George R.R. Martin ja Steph Swainston Suomeen

Ensi vuodelle on tiedossa pari conia, joihin on aivan ehdotonta osallistua.

Ensimmäinen on Åcon 3 21.-24.5.2009 Maarianhaminassa. Siellä kunniavieraana on englantilainen fantasiakirjailija Steph Swainston. Swainstonin nerokas Castle -sarja koostuu tällä hetkellä kolmesta osasta, The Year of Our War, No Present Like Time ja The Modern World. Ensi vuonna ilmestyy sarjan johdanto-osa Above the Snowline, mutta ei valitettavasti ennen kirjailijan vierailua Åconissa.

Toinen on Finncon 2009 10.-12.7.2009 Helsingissä. Kunniavieraana on George R.R. Martin. Mies ei liene kaipaa sen kummemmin enää esittelyjä, sillä jokainen fantasiakirjallisuuden ystävä hänet taitaa jo tänä päivänä tietää. Ja jos ei tiedä, niin syytä olisi! Finnconiin on tulossa melkoinen yleisöryntäys. Olen kuullut, että Martinin faneja on tulossa naapurimaista Ruotsista ja Virosta. Lisäksi Irlannista ja muistakin Euroopan maista on ollut kiinnostusta ja viime viikolla vaihdoin sähköpostia amerikkalaisen kanssa, joka suunnittelee tuloa Suomeen. Toivottavasti A Dance with Dragons ehtii valmistua tämän vuoden loppuun mennessä ja ilmestyä keväällä ennen Finnconia.

Mahtavia tapahtumia siis tiedossa ja jo nyt on syytä varata kalenteriin vapaata conien ajankohdille.

J.K. Rowling: The Tales of Beedle the Bard

J.K. Rowlingin The Tales of Beedle the Bard julkaistiin eilen. Kirjan lukemiseen ei mennyt kuin pari tuntia, mutta se parituntinen oli varsin tunnepitoinen kokemus. Rowling jatkaa tässä satukirjassa tutulla tyylillään.

Kirjassa on viisi pientä satua: The Wizard and the Hopping Pot, The Fountain of Fair Fortune, The Warlock's Hairy Heart, Babbitty Rabbitty and her Cackling Stump ja The Tale of the Three Brothers. Viimeisin näistä on tuttu tarina Harry Potter and the Deathly Hallows -kirjasta. Osa mainittiin viimeisessä Potterissa vain nimeltä. Jokaisen tarinan jatkona on Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren muistiinpanoja ja mietelmiä itse tarinasta.

Lyhyet tarinat ovat eheitä ja ytimekkäitä. Rowling on pystynyt mahduttamaan noin kymmenen A5-sivun juttuun kunkin tarinan johdannon, keskivaiheen ja opettavaisen lopun. Tarinat muistuttavat hyvinkin brittiläisiä lastentaruja tyyliltään, tosin tapahtumaympäristönä on taikamaailma. Rowling osoittaa jälleen myös huumorintajunsa. The Wizard and the Hopping Potin Dumbledoren muistiinpanoissa on huvittava rouva Bloxamin muunnelma kyseisestä sadusta. Dumbledoren kuivahvo mutta silti kuvaileva kommentti siitä miten lapset ovat rouva Bloxamin versioon reagoineet, on oivallinen Rowlingin taidonnäyte.

The Tale of the Three Brothers on tarinoista kaikkein kiinnostavin. Ihan senkin vuoksi, että sen merkitys selviää kokonaisuudessa vain lukemalla Deathly Hallows (Kuoleman varjelukset). Rowling ei Dumbledoren muistiinpanoissa paljasta merkitystä, mutta vihjaa siihen. Jälleen kerran Rowling osoittaa huumorintajua paljastamalla, että Dumbledoren veljen mielisatu lapsena oli "Grumble the Grubby Goat".

Kirjan loppusanat ovat ennen kaikkea liikuttavat. Nostalgiatuntemukset heräävät jälleen.The Tales of Beedle the Bard ilmestyy suomeksi maaliskuussa 2009 nimellä Siuntio Silosäkeen tarinat.

ASoIaF-lieveilmiöistä

Tulen ja jään laulu -sarjan kuvaaminen tv-sarjaksi innostaa minua kovin, vaikka samalla olen skeptinen. Sarjaa lukiessani minulle on muodostunut hyvin vahva visuaalinen kuva tapahtumaympäristöstä ja henkilöhahmoista. Haluan säilyttää tuon oman kuvani. Kirjoja lukiessa mielikuvituksella ei ole rajoja, vaan hahmot muodostuu päässä juuri omanlaisiksi. Se on kirjallisuuden suuri anti; mielikuvien vapaus. Kirjojen sovittaminen elokuviksi ja tv-sarjoiksi on lähes aina epäonnistunut. Ehkä Taru Sormusten Herrasta onnistui, mutta juurikaan muut eivät ole onnistuneet. Pidän Harry Potter -elokuvista, mutta elokuvahahmot eivät vastaa niitä mielikuvia, jotka minulle muodostui kun kirjoja luin. Onneksi olen aika pitkälle pystynyt säilyttämään omat mielikuvani... en todellakaan näe Daniel Radcliffea edessäni kun luen Harrysta.

Toivon, että jos/kun A Game of Thrones vihdoin päätyy kuvaruudulle, olen yhtä onnekas mielikuvieni säilyttämisessä. Rakastan omaa Daenerystani ja Tyrionia, enkä halua ketään kiiltokuvapoikaa esittämään Jon Nietosta. Aryan kapinallisuutta ei saa tuhota kiltinnäköisellä pikkutyttöhahmolla.

Peloista ja epäilyksistä huolimatta, kaikki AGoT-tv-sarjaan liittyvä kiehtoo ja minulla on toistaiseksi vakaa usko, että HBO, Benioff ja Weiss sekä George R.R. Martin tekevät kaikkensa, että sarjasta tulee hyvä ja uskollinen kirjoille.

Lähetin tullille tänään kysymyksen saanko tilata Suomeen miekan ja millaisin kustannuksin (lupa- ja tullimaksut). Enpä olisi vähän aikaa sitten uskonut moista tekeväni, mutta sitä sattuu ja tapahtuu. Odotan vastausta. Ai niin, se miekka liittyy tietenkin Jon Nietokseen...

Melissa Anelli: Harry, A History

100. kirja: Melissa Anellin Harry, A History

Tänä vuonna on tullut luettua tasan sata kirjaa. Vuoden loppuun mennessä tuo maaginen luku ylittyy. Minulle määrä on paljon, vaikka luenkin yleensä aina jotain. Vasta pari vuotta sitten aloin listata ylös lukemani kirjat, ja 2008 on näistä vuosista selkeästi se, jolloin olen lukenut eniten. Siitäkin huolimatta, vaikka työt vie aikaa täysipäiväisesti ja teen väitöskirjaani.

Sadanneksi luetuksi kirjaksi osui Melissa Anellin Harry, A History. Kyseessä on teos Harry Potter-ilmiöstä ja fandomista. Melissa, jos kukaan, pystyy ilmiötä kuvamaan, sillä hän on tunnetun The Leaky Cauldron -sivuston pääylläpitäjä. Melissa kertoo kirjassaan Harry Potter -ilmiön alkuvuosista aina viimeisen kirjan julkaisuun, Harryn Amerikan valloituksesta ja siitä miten hänestä tuli fani. Ja ennen kaikkea hän kuvaa, miten Harry Potter muutti hänen elämäänsä. Melissalla on laaja kokemus eri fandomin osa-alueista; fanfictionista, wizard rockista, joukkotapahtumista ja cosplaysta. Hän kehitti vuosien varrella The Leaky Cauldronissa luotettavat suhteet Scholasticiin, HP-kirjojen amerikkalaiseen kustantajaan, elokuvayhtiö Warner Brosiin ja tietenkin itseensä J.K. Rowlingiin.

Melissa Anellin kuvaama amerikkalainen fandom vastaa hyvin pitkälle suomalaista fandomia. Kaikki mitä rapakon takana tapahtui, tapahtui myös Suomessa pienemmässä mittakaavassa. No, ehkä en koskaan ole törmännyt suomalaiseen wizard rock -yhtyeeseen, mutta nuo jenkkibändit olivat tunnettuja myös suomalaisille faneille.

Melissan kirjaa lukiessa elää uudelleen Harry Potter -ilmiön taianomaiset hetket. Kirja sekä itkettää että naurattaa. Kirja on Nostalginen. Kirjassa on muutamia kohtia, jotka hardcore fania hieman ärsyttää. Harry/Hermione ja Ron/Hermione -taistot eivät ehkä olleet niin siloiteltuja kuin Melissa välillä antaa ymmärtää. Fanfiction-leirit olivat aikanaan paljon rankemmin fanikuntaa jakavia. Ei Suomessa niinkään, mutta Yhdysvalloissa ainakin. Melissa ei kuitenkaan ole syrjäyttänyt ilmiön nurjan puolen kuvausta, joten siitä hänelle pisteet.

Harry Potter -fanille Harry, A History on pakollista luettavaa. Se on ehdottomasti erinomainen kirja, sujuvasti kirjoitettu. En ole varma saako siitä samaa tunnetta irti, jos ei ole Potter-fani, eikä ole kokenut ilmiötä sen alkuvuosista lähtien, mutta ihan uteliaisuutta asiaan vihkiytymättömienkin kannattaa katsoa millaisia nämä vuodet on olleet aavepokien takaa katsottuna.