- Foreword
- Coming of Age in Karhide (1995)
- The Matter of Seggri (1994)
- Unchosen Love (1994)
- Mountain Ways (1996)
- Solitude (1994)
- Old Music and the Slave Women (1999)
- The Birthday of the World (2000)
- Paradises Lost (2002)
Coming of Age in Karhide sijoittuu Pimeyden vasen käsi -kirjasta (arvostelu) tutulle Ekumeenin aikaiselle Gethenin planeetalle, jossa nuori getheniläinen Sov saapuu seksuaalisesti kypsään ikään ja kokee ensimmäisen kemmerinsä ja saa hetkittäisen sukupuolen. Le Guin esittelee tarkemmin normaalisti sukupuolettomien käyttäytymistä kemmer-hetken lähestyessä sekä päästää lukijat seuraamaa kemmertalon saloja. Ilmeisesti kirjailija koki, että tämä puoli tarinasta on syytä erikseen kertoa, mutta minulle siinä ei avautunut mitään lisäarvoa hainilaiseen maailmaan, päinvastoin, se vei jotenkin hohtoa getheniläisten omalaatuisuudesta.
The Matter of Seggri sisältää useiden eri kertojien kautta näkökulmia Seggrin planeetan kulttuuriin ja asukkaisiin Ekumeenin aikaan. Seggrillä on voimakas sukupuolinen jakautuminen, miehet ja naiset asuvat omissa yhteisöissään, naiset ovat planeetalla selvä enemmistö. Miehet viettävät fyysistä elämää, toimivat siittäjinä, eikä heille ole sallittu kouluttautua:
I asked Skodr why an intelligent man couldn’t at least come study in the college, and she told me that learning was very bad for men: it weakens a mans sense of honor, makes his muscles flabby, and leaves him impotent. “What goes to the brain takes from the testicles,” she said. “Men have to be sheltered from education for their own good.”Tarinassa seurataan tarvetta muutokseen ja saada päättää omasta kohtalosta. Novelli on kohtalaisen rankkaa luettavaa. Seggri on paikka, jossa osalla on hyvä asua, mutta josta osa maksaa liian suurta hintaa hyväksyttäväksi. Ja kuulostaako tutulta tuo lainauksen idea? Naisia on normimaailmassa kielletty opiskelemasta ja lukemasta ”heidän omaksi parhaakseen”. Välillä minusta tuntuu, että Le Guin on aika pirullisen kärkevä kirjailija, ja siksipä olisi mielenkiintoista tietää miten miespuoleinen lukija kokee tämän tarinan.
Unchosen Love sijoittuu Ekumeenin O-planeetalle, joka esitellään Sisämeren kalastaja -novellissa (arvostelu). O:lla avioliittoon kuuluu neljä henkilöä. Tarinassa kaksi voimakastahtoista henkilöä ajavat kahta muuta mukanaan avioliittoon ja nämä tuntevat olonsa ohjailluksi ja alistetuksi. Outo mysteeri puuttuu kuitenkin peliin leguinmaiseen tyyliin. Unchosen Love ei yllä Sisämeren kalastaja -novellin tasolle, sillä loppua lukuun ottamatta siitä puuttuu samankaltainen herkkyys.
Mountain Ways sijoittuu niin ikään Oon planeetalle. Siinä kaksi toisiinsa rakastunutta naista yrittää löytää ratkaisua päästä naimisiin ja saada liittoonsa neljä henkilöä, päätyen petokseen, jolla on omat seuraamuksensa. Mielenkiintoinen tarina, jossa jälleen kerran tarkastellaan kulttuurisia paineita menetellä oikein.
Solituden tapahtumapaikkana on Eleven-Soro, Ekumeenin äärilaidalla oleva kaukainen planeetta. Tuntemattoman kulttuurin tapoja saapuu seuraamaan ja raportoimaan Ekumeenille äiti kahden lapsensa kanssa. Tyttö ja poika kasvavat paikallisten tapojen mukaisesti. Le Guin on kehittänyt jälleen miehet ja naiset toisistaan erottavan kulttuurin, joka on myös hyvin tiukka käsityksiltään mikä on kunkin sukupuolen rooli. Solitude on monikerroksellinen tarina, jossa pinnan alla oman itsensä, sielun löytäminen on seikka, mihin Le Guin viittaa ekirjan lopussa olevassa haastattelussakin puhuessaan lapsuutensa yksinäisyyden hetkistä.
Old Music and the Slave Women palaa Four Ways to Forgiveness -kokoelman (arvostelu) Werelin ja Yeowen -maailmoihin. Esdardon Aya eli Old Music, joka mainitaan useammassa Four Waysin novellissa, esiintyy jälleen kerran tarinassa, jossa hän tulee sisällissodan tuoksinassa kaapatuksi propaganda-aseeksi ja tutustuu pariin orjanaiseen. Poliittinen ja kantaaottava tarina ei ihan pääse sille tasolle, jolle kaikki loistavan Four Ways to Forgivenessin novellit yltävät. Se jää hieman irralliseksi.
The Birthday of the World voi Le Guinin mukaan kuulua Ekumeeniin tai olla kuulumatta. Tarina kertoo kulttuurista, jota hallitsevat jumalat. Jumaluus on periytyvää, mutta sisäiset ristiriidat repivät sitä ja maailman ulkopuoleltakin saapuu muutoksen tuulia. Kiehtova tarina kulttuurista, jota hetken ajan pidin fantasiamaisena enteineen. Tarina osoittautuu kuitenkin hyvin scifimäiseksi lopulta.
Paradises Lost on kertomus sukupolvialuksen ihmisistä matkalla uuteen maailmaan. Maapallolta lähetettyjen jälkeläiset kasvavat steriilissä ympäristössä ja luovat muutamassa sukupolvessa oman maailmansa, jossa lähtömaailman käsitteet tuntuvat kaukaisilta ja oudoilta. Mitä on luonto ja eläimet, joita he eivät ole koskaan nähneet? Oman uskonnollisen kulttuuriympäristön kehittäneet matkaajat joutuvat päättämään jatkaako mielummin matkaa ympäristössä, joka on heille autuutta, vai kohdatako pelottava tuntematon planeetta ja ryhtyä uudisasukkaiksi. Kokoelman paras novelli, joka muistuttaa voimallisesti hainilaisesta maailmasta, vaikka sitä ei siihen joukkoon luetakaan. Tarinassa on jännitettä, joka pitää pintansa loppuun saakka.
The Birthday of the Worldissä käsitellään paljon seksiä ja erilaisten kulttuurien ihmissuhde- ja avioliittokäsityksiä. Se on yksityiskohtainen antropologinen lisäkatsaus moniin Le Guinin aiemmin luomiin maailmoihin ja sukupuolisuuden käsitteisiin. Neljä viimeistä tarinaa ovat minusta selkeästi parempia kuin alkupään tarinat, johtuen osittain niiden sisältämästä uutuuden viehätyksestä ja Old Musicin haikeasta pohjasävystä. Useammissa tarinoissa Le Guin yllättää hetkellisesti huumorillaan. Kokonaisuutena kokoelma ei yllä Four Ways to Forgivenessin tasolle ja sen antama lisäarvo hainilaiseen maailmaan ei osoittautunut niin merkittäväksi kuin olisin toivonut. Silti ihan mielenkiintoinen ja keskitasoa parempi, tarinoiden laadulta tasainen kokoelma jälleen Le Guinilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!