maanantai 23. tammikuuta 2017

Katri Alatalo: Älä riko pintaa

Katri Alatalon 2016 julkaistu novellikokoelma Älä riko pintaa on ensimmäinen kerta kun luin ylipäätään mitään kirjailijalta, vaikka olen aiemmin hankkinut hänen Mustien ruusujen maa -sarjan teokset. En ole ehtinyt niihin asti vielä. Kokoelma sisältää kaksi osaa:

I osa: Kerron teille tarinan talvesta
  • Susiveli
  • Unien puutarhat
  • Ei poikasi ole kuollut
  • Narvaranin linnut
  • Talviyön tarina
II osa: Siellä missä puut kasvavat joesta
  • Älä riko pintaa
  • Kulkija
  • Tee minulle syksy
  • Jos seinät voisivat tuntea
  • Rubiinilaiva
Susiveli on kaunis tarina veljeydestä, Jaanista ja hänen pikkuveljestään Daikosta, jota kylän väki ei hyväksy. Vaikka kyseessä on kauhuelementtejä sisältävä tarina, niin koin sen nimenomaan omalla tavalla kauniina. Unien puutarhat on tarina Filaynnista, joka haluaisi vain nukkua ja uneksia, ja joka viedään navadin hoidettavaksi. Taustalla leguinmainen elävän luonnon yhteinen tietoisuus. Hienosti säikeistä kudottu kokonaisuus. Ei poikasi ole kuollut -novellissaNarvaranin linnut on tarina väkivallan varjosta elämän ajan. Julkaistu aiemmin 2013. Talviyön tarinassa on pääosassa kiertävä tarinankertoja. Novelli sisältää kaksi tarinaa kunnes vastaan tulee kylä, jossa tarinaa ei haluta, mutta joka saa sen joka tapauksessa.
kaukaisessa kylässä omaiset eivät voi luopua kuolleista lähiomaisistaan, vaan vainajat palautetaan takaisin. Tästä on epämiellyttäviä seuraamuksia. Julkaistu aiemmin 2012.

Älä riko pintaa on vinksahtanut rakkauskertomus, jossa pääosassa on sisarukset, joiden suvun synkkä salaisuus on lammen pinnan alla. Novelli on julkaistu aiemmin vuonna 2010. Kulkijassa Amarad-laivan vanha kapteeni ohjaa laivan maagin ohjeiden mukaan viimeisellä matkalla. Julkaistu 2013. Tee minulle syksy on kahdesta eri maailmasta olevan Azin ja Neynan rakkaustarina, jossa toisella voimakas kaipuu kotiseutunsa syksyyn. Julkaistu ensimmäisen kerran 2011. Jos seinät voisivat tuntea -tarinassa kunnianhimoinen tyttö ottaa pestin kirjastohoitajaksi löytääkseen kaiken hallitsevaa taikuutta maagisessa kirjastossa. Rubiinilaivassa nuori mies on mukana rakentamassa kaunista laivaa ja seikkailemassa, mutta taustalla on jotain joka vie mennessään.

Kokoelman kaikki novellit ovat kauhusävytteisiä fantasiatarinoita, jotka ilmeisestikin sijoittuvat Mustien ruusujen maa -sarjan maailmaan. Vaikka maailma ei ole ennestään minulle tuttu, kertomusten sisään oli helppo astua. En ollut myöskään lukenut aiemmin julkaistuja novelleja ennestään, joten kaikki tarinat olivat uusia. En osannut odottaa etukäteen mitään kokoelman sisällöltä, kuten monesti uusien kirjailijoiden kohdalla, joten positiivinen lukukokemus oli mukava yllätys.

Pidin eniten Alatalon novellien tunnelmasta. Tunnelma on arkinen ja utuinen, joissain fantasiamaisuus on selkeämpää, jotkin tarinat ovat heijastumaa tai juonenkäänteiltään vain hieman maallisen ulkopuolella. Samoin jotkut kertomuksista ovat selkeästi kauhua, jotkut eivät niinkään. Niissä on vain epämiellyttävä pohjavire. Varsinkin I osan tarinoita lukiessa minulle tuli jälleen (kuten parin muunkin kotimaisen naiskirjailijan teosten yhteydessä) mieleen Ursula K. Le Guinin novellien tunnelma ja tyyli, joka ei ole niin selittävä, etteikö tarinaa pitäisi joutua pohtimaan. Verkkainen ja enteinen tyyli lisää tunnelmaa. Ensimmäisestä osasta varsinkin Unien puutarhat, joka avautui vasta lopussa, on mielestäni erityisen onnistunut. Myös Susiveli oli hieman perinteisempine elementteineen hyvin rakentuva tarina. Talviyön tarina oli kokonaisuutena sekin yksi suosikeistani.

Muutamat novellit eivät toimi ihan niin hyvin, vaikka pidin niiden lukemisesta. Esimerkiksi Narvaranin linnut oli erinomaisesti kuvailevaa tekstiä, mutta lopun juonikuvio ilmestyi jotenkin kankeasti eteen, että vaikka ratkaisu oli hyvä, niin sen toteutus ei toiminut minun päässäni. Samoin kävi Tee minulle syksyn kanssa. Olisin niin mielelläni pitänyt tarinasta enemmän. Ykkösosan viisi novellia oli minulle vahvempi lukukokemus kuin kakkososan. Joka tapauksessa hyvin suositeltava novellikokoelma, jonka kansikuvakin on varsin onnistunut.

Liitän kokoelman mukaan käynnissä olevaan Novellihaasteeseen, johon tämän myötä olen kerryttänyt 10 luettua novellia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...