Katsaus kirjavuoteeni 2016 + muihin genretapahtumiin

Tämä on ollut outo vuosi. Välillä olen lukenut paljon, välillä en juuri lainkaan. Lukuharrastuksen ulkopuoliset seikat ovat pahasti päässeet vaikuttamaan tilanteeseen. Luettua tuli kuitenkin kaiken kaikkiaan 92 teosta, mikä ylitti lukutavoitteeni 80 kirkkaasti.

Tilastoja lukemisestani: Sukupuoli ja kieli

Bloggasin vuonna 2016 kaikkiaan 79 teoksesta. Tämän vuoden tilastot kertovat, että lukemieni teosten kirjoittajista 62 oli miehiä ja 39 naisia. Selkeä epätasapaino, mikä syntyy helposti genrekirjallisuuden parissa, jos ei erityisesti kiinnitä huomiota kirjailijan sukupuoleen, tai valitse pääsääntöisesti tiettyjen alagenrejen/ikäryhmien kirjoja. Luen kirjat joko englanniksi tai suomeksi ja pikkuisen kallistui vaaka tänä vuonna englannin puolelle. Blogatut kirjat ovat samassa suhteessa. Osa bloggaamatta jääneistä tulee varmaankin esille tammikuun teksteissä.

Paperiset/sähköiset

Olen ostanut tänä vuonna yli 150 kirjaa ja enemmän suomenkielisiä ekirjoja kuin koskaan, sillä sähköisten genrekirjojen tarjonta on lisääntynyt. Tämä näkyy myös tilastoissa 8 %:n lukuna, mikä on toiseksi suurin ekirjahistoriani aikana (2013 suom. ekirjojen osuus oli 12 %). Suomenkielisten paperikirjojen osuus romahti alle puoleen viimevuotisesta, ja on muihinkin vuosiin nähden hieman alakanttiin. Englanninkieliset ekirjat ja paperikirjat palasivat 2016 normaalitasolle viime vuoden notkahduksen jälkeen. Uutena tilastoon nostin äänikirjat, joita olen kuunnellut englanninkielisenä useamman, joten ne näkyy yli 4 % osuutena.

Julkaisuvuosikymmenet

Olen lukenut tänä vuonna teoksia kahdeksalta vuosikymmeneltä sekä 1800-luvulta, josta en ole eritellyt vuosikymmeniä. Lukemiset painottuu, kuten yleensä, kuluvan vuosikymmenen teoksiin, varsinkin kun siihen lisää vuoden 2016 lukemat. Ja kuten näkyy, luen alkuperäiskielisiä enemmän (sis. siis myös suomen) kuin käännöskirjoja. Yleensä minulla ei jää lukemisissa neljän vuosikymmenen aukkoa jakaumaan, mutta varsinkin -30, -40 ja -50-lukujen kirjoja tulee luettua aina muita vähemmän.

Luettuja/kuukausi

2016 ei jäänyt lukemisen suhteen yhtään kuukautta nollille, mutta muutama yhden kirjan varaan. Tunnistan kuukausissa työelämästä johtuvat syyt ja niihin ei voi oikeastaan vaikuttaa. Touko- ja heinäkuussa tein korkeimmat lukemat ja myös tammikuu on ollut tällä vuosikymmenellä vahva lukukuukausi johtuen, että pidän lomaa tammikuussa ja lukemiselle on jäänyt aikaa. Keskimäärin vuonna 2016 luin 7,7 kirjaa kuussa.

Haasteet

Huokaus tässä kohtaa. Tein marraskuun alussa katsauksen haastetilanteeseen. Sain valmiiksi Hämärän jälkeen -haasteen ja Okklumeus-lukuhaasteen. Osallistuin ensimmäistä kertaa klassikkohaasteeseen ja vedin läpi 3 lukumaratonia (joista eka osittain vuoden 2015 puolella).
En saanut tänäkään vuonna loppuun Aakkoshaastetta, vaikka kaikki mahdollisuudet olivat. Kesken jäi myös I Spy Challenge. Olen päättänyt täyttää puuttuvat kohdat molemmista ilman mitään haastamisia enää tässä vaiheessa.

Vuoden Top 5 -kirjat:

• Robin Hobb: Fool’s Quest
• Andrzej Sapkowski: Pääskytorni
• Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita
• Naomi Novik: Uprooted
• N.K. Jemisin: The Fifth Season

Kunniamaininta J.K. Rowlingille, jolta luin vuoden aikana 11 teosta. Ne ovat kaikki ihan omalla Top-listallaan.

Kaiken kaikkiaan kiinnostava kirjavuosi. Olin iloinen, että Hugo-äänestyksen tärvellysyrityksestä huolimatta, tänä vuonna mukana äänestyksessä oli muutama todella erinomainen kirja, jotka nousivat Top 5 -listalleni asti.

Muut genretapahtumat

Kävin vuoden aikana erittäin vähän coneissa tai kirjailijatapaamisissa, eli vain ja ainoastaan Finnconissa Tampereella, mutta sen anti ja ulkomaiset kirjailijavieraat Catherynne M. Valente ja Jasper Fforde jäivät positiivisesti mieleen. Erityistä vuodessa 2016 on, että näin useita genreteosten pohjalta tehtyjä näytelmiä ja musikaaleja ja lopuksi kuvakooste niistä.

Wicked (Gregory Mcguire), Apollo Victoria, Lontoo

Teemestarin kirja (Emmi Itäranta), Teatteri Siperia, Tampere

The War Of The Worlds (H.G. Wells), Dominion Theatre, Lontoo

Doctor Faustus (Christopher Marlowe, Johann Wolfgang von Goethe), Duke of York's Theatre, Lontoo

Charlie and the Chocolate Factory (Roald Dahl), Theatre Royal Drury Lane, Lontoo

X (käsikirjoitus Alistair McDowall), Royal Court Theatre, Lontoo

A Midsummer Night's Dream (William Shakespeare), Shakespeare's Globe, Lontoo

A Midsummer Night's Dream (William Shakespeare), Shakespeare's Globe, Lontoo

Matilda the Musical (Roald Dahl), Cambridge Theatre, Lontoo

1984 (George Orwell), Playhouse Theatre, Lontoo

Harry Potter and the Cursed Child (käsikirjoitus Jack Thorne, JK Rowling, John Tiffany), Palace Theatre, Lontoo

Harry Potter and the Cursed Child (käsikirjoitus Jack Thorne, JK Rowling, John Tiffany), Palace Theatre, Lontoo

Liisa Ihmemaassa -baletti (Lewis Carroll), Helsingin ooppera-baletti

Harry Potter-painotteisena vuotena The Cursed Child -näytelmän lisäksi kävin kyynelehtimässä Tylypahkan linnan ääressä Warner Brosin studioilla Lontoossa ja juomassa kolpakon kermakaljaa.

Cheers!

Kahdeksan vee

Viime vuonna jäi maagisen luvun (7) synttärit kakuttamatta, mutta tänä vuonna varmistin, ettei Taikakirjaimien 8-vuotissynttärit jää juhlimatta. Niin ne vuodet vierii. Jos minulta olisi joulukuussa 2008 kysytty uskonko kirjoittavani blogia vielä 8 vuoden kuluttua, olisin saattanut epäillä. Mutta niin siinä on käynyt, että blogista tuli tärkeimmän harrastukseni ulostuontikanava, ja nyt olen seestynyt ajatukseen, että mikäpä tässä on ilman paineita kirjoittaa jokunen sana niistä kirjoista, jotka lukulistoilleni eksyy. 

Tämä vuosi on ollut Potterversumin vuosi. Se on näkynyt blogissani, luettujen ja katseltujen arvioinnin muodossa. Niinpä perinteinen virtuaalikakkukin on Potter-maailmasta, tosin valmistaja on mumbailainen leipuri.

Kuva julkaistu omistajan luvalla

Ja mikäpä sen parempaa kakunkaan muodossa kuin kirjat. Olen aina halunnut palavasti lukea Tylypahkan taikakoulun oppikirjoja, ja varsinkin Hogwarts, a History, jonka Hermione tuntee kannesta kanteen, olisi huippua saada käsiin. Valitettavasti J.K. Rowling ei sellaista taida kirjoittaa. Mutta en valita, sillä kaikkea muuta Rowling on luomastaan maailmasta tarjonnut ja 8-vuotias blogi ja vähän vanhempi bloggaaja kiittää! Virtuaalikakkuna nämä kirjat voi suorastaan ahmia.

Kiitos edelleen kaikille, jotka jaksatte vierailla blogissani vuosien jälkeenkin, ja tervetuloa uudetkin, sillä homma jatkuu.
 

Roald Dahl: Matilda - kirja ja musikaali

Kuuntelin Roald Dahlin Matildan (1988) äänikirjana syyskuussa ja pääasiassa siksi, että kävin katsomassa tarinan elokuun alussa musikaalina Cambridge-teatterissa Lontoossa. Musikaali oli varsin onnistunut ja varsinkin Agatha Trunchbullin näyttelijä (mies) toi siihen mukaan Rocky Horror Picture Show -fiiliksiä. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei hahmo kirjassa sellaisia mielikuvia välittänyt. Englanninkielisen äänikirjan luki varsin vivahteikkaasti näyttelijä Kate Winslet, mutta en ole täysin vakuuttunut, että hän oli paras mahdollinen hommaan.

Matilda on kuusivuotias tyttö, joka on varsin älykäs ja erittäin kiinnostunut kirjoista. Hänen perheensä vain ei osaa arvostaa häntä tai lukuharrastusta lainkaan. Sen sijaan lastentarhaopettaja Jennifer Honey huomaa Matildan erikoislahjakkuuden ja kannustaa häntä voimakkaasti. Miss Honeylla on kuitenkin omia ongelmia, suurimpana niistä tyrannimainen johtajatar Agatha Trunchbull, joka ei terrorisoi vain häntä, vaan myös koululaisia. Matilda kuitenkin päättää hyödyntää erikoislahjojaan ja tehdä lopun johtajattaren puuhista.

Periaatteessa pidän kovasti vahvoista tyttöhahmoista, jotka on vieläpä lukutoukkia, mutta jokin tässä tarinassa silti tökki. Matilda ei saa minulta osakseen samanlaista sympatiaa, kuin esim. Hermione Harry Pottereissa, vaikka hahmoissa onkin jonkin verran samaa, eri kuosissa vain. Matildan perhe on suorastaan karmaiseva, vaikka yritin löytää edes hieman heistä jotain positiivista. Lopussa varsinkin tuli ”ihanko totta?” -fiilikset. Miss Honey taas tuntui uhriutuvalta Matildan rinnalla menneisyyksineen.

Teatteriesitys hieman siloitti Matildan perhettä, tosin ei paljoa, mutta näyttelijät tekivät hahmoista jonkin verran inhimillisempiä. Joukko lapsinäyttelijöitä oli lavalla pirtsakoita ja lauloivat osuutensa erinomaisesti, kuten myös esitysillan Matilda, Emily-May Stephenson. Matildan roolia vetää useampi tyttö, sillä rooli on lapselle suuri. Oletan muiden olevan yhtä kelpoisia. Pidin näytelmän lavasteista. Koko lava-alue oli päällystetty värivaloilla elävöitetyillä aakkospalikoilla, joista löytyi helposti päähenkilön nimi. Valitettavasti en muista Trunchbullia näytelleen henkilön nimeä, mutta esitysiltana oli puikoissa understudy.

On vaikea määritellä mikä äänikirjan lukemisessa häiritsi. Winslet on erinomainen näyttelijä, mutta ehkä hän oli minun makuuni hieman liian korostava lukija. Äänikirjat on herkkä laji. Vaikuttaa siltä kohdallani, että lukija vaikuttaa paljon, jopa ehkä liikaa, lukukokemukseen. Joskus en pysty edes joitain lukijoita kuuntelemaan. En kuitenkaan usko, että Winslet ratkaisevasti vaikutti siihen miten koin Dahlin tarinan. Matilda ei yksinkertaisesti purrut minuun tarinallisesti. Tämä oli toinen kirjailijan teos, jonka olen lukenut. Ensimmäinen oli The Gremlins, jonka arvio löytyy täältä. Odotan seuraavalta Roald Dahlin kirjalta enemmän.

M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö - kirja ja elokuva

Kun kirjoitin M.R. (Mike) Careyn The Girl With All the Gifts -kirjan (2014) arviota pari vuotta sitten (löytyy täältä) uumoilin, että joku suomalainen kustannusyhtiö voisi sen ottaa julkaisulistalleen, varsinkin kun elokuva on tulossa ja teos muutenkin oli melkoisen hypetyksen aihe. Nyt kirjasta on tosiaankin tulossa lähiviikkoina suomennos Likeltä nimellä Maailman lahjakkain tyttö ja elokuva pompsahtaa valkokankaalle 18.11.2016. Kävin katsomassa elokuvan sopivasti lokakuun viimeisenä päivä Lontoossa, kun sitä siellä jo esitettiin. Keskipäivän näytös ei ehkä ollut pelottavin mahdollinen hetki kauhuelokuvalle, mutta pimeässä salissa tunnelma kummasti tiivistyi. Käsittääkseni Suomessakin elokuvan on ollut mahdollista nähdä jo aiemmin syksyllä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla.

Maailman lahjakkain tyttö kertoo nuoresta tytöstä Melaniesta, joka käy koulua suljetussa tukikohdassa erityisissä olosuhteissa muiden kaltaistensa lasten kera. Opettajista vain neiti Justineau tuntuu välittävän lapsista ja etenkin Melaniesta. Tutun rutiininomainen elämä muuttuu, kun tukikohtaan hyökätään ja alkaa pakomatka ulkomaailmassa, jonka Melanie kohtaa ensimmäistä kertaa elämänsä aikana. Pakomatkan aikana Melanie, neiti Justineau, tohtori Caldwell, kersantti Parks ja muutama muu joutuvat vastakkain maailman laajuisen epidemian muuttamien hungriesien kanssa, yrittäen yhä löytää selviytymiskeinoa ja ratkaisua sairauteen.

Elokuva on kohtalaisen uskollinen kirjalle, se sisältää kaikki olennaiset piirteet ja näyttelijät ovat uskottavia ja jopa erinomaisia. Melanieta näyttelee Sennia Nanua, ja vaikka rooli ei vaadikaan kovinkaan suurta tunnerepertuaaria, nuori näyttelijä on täysosuma siihen. Gemma Arterton vetää oman roolinsa Justineauna rutiinilla, tosin kirjassa hahmo on tummaihoinen, mitä Arterton ei ole. Glen Closen tohtorin ja Paddy Considinen kersantin osuuksista pidin enemmän kuin kirjaa lukiessa. Näyttelijät toivat heidät inhimillisemmäksi.

Elokuvaan on tehty joitain muutoksia, kuten tapana on kerronnan sujuvuuden, näyttävyyden tai muun seikan vuoksi. Näkökulmahahmona elokuvassa toimii pelkästään Melanie toisin kuin kirjassa. Jotain kirjan puistattavuudesta on menetetty, mutta kyllähän Melanien pelottavuus ainakin muille hahmoille välittyi, kuten toivoinkin. Carey raotti kirjassa Melanien olemusta hitaammin paljastaen. Ympäröivän maailman moninaisuus sekä laajuus jäi kirjassa vajaaksi, ja ehkä vielä enemmän elokuvassa, kun mm. junkersitkin on tiputettu kokonaan pois. Myös kirjan lopun yllätyksellisyys on leffassa hieman vesittynyt. Siitä huolimatta elokuva on varsin suositeltava kokemus post-apokalyptiseksi zombie-elokuvaksi yleensäkin. Painokkaampi suositus kuitenkin kirjalle, kun se kerran nyt suomeksikin saadaan.

Lukuhaasteita

Kuten blogin muutamasta edellisestä kirjoituksesta näkyy, pari tämän vuoden lukuhaastetta on tullut päätökseen. Piti kerrata mitä kaikkea sitä on vielä jäljellä. Akuutein on marraskuun NeNoReMo-haaste, jonka päätin aloittaa kolmen vuoden tauon jälkeen toistamiseen, eli Neglected Novel Reading Month -haaste. Tämä on vaihtoehtohaaste niille, jotka eivät kirjoita NaNoWriMo-haasteeseen, tai lue joka ikinen päivä 30 sivua marraskuun ajan.

NeNoReMo-haasteessa tarkoituksena on lukea marraskuun aikana jokin sellainen kirja, joka on odottanut lukemista hyllyssä ainakin 5 vuotta. Minulla on näitä kirjoja kymmenittäin. Oikeasti! Koskapa minulla on kesken myös pari muuta haastetta vielä tälle vuodelle, niin yhdistän kaksi kärpästä ja valitsen NeNoReMo-kirjakseni Michael Swanwickin Rautalohikäärmeen tytär -teoksen. Se sopii myös I Spy Challenge 2015-2016 -haasteeseen paikkaamaan ammottavia aukkoja. I Spy Challenge päättyy vuoden loppuun, mutta tällä hetkellä ei näytä tilanne hyvältä. Yritän kuitenkin vielä. Varhaisempi NeNoReMo-keskustelu Risingshadowssa löytyy täältä. Twitterissä hashtag #NeNoReMo.


Kolmas haaste ja niin ikään vuoden loppuun päättyvä on Aakkoshaaste, jota on jäljellä kolme-neljä kirjaa. Se on vielä mahdollisuuksien rajoissa saada läpi tänä vuonna. Olen myös ilmoittautunut kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen osa 4:een Arthur Conan Doylen The Lost World -teoksella, mutta sen lukemiseen on vielä ruhtinaallisesti aikaa. Tulevaa klassikkohaastetta emännöi tällä kertaa Niina Yöpöydän kirjat -blogista.



Nyt sitten vain lukemaan. Lukuintoa kaikille, jotka ovat onnellisesti haastaneet itsensä lukemaan tai jotka muuten vain lukevat. Noinniinkuin normaalistikin.

Hämärän jälkeen -lukuhaasteen koonti

Suvi käynnisti Orfeuksen kääntöpiiri -kirjablogissa vuosi sitten Hämärän jälkeen -lukuhaasteen, jossa oli tarkoitus lukea kauhugenreen liittyvää kirjallisuutta ihan proosasta sarjakuviin ja tietokirjallisuuteen saakka oman mieltymyksen mukaan. Erinomainen haaste, joka oli mielenkiintoinen senkin vuoksi, että sen yhteydessä tuli kiinnitettyä huomiota miten paljon tai vähän kauhukirjoja lukee.

Haasteen lukutasot olivat seuraavanlaisia:

Haudankaivaja (1 kirja)

Aave (3 kirjaa)

Ihmissusi (5 kirjaa)

Vampyyri (7 kirjaa)

Zombie (9 kirjaa)

Noitapiiri (11 kirjaa)

Yllätin itseni saavuttamalla Noitapiirin 13 luetulla kirjalla. Muutama meni siis ylikin. Lukemani teokset olivat:

Nancy Holder: Crimson Peak
Markku Sadelehto (toim.): Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia
M.R. Carey: Fellside
Jeff VanderMeer: Hävitys
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Welcome To Lovecraft (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Head Games (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Crown of Shadows (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Keys to the Kingdom (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Clockworks (sarjakuva)
Joe Hill & Gabriel Rodriguez: Alpha & Omega (sarjakuva)
Dan Wells: I am not a Serial Killer
Aino Kallas: Sudenmorsian
Hanna Morre: Tuonen tahto

Kauhu on vaikea laji. Läheskään kaikki lukemani eivät tyydyttäneet laadultaan, mutta vanhoissa kauhukertomuksissa on ainakin sitä jotain, miksi ne yhä elävät ja päätyvät luettaviksi. Olen iloinen, että osallistuin haasteeseen, kiitos siitä Suville. Ja toki kauhukirjojen lukeminen jatkuu tulevinakin vuosina.

Okklumeus-lukuhaasteen koonti

Hyllytontun höpinöitä -kirjablogin Okklumeus-lukuhaaste alkoi tammikuussa ja päättyy tänään 31.10. Lily ja James Potterin 35-vuotis kuolinpäivänä. Haasteessa tarkoituksena oli lukea Harry Potter -maailmaan sijoittuvia teoksia. Olin innostuneena mukana minkä aikatauluiltani ehdin, sillä onhan tämä todellinen Potter-vuosi upouuden teatteriesityksen ja sen käsikirjoituksen julkaisun vuoksi ja marraskuussa ilmestyy hyväntekeväisyyskirjasesta Fantastic Beasts and Where to Find Themistä idean saanut saman niminen elokuva sekä sen käsikirjoitus. Lisäksi julkaistiin kolme ekirjaa, joissa koottiin yhteen J.K. Rowlingin Pottermore-sivustolle kirjoittamia lyhyitä tarinoita paikoista, esineistä ja hahmoista.

Lukutasot olivat:
0 kirjaa: Ankeuttaja (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan)
1 kirja: Jästi
2 kirjaa: Surkki
3 kirjaa: Kotitonttu
4 kirjaa: Huispaaja
5 kirjaa: Aurori
6 kirjaa: Albuksen kaartilainen
7 kirjaa: Tylypahkan rehtori
8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Luin ja bloggasin yhteensä 8 kirjasta. Pääsarjaa en ehtinyt lukea uudelleen kokonaan, mutta toki jatkan sen loppuun haasteen ulkopuolella. Uutuutena uudelleen luvussa oli, että ensimmäistä kertaa luin potterini ekirjana.

Lukemani teokset ovat:
J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone
J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two – Special Rehearsal Edition Script
J.K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Heroism, Hardship and Dangerous Hobbies
J.K. Rowling: Hogwarts: An Incomplete and Unreliable Guide
J.K. Rowling: Short Stories from Hogwarts of Power, Politics and Pesky Poltergeists
J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
J.K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire

Kiitokset Hyllytonttu Tiinalle hyvästä lukuhaasteideasta, joka edesauttoi edelleen upeiden lukuelämysten ja nostalgisten hetkien kokemisen. Harry Pottereita kannattaa lukea aina. Ne kestää vuodesta toiseen useammankin lukukerran.

2016 World Fantasy -palkintojen voittajat valittu

2016 World Fantasy -palkintojen voittajat on valittu, ja ne näkyy alla olevasta listasta tummennettuina.

Romaani:

• The Buried Giant, Kazuo Ishiguro
• The Fifth Season, N.K. Jemisin (arvostelu)
• Uprooted, Naomi Novik (arvostelu)
• Savages, K.J. Parker
• The Chimes, Anna Smaill
• A Head Full of Ghosts, Paul Tremblay

Pienoisromaani:

• The Unlicensed Magician, Kelly Barnhill
• “The Pauper Prince and the Eucalyptus Jinn”, Usman T. Malik
• “Guignol”, Kim Newman
• “Waters of Versailles”, Kelly Robson
• “Farewell Blues”, Bud Webster

Novelli:

• “The Neurastheniac”, Selena Chambers
  
• “Pockets”, Amal El-Mohtar
• “The Heat of Us: Notes Toward an Oral History”, Sam J. Miller
• “The Deepwater Bride”, Tamsyn Muir
• “Hungry Daughters of Starving Mothers”, Alyssa Wong

Antologia:

• The Doll Collection, Ellen Datlow, ed.
• Black Wings IV, S.T. Joshi, ed.
• She Walks in Shadows, Silvia Moreno-Garcia & Paula R. Stiles, eds.
• Cassilda’s Song, Joseph S. Pulver, Sr., ed.
• Aickman’s Heirs, Simon Strantzas, ed.

Kokoelma:

• Bone Swans, C.S.E. Cooney
• Leena Krohn: Collected Fiction, Leena Krohn
• Skein and Bone, V.H. Leslie
• Get in Trouble, Kelly Link
• Reality by Other Means: The Best Short Fiction of James Morrow, James Morrow
• You Have Never Been Here, Mary Rickert

Taiteilijat:

• Richard Anderson
• Galen Dara
• Julie Dillon
• Kathleen Jennings
• Thomas S. Kuebler

Erikoispalkintojen voittajat voi katsoa tästä linkistä.

Liebster Award

Ethell Red Kansientakaiset maailmat -blogista myönsi blogilleni Liebster-palkinnon ja sen mukana tuli 11 kysymystä joihin vastata. Kiitos palkinnosta! Tässä vastaukset:

1. Minkä kirjan maailmassa haluaisit elää?

Tämä ei ole helppo! Monet kirjailijat kuvaavat maailmaansa vaikuttavasti ja niihin on ihana uppoutua mielikuvituksessa, mutta haluaisinko oikeasti elää esim. Harry Potterin taikaväestön maailmassa jästinä… en oikeastaan. Tai no, jästien maailma Potterversumissahan on jo meidän maailma. Keskiaikaiset fantasiamaailmat ovat fantastisia, mutta ehkä kuitenkin valitsisin nykyaikaisen tai tulevaisuuden terveydenhuollon. Ehkä minä kuitenkin haluaisin elää maailmassa, jossa on älykkäitä lohikäärmeitä, kuten Naomi Novikin Temerairen maailmassa tai Robin Hobbin Realm of the Elderlingsin maailmassa.

2. Kumpaa on helpompi lukea minä- vai hän-kertojaa?

Kumpikin menee sujuvasti. En usein edes ajattele erikseen kumpi tapa on käytössä.

3. Leikitäänpä, että olet saanut kaksi lasta, tytön ja pojan, ja sinun tulee nimetä heidät lempihahmojesi mukaan (1-3 etunimeä). Mitä antaisit heille nimeksi ja miksi?

Ki ja Albus. He ovat kaksi varttuneempaa hahmoa kirjallisuudessa, joita on helppo kunnioittaa ja ihailla kaikkine vikoineenkin. Ensimmäinen on Robin Hobbin ja toinen J.K. Rowlingin luoma hahmo.

4. E-kirja vai paperiversio?

Ekirja. Aina kun se on vain mahdollista valitsen ekirjan. Ja kirjoitan sen ilman väliviivaa.

5. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kauneimmat kannet?

Todella vaikea valita, mutta koskapa olen blogissani aiemmin pohtinut kansitaidetta ja silloin joskus julistin pitäväni tunnelmasta Justin Sweetin taiteilemassa erikoiskannessa George R.R. Martinin The Fevre Dreamissa, joka on kauhukirja, nostan sen esille nytkin.

6. Voisitko kuvitella kirjoittavasi kirjan?

En fiktiivistä teosta. Tietokirjan kylläkin omalta tutkimusalaltani.

7. Minkä taruolennon ottaisit lemmikiksi?

Balerion-lohikäärme olisi sähäkkä siivekäs, mutta ehkä tyytyisin kuitenkin myös Hedwigiin (tunturipöllö).

8. Onko kirjahyllyssäsi jokin tietty järjestys vai laitatko kirjat vain sinne missä on tilaa?

Niin paperikirjojen kuin sähköisten kirjojen kirjahyllyni on järjestetty kirjailijan nimen mukaan aakkosittain. Saman kirjailijan sarjojen kirjat on erikseen järjestetty kirjojen ilmestymisjärjestyksessä.

9. Keräiletkö fanitavaraa? Jos keräilet niin mitä sinulla on?

En kovin paljoa, mutta minulla on mm. taikasauva, salamanmuotoinen kaulakoru ja pitkä musta viitta, jotka olen hankkinut aktiivisena Potter-aikanani reilun 10 vuotta sitten.

10. Millaisista asioista et pidä kirjoissa?

Asioita, joista en pidä on paljonkin, mutta pääsääntöisesti ne ovat esim. lukijan aliarvioimiseen liittyviä.

11. Käytkö kirjallisuus- tai fanitapahtumissa, kuten messuilla tai coneissa?

Käyn coneissa aina kun ne sopivat aikatauluun ja budjettiin. Finnconissa pyrin käymään joka vuosi. Messuilla en käy kovinkaan paljoa, ellei ole joku erityisen kiinnostava ulkomainen spefikirjailija vieraana.

Tämän palkinnon säännöt ovat seuraavat:

Säännöt

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkintokuva esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Jätän tällä(kin) kertaa väliin palkinnon eteenpäin laittamisen. Pahoittelen, sillä monikin ansaitsisi huomiota. En vain ole pystynyt moneen kuukauteen seuraamaan blogistanian maailmanmenoa, joten en tiedä onko tämä jo kuinka paljon kiertänyt.

J.K. Rowling: Harry Potter and the Goblet of Fire

Harry Potter and the Goblet of Fire (2000) on viimeisin kirja J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjasta, jonka luin ensin suomenkielisenä sen ilmestymisvuonna 2001. Se ei ole koskaan ollut suosikkini sarjasta, mutta nyt pitkän tauon jälkeen uudelleen luettuna se tömähti lukuhermoon täysillä. Liitän kirjan Okklumeus-lukuhaasteeseen, jossa minulla on nyt 8 kirjaa blogattuna. Aloitin juuri siis Taikaministerin tehtävät (olisin kyllä mielummin pysynyt Tylypahkan rehtorina). Lisäksi liitän kirjan mukaan I Spy Challengen kohtaan 17. Elements (Fire).

Harry pääsee Weasleyn perheen kutsumana Ronin ja Hermionen seurassa Huispauksen maailmanmestaruuskisoihin ennen Tylypahkan kouluvuoden alkua. Kokemus on hieno, mutta päättyy kuitenkin uhkaaviin tunnelmiin. Voldemortin kannattajat vahvistavat toimintaansa, eikä Harryn oloa paranna se, että hänen arpensa kipuilee ja hän on nähnyt Voldemortista todentuntuisen painajaisen. Kouluvuoden päätapahtumiin kuuluu kolmivelhoturnajaiset ja Beauxbatonsin ja Durmstrangin velhokoulun oppilaita opettajineen saapuu kisailemaan Tylypahkaa vastaan. Tämäkään ei suju ihan sääntöjen mukaan, sillä alaikäinen Harry joutuu tahtomattaan mukaan vaarallisiin tehtäviin.

Goblet of Fire on yllättävä, täynnä huikeaa taikuutta ja ihmeellisiä otuksia. Rowlingin taikamaailma on entistä värikkäämpi ja rikkaampi, mutta myös synkeämpi ja pelottava. Luin kirjan yhdellä istumalla vaikka se ekirjana on yli 700 sivuinen. Ihastuin jälleen uutena esiteltävään otuskaartiin niin maanpäällä kuin veden allakin. Alastor "Mad-Eye" Moody on opettajana paikallaan ja hänen kauttaan päästiin taikuuteen, joka on sarjan kannalta pelottavinta osuutta. Hänen ensimmäinen oppituntinsa on fantastinen ja karmea. Neville-parka! Dumbledoren pensieve eli ajatuseula kiehtoo yhä, se olisi todella kätevä omistaa, joskin myös voisi olla ahdistava liikaa käytettynä. Mutta Dumbledore on viisas velho pitämään esinettä hallussaan. Olen entistä enemmän Tylypahkan rehtorin ihailija.

Tarina tuo jälleen esille jo aiemmin esiintyneitä asioita uudessa mittakaavassa tai valossa ja suorastaan vilisee uusia asioita, jotka palaavat entistä tärkeämpinä sarjan seuraavissa osissa. On mahtavaa lukea sarjaa uusiksi, kun se on tuttu ja tietää kuinka paljon mikäkin asia merkitsee. Silti ensimmäisen lukukerran uutuuden viehätystä ja ihmeen tuntua jää kaipaamaan. Goblet of Fire nousi tällä kerralla kokonaisuutena paremmaksi kokemukseksi kuin mitä se on aiemmin ollut, jos nyt täyden kympin teoksesta voi vielä korkeammalle kohota.

Kolmivelhoturnauksen ja sen osallistujien, Fleur Delacourin, Viktor Krumin ja Cedric Diggoryn myötä tarinaan tulee myös hormonit mukaan ja ihmissuhdekiemurat alkavat. Ensimmäinen merkki siitä, että päähenkilöt ovat teinejä ja kasvavat aikuisiksi kovaa vauhtia. Madame Maxime saa puolestaan Hagridin käyttäytymään kovin omituisesti. Cedric tuntui tärkeämmältä hahmolta kuin aiemmilla lukukerroilla ja ehkä siksi loppukin kolahti enemmän. Tähän saattaa vaikuttaa myös Harry Potter and the Cursed Childin (arvostelu) lukeminen jokunen kuukausi sitten. Yhä edelleen karsastan kuitenkin taikamaailman opettajien (siis joidenkin) käyttäytymistä lapsioppilaita kohtaan. Se on suoraa fyysistä ja henkistä kiusaamista, mitä ei missään nimessä odottaisi tai pitäisi sallia aikuiselta ihmiseltä. Siksipä esim. Severus Snape on aina ollut inhokkini.

Harry Potter and the Goblet of Fire on sarjan keskimmäiseksi osaksi erittäin onnistunut tarinankantaja ja kestää uudelleen lukemista ihan milloin vaan. Vielä on kolme kirjaa jäljellä.