The Handmaid’s Tale – Orjattaresi – tv-sarja

Margaret Atwoodin The Handmaid’s Tale eli Orjattaresi oli yksi tämän vuoden odotetuimmista tv-sarjoista. HBO:lle on nyt ilmestynyt 10-osaisen sarjan kolme ensimmäistä jaksoa ja jatkossa yksi jakso viikossa. Osallistun tv-sarjalla Karvakasan alta löytyi kirja -blogin Paperilta ruutuun -lukuhaasteeseen, jossa luetaan tv-sarjaksi sovitettu kirja tai katsotaan tv-sarjaa, joka pohjautuu kirjaan. Luin alunperin vuonna 1985 julkaistun Orjattaresi-kirjan tammikuussa 2011 (arvostelu) ja se jäi mieleen varsin vaikuttavana ja sanomaltaan pätevänä teoksena, joskin suomennoksessa oli ongelmia ja luin kirjan loppuun englanniksi.

Lyhyesti tarina kertoo dystopiayhteiskunnasta USA:ssa, joka toteuttaa puritaanista uskontoa. Naisilta on viety kaikki itsemääräämisoikeus ja itsenäisyys. Päähahmo on Offred, Frediläinen, yksi niistä naisista, jonka hedelmällisyys on säilynyt tuhotulla ja saastuneella mantereella. Hän on isäntäperheensä orja, jonka tehtävä on vain tulla raskaaksi ja synnyttää isännälleen lapsi. Kirjan tarina seuraa tiiviissä ja pienessä ympäristössä Offredin tarinaa, hyvin voimakkaasti hänen pään sisällä, sillä puhuminen ja ajatusten julkituonti on kiellettyä ja rangaistavaa. Laajempi kuvaus tarinan sisällöstä ja ajatuksistani siitä löytyy kirjan arvostelusta.

Suurin haaste kirjan ja tv-sarjan välillä on luonnollisesti Offredin sisäisen maailman ilmaiseminen. Vaikka tv-sarjassa Offred on välillä kertojaäänenä ja hänen näyttelijänsä Elizabeth Moss ei puhu, on ilmaisua jouduttu siirtämään lisää puheen puolelle. Offred ei ole myöskään ainoa näkökulmahenkilö, kuten kirjassa. Tv-sarja on silti kolmessa ensimmäisessä jaksossa onnistunut tuntemuksien ilmaisussa erinomaisesti. Mossin kasvojen lähikuvat, mikroeleiden muutokset kertovat hyvin paljon ilman sanojakin ja jättää tilaa myös katsojan omille mielikuville. Samoin toisen orjattaren, Ofglenin, Gleniläisen roolissa olevan Alexis Bledelin (joka tunnetaan parhaiten Gilmore Girlsin Roryna) silmät ovat hyvin ilmeikkäät, varsinkin kolmannessa jaksossa, jossa hänen kauhukokemuksensa korostuu.

Kirjan maailma on paitsi uskonnollinen, myös rasistinen. Tv-sarjassa rasistisuutta on hieman häilytetty pois, vaikka suurin osa näyttelijöistä on valkoihoisia. Offredin Moira-ystävä ja puoliso ovat kuitenkin tummaihoisia. Offredin nimeä ei kerrota suoraan kirjassa, vaikka se on pääteltävissä. Tv-sarja paljastaa sen jo ensimmäisessä jaksossa. Kirjassa Offredin komentaja ja hänen vaimonsa eivät ole ilmeisestikään kovin nuoria ja kauniita, mutta tv-sarjan maailmaan nuorennus- ja kauneusleikkaus on tietysti tehty. Isäntää näyttelee Joseph Fiennes.

Useita yksityiskohtia on siis muutettu tv-sarjaa varten, mutta ne toimivat ja kolme ensimmäistä jaksoa olivat niin lupaavia, että odotan kiinnostuneen jäljellä olevia seitsemää ja loppua, joka ainakin kirjassa teki vaikutuksen. Ekstraplussana oli hienoa nähdä itse Margaret Atwoodin pikainen cameorooli ensimmäisessä jaksossa. Se nostaa fiiliksiä aina, kun näkee kirjailijan, ohjaajan tai vastaavan omassa tuotoksessaan mukana. The Handmaid’s Tale on katsomisen arvoinen ja ajankohtainen tv-sarja. Luonnollisesti suosittelen lukemaan kirjan ensin.

Philip K. Dick: Ubik

Jatkoin Oraakkelin kirjan (arvostelu) jälkeen Philip K. Dickin tuotannon lukemista kahden kirjan verran. Ubik on vuonna 1969 julkaistu science fiction kertomus, joka suomennettiin 1994.

Tarinassa eletään 1990-lukua ja ihmiset ovat asuttaneet kuun. Telepatia on suurta bisnestä ja telepatiaa käytetään myös vakoilu ja rikollismielessä. Psyykkisen tunkeutumisen kohteeksi joutuneen yrityksen johtaja ja tärkeä bisnesmies pyytää apua Glenn Runciterilta, jonka oma yritys on erikoistunut psi-asiantuntijapalveluiden tarjoamiseen. Runciter kerää joukon erikoisominaisuuksia omaavia henkilöitä kohtalaisen tuttuun tehtävään, mutta homma ei etenekään kuten pitää ja Runciter kuolee. Kaikkien ihmetykseksi maailma alkaa muuttua ja taantua ajassa taaksepäin ja Runciterilta ilmaantuu omituisia vihjeitä ja viestejä tehtävästä henkiin jääneille. Oma roolinsa tilanteessa on Runciterin kauan sitten edesmenneellä vaimolla, joka elää puolielämää Vaalittujen Vainaiden Moratoriossa jäisessä usvavaahdossa ja toimii yhä puolisonsa neuvonantaja välillä herätettynä. Ja mikä on ihmeaine nimeltä Ubik?

Ubik on kiehtova kirja, joka pitää sisällään käänteitä ja ihmeentuntuakin sopivassa suhteessa. Se kulkee Alfred Besterin Muskatun miehen (arvostelu) viitoittamalla telepaattipolulla. Tarinan kaari on jännittävä ja muistuttaa monelta osin muutamia Dickin tarinoiden pohjalta sovitettuja toiminta- ja scifielokuvia. Myös Ubikia on yritetty sovittaa elokuvaksi, mutta projekti ei ole edennyt koskaan käsikirjoitusvaihetta pidemmälle. Vaikka tarina kuvaakin nykyaikaan nähden menneisyyttä, se on kuitenkin hyvin futuristinen syväjäädytettyine ihmisineen, jotka herätetään keskustelemaan protonifasonien johdattamien signaalien kautta, sekä psikenttineen ja anti-psivarontajärjestelmineen.

Ubikissa on myös monia omituisuuksia ja epäloogisuuksia. Alussa merkittävän roolin saanut menneisyyden muuttaja jää loppujen lopuksi vaille kunnon merkitystä ja ubik itsessään on vähintäänkin symbolinen. Lopusta tulee vähän hölmistynyt olo. Dickin ajatusmaailma juoksee välillä omissa sfääreissään, eikä kaikkia lankoja ole välttämätön sitoa tarinan juoneen, vaan ne voi jättää hieman leijumaan. Ubik on tavallaan uni, painajainen jos niin tulkitaan. Se on mielestäni tähän mennessä lukemistani Dickin teoksista parhain, mutta silti en voi väittää mitenkään innostuneeni tekstiin ja tyyliin. Minulla on tunne, että pitäisi enemminkin tulkita kirjailijaa kuin kirjaa. Luin myös Dickin Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi -teoksen, mutta siitä myöhemmin erillisessä blogikirjoituksessa.

BSFA-palkintojen 2016 voittajat julkistettu

British Science Fiction Associationin BSFA-palkintojen tämän vuotiset voittajat on julkistettu Easterconissa Birminghamissa. Kategorioiden voittajat (tummennettu) valittiin yhdistyksen jäsenten ja Easterconiin osallistujien äänin.

Paras romaani

• Chris Beckett – Daughter of Eden
• Becky Chambers – A Closed and Common Orbit
• Dave Hutchinson – Europe in Winter
• Tricia Sullivan – Occupy Me
• Nick Wood – Azanian Bridges

Paras novelli

• Malcolm Devlin – The End of Hope Street
• Jaine Fenn – Liberty Bird
• Una McCormack – Taking Flight
• Helen Oyeyemi – Presence
• Tade Thompson – The Apologists
• Aliya Whiteley – The Arrival of Missives

Tietoteokset

• Rob Hansen – THEN: Science Fiction Fandom in the UK 1930-1980 (Ansible Editions)
• Erin Horáková – Boucher, Backbone and Blake: The Legacy of Blakes Seven (Strange Horizons) 
• Anna McFarlane – Breaking the Cycle of the Golden Age: Jack Glass and Isaac Asimov’s Foundation Trilogy (Adam Roberts: Critical Essays, Gylphi)
• Paul Graham Raven – New Model Authors? Authority, Authordom, Anarchism and the Atomized Text in a Networked World (Adam Roberts: Critical Essays, Gylphi)
• Geoff Ryman – 100 African Writers of SFF (Tor.com)
• Ann & Jeff VanderMeer – Introduction to The Big Book of Science Fiction (Vintage)

Paras taidetuotos

• Juan Miguel Aguilera – Cover of The 1000 Year Reich by Ian Watson (NewCon Press)
• Tara Bush – Transition (Cover of Black Static #53)
• Suzanne Dean and Kai & Sunny – Cover of The Sunlight Pilgrims by Jenni Fagan (William Heinemann)
• David A Hardy – Cover of Disturbed Universes by David L Clements (NewCon Press)
• Sarah Anne Langton – Cover for Central Station by Lavie Tidhar (Tachyon Publications)
• Chris Moore – Cover of The Iron Tactician by Alastair Reynolds (NewCon Press)

Hugo ja John W. Campbell -ehdokkaat 2017 julkistettu

Hugo- ja John W. Campbell-ehdokkaat 2017 on julkaistu. Hugo-nimeämisääniä annettiin äänestyshistorian toiseksi eniten, 2464 kpl (ennätys on 4032 ääntä). Alla osa kategorioista, loput löytyvät tämän linkin takaa. Tänä vuonna oli mukana varmaankin ennätyksellinen määrä suomalaisia ehdokasnimeäjiä ja kun Hugo-palkinnot jaetaan vielä Suomen Worldconissa elokuussa, jännitin josko tällä kertaa ehdokaslistalle kipuaisi myös useita suomalaisia. Faniartistien joukkoon ylsi jo aiemminkin ehdokkuuden saanut Ninni Aalto ja uutena Vesa Lehtimäki. Onnittelut heille! Harmi, ettei romaanikategoriaan yltänyt yhtään suomalaista. Tilastot kertonevat myöhemmin lopullisen äänestyksen jälkeen pääsivätkö edes lähelle. Tänä vuonna mukana on uusi kategoria Paras sarja, mikä sekin aiheutti erityisesti kiinnostusta - ja lopulta sitten pettymyksen, ainakin minulle.

Paras romaani-kategorian ehdokkaista olen lukenut yhden ja kaksi on parhaillaan kesken, eli The Obelisk Gate ja Too Like the Lightning. Ehkä luen loputkin ehdokkaat, vaikka Andersin kirja ei valitettavasti houkuttele. Pienoisromaaneista Wilsonin teoksen jätin kesken ja Bujoldin olen aloittanut, mutta en ole siitä liian innostunut. Kumpikaan ei todennäköisesti sijoitu kovin korkealle äänestyksissäni. Novellit ovat kaikki outoja. Oheiskirjoista olen lukenut Carrie Fisherin The Princess Diaristin, mutta se ei ollut kovinkaan hyvä, enkä viitsinyt sitä erikseen arvioida. Ehkä nyt kirjoitan siitä jossain vaiheessa katsauksen. Sarjakuvista olen lukenut Brian K. Vaughanin ja kumppaneiden teokset ja ne ovat paikkansa ehdokaslistalla ansainneet mielestäni.

Paras romaani 

• Charlie Jane Anders: All the Birds in the Sky
• Cixin Liu: Death's End
• N.K. Jemisin: The Obelisk Gate
• Becky Chambers: A Closed and Common Orbit
• Yoon Ha Lee: Ninefox Gambit (arvostelu)
• Ada Palmer: Too Like the Lightning

Paras pienoisromaani

• Victor LaValle: The Ballad of Black Tom
• Kij Johnson: The Dream-Quest of Vellitt Boe (arvostelu)
• Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
• Lois McMaster Bujold: Penric and the Shaman
• Kai Ashante Wilson: A Taste of Honey
• China Miéville: This Census-Taker

Paras pitkänovelli

• Stix Hiscock: Alien Stripper Boned From Behind By The T-Rex
• Nina Allan: “The Art of Space Travel”
• Fran Wilde: “The Jewel and Her Lapidary”
• Ursula Vernon: “The Tomato Thief”
• Carolyn Ives Gilman: “Touring with the Alien”
• Alyssa Wong: “You’ll Surely Drown Here If You Stay” 

Paras novelli

• N. K. Jemisin: “The City Born Great”
• Alyssa Wong: “A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers”
• Brooke Bolander: “Our Talons Can Crush Galaxies”
• Amal El-Mohtar: “Seasons of Glass and Iron”
• Carrie Vaughn: “That Game We Played During the War”
• John C. Wright: “An Unimaginable Light” 

Paras oheiskirja

• Kameron Hurley: The Geek Feminist Revolution
• Carrie Fisher: The Princess Diarist
• Robert Silverberg and Alvaro Zinos-Amaro: Traveler of Worlds: Conversations with Robert Silverberg
• Neil Gaiman: The View From the Cheap Seats
• Sarah Gailey : “The Women of Harry Potter”
• Ursula K. Le Guin: Words Are My Matter: Writings About Life and Books, 2000-2016 

Paras sarjakuva

• Ta-Nehisi Coates & Brian Stelfreeze: Black Panther, Volume 1: A Nation Under Our feet
• Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress, Volume 1: Awakening
• G. Willow Wilson & Takeshi Miyazawa: Ms. Marvel, Volume 5: Super Famous
• Brian K. Vaughan, Cliff Chiang, Matthew Wilson & Jared Fletcher: Paper Girls, Volume 1 (arvostelu)
• Fiona Staples, Brian K. Vaughan & Fonografiks: Saga, Volume 6 (arvostelu)
• Tom King & Gabriel Hernandez Walta: The Vision, Volume 1: Little Worse Than a Man

Paras sarja

• The Craft Sequence, Max Gladstone
• The Expanse, James S.A. Corey
• The October Daye Books, Seanan McGuire
• Peter Grant/Rivers of London, Ben Aaronovitch
• Temeraire, Naomi Novik
• The Vorgogan Saga, Lois MacMaster Bujold
  

Paras draamamuotoinen esitys, pitkä

• Arrival
• Deadpool
• Ghostbusters
• Hidden Figures
• Rogue One
• Stranger Things; Season One

Paras draamamuotoinen esitys, lyhyt 

• Black Mirror: "San Junipero"
• Doctor Who: "The Return of the Doctor Mysterio"
• The Expanse: "Leviathan Wakes"
• Game of Thrones: "Battle of the Bastards"
• Game of Thrones: "The Door"
• Slendor & Misery
  

John W. Campbell -palkinto parhaalle uudelle kirjailijalle (ei Hugo-palkinto)

• Sarah Gailey
• Malka Older
• J. Mulrooney
• Ada Palmer
• Laurie Penny
• Kelly Robson

Hugo-äänestys päättyy heinäkuun 15. ja voittajat julkistetaan Worldcon 75:ssa elokuun 11. päivä.