Alisa Krasnostein & Alexandra Pierce (toim.): Letters to Tiptree

Olen jo pitkään ollut tietoinen kirjailijasta nimeltä James Tiptree, Jr. ja heti alusta alkaen olen ollut myös tietoinen, että kyseessä on salanimi, jonka taustalla on Alice B. Sheldon (1915-1987). En ole lukenut yhtäkään teosta kirjailijalta, vaikka niitä useita omistankin, mikä tavallaan kuvaa vallitsevaa tilannetta Tiptreen suhteen. Useille meille myöhäisgenreläisille hän on kirjailija, joka tunnetaan ensin mieskirjailijana itsensä läpi lyöneenä naisena ja vasta sitten teoksistaan. Mikä sinänsä on surullista, mutta melkeinpä vääjäämätöntä. Aikeissani on tutustua ainakin yhteen kirjailijan suomennettuun teokseen, mutta luin ensin Alisa Krasnosteinin ja Alexandra Piercen toimittaman Letters to Tiptree (2015) -teoksen. Tiedä tuota olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin päin.

Kirja sisältää kutakuinkin 35 kirjettä nykypäivän kirjailijoilta ja kirjallisuustutkijoilta sekä muilta genrevaikuttajilta edesmennelle James Tiptree/Alice B. Sheldonille. Kirjoittajina ovat mm. Aliette de Bodard, Lisa Goldstein, Gwyneth Jones, Cheryl Morgan, Justina Robson, Catherynne Valente ja Jo Walton (runo). Kirjeiden teemana on pitkälti naiseus ja naiskirjailijan asema genressä, mutta myös transgender-aihe. Hieman lukiessa tuntui kuin olisi hypännyt syvään veteen osaamatta uida. Osa kirjeistä tuntui kertovan enemmän kirjoittajasta itsestään, sillä niinhän kirjeet tekevät, jos ne kirjoitetaan henkilökohtaiselta pohjalta, mutta odotin kuitenkin niiden heijastavan enemmän Sheldonia tällaisessa teoksessa. En nimittäin tuntenut suurtakaan osaa kirjeiden kirjoittajista, saati tiennyt mikä heidän roolinsa genressä on. Ehkä taustaksi olisi pitänyt lukea myös Sheldonin elämäkerta, sillä olin transgender-kirjoituksen aikana hieman hukassa, mitä sillä tässä teoksessa haluttiin hakea. Kirjeet olivat sekä tasoltaan että aihekäsittelyiltään melkoisen epätasaisia ja joidenkin kohdalla kiinnostus loppui jo heti alkuunsa.

Kirjan parasta antia ehdottomasti olivat James Tiptree, Jr:n ja Ursula K. Le Guinin väliset kirjekatkelmat, jotka mielestäni toivat hienosti esille kuinka loistava ja avoin persoona Le Guin on. Hänen reaktionsa Tiptreen paljastaessa todellisen identiteettinsä oli pirtsakkaa luettavaa:

"ANYHOW again I think all your friends will be as childishly pleased with you as I am – and as for what the Sf World says, my God, Allitree, who cares? what does it matter? I hope their little eyes widen & their little mouths fall open. By God I just wish Stanislaw Lem was a woman too!"

Sen sijaan Joanna Russin kohdalla koin olevani enemmän vaivautunut, mikä varmaankin johtuu käsityksistä Russin teoksista ja kirjailijasta itsestään vuonna 2010 lukemani On Joanna Russ -teoksen pohjalta (arvostelu). Nämä osiot antoivat minulle kuitenkin sen aitouden tunteen, mikä vain aikalaisten keskinäisestä kirjeenvaihdosta voi syntyä. Niistä välittyy omalaisensa haikea tunne maailmasta, jota ei enää ole – hyvässä ja pahassa.

Mikä tämän teoksen merkitys sitten on ja miksi se nimettiin mm. BSFA-palkintoehdokkaaksi? Minulla on aavistus, että kirja voisi nousta myös Hugo-ehdokkaaksi tänä vuonna. Ammattimaiset kirjallisuuden tutkijat löytävät teoksesta varmaankin jotain syvällisempää, mihin minä en jaksa paneutua, mutta minusta teoksen arvo on siinä, että se pitää James Tiptree, Jr. nimen muistissa myös nykylukijoille ja muistuttaa tarinoista, jotka ovat vaarassa unohtua. Se seikka, että Tiptree osoittautui myöhemmin naiseksi, ei vähennä hänen teosten merkittävyyttä, eikä Hugo- ja Nebula-palkintojen arvoja, vaikka siihen voitaisiin helposti lipsua. Letters to Tiptree ei ole elämäkerta, mutta se antaa Sheldonin kirjeiden pohjalta kuitenkin kuvan, miten epävarmaksi kirjailija tunsi itsensä todellisen identiteettinsä paljastuttua.

"Will I have any friends left?"

Yksi tärkeä asia, mikä tulee esille erityisesti Catherynne M. Valenten kirjeessä on, että yhä tänä päivänä moni kirjailija kokee tulevansa arvotetuksi sukupuolensa perusteella, ei kirjoittamansa teoksen tai tarinan perusteella.

For, much as your prose was called “ineluctably male” before everyone knew that James was Alice, I have spent eleven years hearing critics discuss, in wide and varied terms, the elemental femininity of my work. It matters little whether my stories involve rocketships or fairies, explosions or stepmothers. That I am a woman has always been a point of discussion.

Ehkä Letters to Tiptree on yksi pieni askel monien joukossa muuttamassa tätä tilannetta, ettei ainakaan sukupuolensa takia kirjailijan tarvitsisi salanimen tai nimikirjaimien takana piileksiä tullakseen otetuksi vakavasti kirjailijana.