tiistai 11. syyskuuta 2012

Hugh Howey: Wool 1-3

Amazonin asiakkaana saan ostosteni perusteella ajoittain suosituksia kirjoista, jotka minua ehkä myös kiinnostaisivat. Yleensä en niiden kautta löydä uutta luettavaa, mutta Hugh Howeyn ekirjasarja Wool on poikkeus. Suhtaudun omakustanteisiin kirjoihin hieman varauksella. Woolista lukemani arvostelut saivat minut kuitenkin kokeilemaan sarjaa, josta puhutaan jo ekirjailmiönä. Eilen huomasin, että Howey on nyt saanut sarjalleen kustantajaksi brittiläisen Random Housen, joten Wool ilmestyy yhtenä kovakantisena paperipainoksena ensi tammikuussa ja elokuvaohjaaja Ridley Scott on ostanut lisäksi tarinan elokuvaoikeudet. Tulemme siis kuulemaan Woolista vielä useamman kerran.

Sarja sisältää viisi osaa, jotka ovat saatavilla myös omnibus-versiona yhtenä tiedostona, sekä kuudentena esiosan. Ja koskapa Yhdysvalloissa ekirjabisnes on Suomea vilkkaampaa, omakustanteinen kirjasarja on tehnyt Howeysta hyvin toimeen tulevan kirjailijan jo ennen kustannus- ja elokuvasopimuksia. Mutta onko Wool kohun arvoinen?

Woolin tarina sijoittuu post-apokalyptiselle maapallolle, jossa ihmisväestö elää suuressa siilossa, joka ulottuu yli sata kerrosta maanpinnan alapuolelle. Siilon ulkopuolella on ankea, myrkyllinen maailma, josta puhuminen on tabu tai ainakin on varottava mitä sanoo, jotta siilon asukkaiden henkinen tasapaino ei järkkyisi. Siilossa on ollut kapinoita, tosin viimeisestä on jo aikaa. Kapinan jäljiltä niin kirjat kuin sähköisetkin tiedostot ovat kadonneet, mutta seriffi Holstonin vaimo on päässyt tietojen jäljille kohtalokkain seuraamuksin. Rikollisiksi tuomitut poistetaan siilosta. He joutuvat viimeisenä tehtävänään puhdistamaan maanpäälliset sensorit ja kamerat, joilla ulkomaailmaa voidaan tarkkailla. Miksi karkotetut suostuvat työhön karkottajiensa hyväksi ennen kuin myrkyllinen ulkomaailma surmaa heidät? Sen seriffi Holston haluaa selvittää.

Wool 1 (2011) on novellin pituinen itsenäinen aloitusosa. Se keskittyy Siilo-18:n seriffi Holstonin tarinaan tämän yrittäessä selvittää vaimonsa kuolemaan johtaneet syyt. Siilolla on salaisuutensa ja vaikka ykkösosa toimiikin itsellisenä tarinana, johdattaa se mainiosti ja saumattomasti myös jatko-osiin. Howeyn kirjoitustyyli on lempeä ja melankolinen. Woolin aloitus on pohdiskeleva ja jos minulla jotain ennakkoluuloja oli omakustanteista tekstiä kohtaan, niin ne katosivat muutamien kymmenien sivujen aikana. Ykkösosa imaisi mukaansa maailmaansa ja salaisuuteen.

Wool 2 – Prober Gaugen (2011) päähenkilöinä ovat Siilo-18:n pormestari Jahns ja apulaisseriffi Marnes. He ovat valitsemassa uutta virkamiestä ja matkaavat halki siilon tutustumaan kandidaattiin Julietteen, mutta selvittämään myös miksi Juliette ja hänen isänsä eivät ole tavanneet toisiaan vuosikymmeniin. Jahnsin ja Marnesin pienoisromaanin mittainen matka valottaa hienosti siilon sisäistä toimintaa ja kuinka elämä sen sisällä on mahdollista. Epäilen, että kaikki kirjailijan keksimät ratkaisut olisivat oikeasti käypiä, mutta tarinassa ne toimivat ja kirjoitustyyli tekee siilosta elävän yhteisön, joka aukeaa silmiin mielikuvituksen visuaalisellakin tasolla. Välillä jäin jopa kuvittelemaan millaisesta ja minkä kokoisesta rakennelmasta on kyse. Ikääntyneiden Jahnsin ja Marnesin suhde toisiinsa on herkästi ja hienovaraisesti kuvattu. Kakkososa jää jo cliffhangeriin, josta kolmanteen osaan on pakko jatkaa viipymättä.

Wool 3 – Casting off (2011) nostaa edellisessä osassa esitellyn Julietten pääosaan. Juliette ryhtyy uudessa virassaan tutkimaan löytämiään salaisia tiedostoja ja joutuu vastakkain IT-osaston johtajan Bernardin kanssa. Siilon salaisuudet alkavat pikkuhiljaa avautua, mikä johdattaa useita ihmisiä vaaraan, ennen kaikkea Julietten itsensä. Juliette tutustuu tehtävänsä ohessa nuoreen tähtiä tarkkailevaan Lukasiin. Jälleen kerran kirjailija kuvaa kahden ihmisen kanssakäymistä tyylillä, jota voi sanoa lempeän ja kohteliaan hienovaraiseksi.

Wool-sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa tapahtuu paljon tiivitetysti, mutta silti Howeyn tyyli on pohdiskelevan hidasta. Siinä on kiehtovaa tunnelmallisuutta ja kun päälle pistetään juonen cliffhangerit, sarja on tähän mennessä lunastanut kehunsa.

Vaikka minulla on vielä neljäs ja viides osa sekä myös esiosa lukematta, en ihmettele, että tarina on kiinnostanut Ridley Scottia elokuvaoikeuksien verran. Woolilla on selkeästi esikuvansa, se ei ole juonellisesti täysin omaperäinen, vaan herättää tuttuuden tunnetta. Tarina ei ole kuitenkaan toistaiseksi ennalta arvattava ja Howeyn kirjoitustyyli on ehdottomasti plussaa.


Luen syyskuun aikana myös loput osat, joten niistä arvostelut myöhemmin. Alla vielä Woolin virallinen kirjatraileri, joka kuvaa hyvin tunnelmaa.


Lisätty: Wool 4-5 arvostelu löytyy täältä.

6 kommenttia:

  1. Törmäsin sattumalta sarjan arvosteluun jokin aika sitten, ja sen kirjoittaja sanoi suht samaa kuin sinä - omakustanteisiin sopiikin usein suhtautua aika skeptisesti, mutta tämä...!

    Harmillisesti en ole vieläkään saanut hankittua itselleni lukulaitetta, joten e-kirjat jäävät väliin. Vaikka juuri tällaisten tapausten takia alankin tulla siihen tulokseen, että kyllä moinen on tähän huusholliin saatava, ja pian. Kiva kuitenkin kuulla että Wool on tulossa myös paperiversiona, niin että jos lukulaiteprojekti jääkin suunnittelun asteelle, on minulla kuitenkin mahdollisuus saada kirja hyppysiini.

    Ja lisähuomautuksena sanottakoon että "lempeä ja melankolinen" kuulostaa jotenkin ihanalta. Post-apokalyptinen, lempeä ja melankolinen - näistä ainesosista on parhaat kirjat tehty!

    VastaaPoista
  2. Novitsit, heittäydyin pehmoilemaan sanoilla :)

    Miten lukeminen tietokoneen ruudulta onnistuu? Jos ekirjat polttelevat, niin tietsikkaan saa ladattua ekirjojen lukuohjelmia ilmaiseksi, esim. Kindle for PC:n (pitää olla Amazonin tili ja rekisteröidä tiesikka tilille) tai Reader, Kobo, mobipocket jne. Luen kirjoja joskus näytöltä. Vei aikansa totuttautua, mutta nykyään ei juuri tuota ongelmia.

    VastaaPoista
  3. Argh, vihaan tietokoneen ruudulta lukemista! Olen joutunut viime aikoina lukemaan ruudun kautta useampiakin kirjoja töiden takia, ja kyllä on niin tuskaa kuin olla voi. Läppärin kanssa ei vain voi käpertyä samalla tavalla sohvan koloon kuin kirjan kanssa voisi.

    Miten on lukulaitteiden laita - tuntuuko niiden kanssa samalta kuin kirjan, vai onko kokemus lähempänä läppärilukemista? Kauheasti tekisi sellaista mieli, mutta samalla jotenkin yhä epäilen... Taidan olla kirjakonservatiivinen!

    VastaaPoista
  4. Läppäri ei tosiaan ole yhtä käyttäjäystävällinen kuin lukulaite.
    Minun Kindle Keyboard (joka ei ole kosketusnäytöllinen, alle 20 cm korkea ja noin 250 g) on miellyttävämpi kuin kirja. Se on kevyt, mutta tukevan tuntuinen ja sitä voi käyttää yhdellä kädellä. Sivun kääntäminen käy pienellä peukalon liikkeellä. Tekstin kokoa voi muuttaa mieleisekseen, samoin taustan ja tekstin kontrastia. Taustavaloa ei ole, kuten ei paperikirjoissakaan, joten teksti ei rasita silmiä sen enempää. Muistissa on sanakirja, joten jos vastaan tulee englanninkielinen sana jota ei tunnista, saa napin painalluksella sille selityksen. Kirjanmerkkejä voi laittaa vaikka kuinka monta, tehdä alleviivauksia, sanahakuja ja muistiinpanoja ja kun niitä ei enää tarvi, kaikki saa poistettua muistista. Mahtuu jopa takin taskuun.

    iPad ja ilmeisesti muutkin tabletit on sitten eri asia. Ne ovat isompia ja painavampia (kuitenkin läppäreitä pienempiä), taustavalollisia, pinta häikäisee jne, mutta niissä on sitten netti ja muuten ovat käytöltään monipuolisempia kuin lukulaitteet. Itse en pidä tablettia ykköslukulaitteena, mutta sillä on kiva lukea sarjiksia ja kuvia sisältävää tekstiä, koska näyttö on suurempi ja värillinen.

    Täytyy sanoa, että en enää antaisi pois lukulaitteitani. Niihin kiintyy. (My preciousss!). Näytän todisteen lähiviikkoina blogissani ;)

    VastaaPoista
  5. Haastoin sinut "Ota riski ja rakastu kirjaan"-haasteeseen. :)

    VastaaPoista
  6. Tuo kuulostaa kyllä hyvältä! Olen jo melkein vakuuttunut. :)

    Ehkä eniten minua on huolestuttanut/kummastunut/ärsyttänyt se, että ilmeisesti kaikkiin lukulaitteisiin ei voi ostaa/ladata kaikenlaisia e-kirjoja, vaan tiedostot pitää ostaa tietystä paikasta. Vai lieneekö tuossa kyseessä vain iLaitteiden mafia, ja muissa homma pelaa helpommin? Olen itse asiassa aika heppoisten käsitysten varassa tämän asian suhteen. Taidanpa istahtaa tekemään taustatutkimusta pariksi illaksi ja päättää sitten, kunnolla informoituna!

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...