usein on. Ainakaan tällaiselle eurooppalaiseen tyyliin tottuneelle ei uppoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aika pitkälti tietenkin makuasia, sillä supersankarisarjakuvat ovat olleet vuosikymmeniä erittäin suosittuja. En tosin itsekään ole supersankareista niin kiinnostunut. Pidän ehkä enemmän heistä elokuvaformaatissa, ainakin joistain. En ole Doctor Strangea vielä nähnyt leffana, mutta viikonloppuna Lontoossa ajattelin käydä katsomassa.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...