Emmi Itärannan Teemestarin kirja teatteriesityksenä

Kuva © Kulttuuriosuuskunta Kaje

Luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan (arvostelu) reilu neljä vuotta sitten tammikuun kylmänä ajanjaksona ja kirja teki muutamista mietityttävistä yksityiskohdista huolimatta erinomaisen vaikutuksen. Dystopinen tarina kertoo ajasta, jolloin katastrofin kohdanneella maapallolla puhtaasta vedestä on todellinen pula ja veden arvo on huipussaan. Skandinavian Unionin miehitetyllä alueella sotilaat kontrolloivat suolavedestä suodatetun veden jakelua ja rankaisevat vedenkäytön rikkomuksista. Noria on teemestarin tytär, jonka on aika astua itse teemestarin rooliin takanaan suuri salaisuus, jonka paljastuminen olisi kohtalokasta.

Kulttuuriosuuskunta Kajeen Sanna Majanlahti (kuvassa vasemmalla) muokkasi kirjan pohjalta teatterinäytelmän, jota on esitetty tänä vuonna helmikuussa ja esitetään vielä huhtikuussa seitsemisen kertaa Tampereella Teatteri Siperian näyttämöllä. Kävin katsomassa näytelmän lauantaina 20.2., vaikka se vaati matkustamista jonkin verran täältä napapiirin tuntumasta. Näytelmässä esiintyi neljä näyttelijää, Sanna Majanlahti, Emilia Pokkinen, Marko Keskitalo ja Reidar Palmgren, useammassa roolissa.

Vaikka kirjan lukemisesta onkin jo aikaa, oli mielikuvat hahmoista jotenkin mielessä, joten näyttelijöiden omaksuminen varsinkin Noriaksi ja Sanjaksi vei hetken aikaa sopeutua. Näytelmän käsikirjoitus lähti kuitenkin rullaamaan heti alusta alkaen hyvin, ja mielestäni tarina välittyi varsin ehyesti ja kokonaisesti myös teatterin lavalla. Pelkistetyillä lavasteilla ja vähäisillä näyttelijämäärillä voi saada hienoa jälkeä aikaiseksi pienimuotoisesti ilman suuria elkeitä. En usko, että tarvitaan kirjaa pohjalle, että pääsee kiinni niin sanomaan kuin tunnelmaankin, vaikka luonnollisesti kirja on aina suositeltava tutustuttava ensin.

Osittain näytelmä tulkitsi erilailla hahmojen suhdetta kuin mitä minä tein kirjaa lukiessa, mutta näinhän se aina tuppaa olemaan, että lukiessa tarina saa muotoja ja tulkintoja kunkin lukijan mukaan. Mielikuvat eivät ole kontrolloitavissa. Majanlahti on tehnyt näytelmäkäsikirjoitukseen oman tulkintansa, joka tietysti rajoittuu myös käytössä oleviin resursseihin ja aikaan.

En muista, että kirjan loppu olisi varsinaisesti liikuttanut minua niin paljon kuin mitä esitys teki. Kirjan kieli on kaunista ja seesteistä ja myös esityksessä oli rauhallisuutta teehetkien muodossa, ehkä kuitenkin ripaus enemmän huumoria kuin kirjassa. Tai sitten tämä on taas tulkinnan erilaisuutta. Joka tapauksessa näytelmä oli tiheä tunnelmaltaan, se vangitsi ja vaikutti.


Jos on mahdollisuus pistäytyä Tampereella katsomassa Teemestarin kirja teatteriversiona huhtikuussa, suosittelen ehdottomasti. Siellä tarjoillaan myös vettä. Ja tietysti, Emmi Itärannan palkittu teos kannattaa lukea myös, jos ei vielä ole luettuna. Teemestarin kirja -näytelmän blogisivustolta ja Facebook-sivulta löytyy tarvittavia lisätietoja ja linkki lipunmyyntiin.