Ernest Cline: Ready Player One

Keväällä bongasin Sivukirjastosta arvion Ernest Clinen Ready Player One -kirjasta, ja koskapa kirja oli ilmestymässä suomeksikin ja sitä on suitsutettu siellä täällä, elokuvaoikeudet myyty ja silleen, niin pitihän kirja ottaa luvun alle. Ostin englanninkielisen ekirjan, mutta tällä hetkellä kirjaa saa (ainakin kohta) tosiaan suomeksikin. Suomenkielinen ekirjakin ilmestyy ihan lähipäivinä kustantajan mukaan. Lonkeropiirakka-blogista bongasin, että kirjalle on Gummeruksen perustama oma blogikin ja että kirjailija on saapumassa Helsinkiin vierailulle muutamaksi päiväksi syyskuun alussa. Ne joita kiinnostaa pistäkää almanakkaan muistiin ja tutustukaa blogiin Ready Player Onea lukiessa. Sijoitan kirjan science fiction -haasteen kategoriaan 11. eli kyberpunk. Kyberpunkiksi Ready Player One on kevyttä ja siitä puuttuu lajityypille usein tyypillinen film noir-henki.

Nörttien ylijumala James Halliday, joka on kehittänyt giganttimaisen tuhansia planeettoja sisältävän utopian, virtuaalimaailman nimeltä OASIS, kuolee jättäen huikean omaisuuden jälkeensä. Halliday testamenttaa koko perintönsä sille henkilölle, joka onnistuu selvittämään kolme OASIKSEEN piilotettua haastetta vihjeiden perusteella ensimmäisenä. Maailmassa, jossa kärsitään ilmastonmuutoksesta, nälästä, köyhyydestä, sairauksista ja energiavarat ovat käyneet vähiin ja matkustaminen vähentynyt, ihmiset ovat hautautuneet virtuaalimaailman monimuotoisuuteen. Siellä heidän avatarinsa voivat näyttää miltä haluaa, siellä voi luoda ihmiskontakteja ilman että koskaan tarvitsee paljastaa henkilöllisyyttään tai omia heikkouksiaan ja siksipä siellä viihtyy myös ylipainoinen koulukiusattu nörttipoika Wade Watts. Hallidayta ikänsä palvonut ja tämän elämänhistorian ulkoa osaava Wade on yksi niistä innokkaista, jotka lähtevät tavoittelemaan unelmaomaisuutta. Mutta suurista rahoista ja OASIKSEN hallinnasta on kiinnostunut myös suuryritys IOI. Kova peli niin virtuaalimaailmassa, mutta myös IRL alkaa.

Täytyy heti kättelyssä sanoa, että en ole aivan kirjan kohdeyleisöä, sillä vaikka olen elänytkin koko kirjan nostalgisesti esittämän videopelien kehitysajan ja elokuvat, kirjat ja bändit, joita kirjassa mainitaan, ovat lähes poikkeuksetta tuttuja, en ole koskaan ollut pelinörtti. Pelit eivät yksinkertaisesti ole innostaneet. Olen pelannut joitain pelejä, välillä intohimoisestikin, mutta olen aina lyhyen ajan jälkeen menettänyt kiinnostukseni niihin. Tältä pohjalta epäilen, että jotain tosi hienoa kirjan annista jää minulta huomaamatta. Sen sijaan huomasin, että Ready Player One on hauska kirja lukea, siitäkin huolimatta että sen maailma on dystopinen. Maailman surkea tilanne jää kuitenkin taka-alalle, sillä Second Life-tyyppinen pitkälle kehitetty utopinen virtuaalimaailma on yhtä paljon pääosissa kuin muutamat henkilöhahmotkin. En ole huomannut missään mainintaa, että RPO olisi luokiteltu nuorille aikuisille suunnatuksi kirjaksi, mutta kyllä sen hahmo- ja juonikehityksessä sellaisia piirteitä on. Pahat ovat ilkimyksiä ja juonen kulku kutakuinkin ennalta arvattavissa. Viittaukset muinaisiin peliversioihin ja populaarikulttuuriin on suunnattu keski-ikäiselle porukalle, mutta toisaalta en tiedä kuinka paljon nuoret nykyään tietävät 70-80-luvun jutuista. Onneksi alussa mainitsemaani kirjan omaan blogiin on koottu mm. musiikkiin ja elokuviin liittyviä linkkejä ja kirjassa mainitut robotitkin esitellään. Niistä saa kummasti apua fiiliksen luomisessa.

Olen vähän ihmeissäni kirjan esittelyssä mainittuun Huffington Post -lainaukseen aikuisille suunnatusta Harry Potterista. Kirja kyllä on aika kaukana Potterien maailmasta ja sanomastakin, mutta en jaksanut vaivautua etsimään HPostin koko arvostelua nähdäkseni miten tuohon johtopäätökseen oli päädytty. Viihdyin kirjan parissa suurimman osan aikaa. Myönnän että liipaisinsormeni oli herkkä kun jaariteltiin pelien yksityiskohdista. Joillekin ne ovat ehkä parasta antia. Hahmot ovat valitettavan mustavalkoisia ja joitain kirjailijan loppupuolella tekemiä ratkaisuja hahmoihin liittyen pidin jopa naurettavina. War Games ja Monty Python -vuorosanat heristivät minusta pakolliset nostalgiafiilikset, muuten kirja ei yllättänyt tai liikuttanut. Ready Player One on tasaisen hyvää luettavaa, sitä voi huoletta suositella viihteeksi. Sellaiseksi se on kirjoitettukin. Alla vielä kirjan virallinen traileri ja suomenkielisen kirjan lukunäyte löytyy täältä.

Science fiction -haaste