Arthur C. Clarke: 2001 avaruusseikkailu

Seikkailuni Arthur C. Clarken mielikuvituksen syövereihin jatkuu. Uusintaluettavana oli 2001 avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968, suomennos 1969), jonka luin ensimmäistä kertaa joskus 80-luvun alkupuoliskolla. Muistikuvat kertoivat minulle, ettei kirja ollut kovin ilmeikäs (=tylsähkö) ja yhtä aikaa kirjan kanssa tehty elokuvakin omituinen. Onneksi oli mahdollisuus päivittää käsityksiä kumpaisenkin osalta näin myöhemmin. On eri asia muuttuivatko käsitykset miksikään.

Kuusta löydetään salaperäinen musta monoliitti, joka paljastuttuaan lähettää voimakkaan signaalin. Löydös pidetään salaisuutena, josta vain joukko valittuja henkilöitä tietää, heidän mukanaan tohtori Heywood Floyd. Monoliitti saattaa mullistaa käsityksen älyllisestä elämästä avaruudessa, joka vaikuttaisi olevan vanhempaa ja kehittyneenpää kuin Maassa. Miehitetty avaruusalus lähetetään signaalin perään Saturnukseen selvittämään mistä on kyse. Aluksessa on korkeasti koulutettujen astronauttien, Poolen ja Bowmanin, sekä talviuneen vaivutettujen kolmen tiedemiehen lisäksi tekoälyllä varustettu tietokone, HAL 9000, joka tarkkailee ja säätelee aluksen toimintaa. Ihmismieltä jäljittelevä HAL on altis myös ihmislogiikan heikkouksille, minkä seurauksena matkasta tulee odotettua vaarallisempi ja lopputulokseltaan yllättävämpi.

"Kuunkatselijalla ei ollut näkemästään mitään tietoista muistikuvaa, mutta kun se sinä iltana istui pesänsä ovensuussa miettimässä, korvat herkistyneinä kuunnellen ympärillä olevan maailman ääniä, se tunsi uuden ja voimakkaan tunteen ensimmäiset vihlaisut. Se oli epämääräistä ja sekavaa kateuden tunnetta – tyytymättömyyttä elämään. Sillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä tunne johtui, ja vielä vähemmän siitä, mikä siihen auttaisi, mutta tyytymättömyys oli tullut sen sieluun, ja se oli ottanut pienen askelen kohti ihmisyyttä."

Clarken ihmiskäsityksestä voisi varmaankin tehdä kirjojen ja haastattelujen perusteella ihan tutkielman ja on ehkä tehtykin, mutta näin harrastelukijalle siitä avautuu ajoittain yllä olevan esimerkin kaltaisia mielenkiitoisen negatiivisia sävähdyksiä, mikä varmaankin selittää ainakin osittain, miksi maan ulkopuolinen äly esitetään loistokkaampana ja kehitykseltään tavoiteltavampana pikemminkin kuin uhkana. Selkeimmin lukemistani Clarken kirjoista tämä näkyy Lapsuuden lopussa (arvostelu), mutta myös 2001 avaruusseikkailussa. Oikeastaan en ole varma, onko ihmislajin Clarken mielestä edes tarkoitus kehittyä omassa pikkuruisessa avaruuden "nurkassaan", vaan osana maailmankaikkeuden evoluutiota ja vuorovaikutuksen tai ainakin vaikutuksen alaisena.

2001 avaruusseikkailu alkaa todella kiinnostavasti ja koko tarina sisältää paljon elementtejä, jotka ovat olleet esikuvina ja vaikutteina genrelle, niin kirjoille kuin elokuvillekin. Kirjan suurena teemana on jo edellä mainittu evoluutio, missä ihmislaji luo teknisen ja tieteellisen kehityksen vaiheessaan tekoälyn ja ydinaseet, joita sillä ei vielä ole kuitenkaan kapasiteettia hallita. Clarke kuvaa avaruusmatkaa ja avaruusaluksen toimintoja jälleen yksityiskohtaisesti, mikä tällä kertaa ei ollut yhtä kiehtovaa kuin mitä koin Uhka avaruudesta (arvostelu) kohdalla. Silti esimerkiksi nollapainovoiman wc:n mukaan ottaminen oli sinänsä huvittavaa (myös elokuvassa). Tuntuu oudolta ajatella, että tämä kirja kirjoitettiin ennen kuin ihminen astui Kuun pinnalle, mutta aika moni Clarken kirjoista on kirjoitettu.

Kerronnallisesti 2001 avaruusseikkailu on lukemistani Clarken kirjoista heikoin. Siitä huolimatta, että sillä on sisällölliset ansionsa. Katsoin heti perään Kubrickin ohjaaman elokuvan ja aloitus on suuremmoinen. Mutta sitten… elokuva on tylsä ja ajoittain musiikki ärsytti ja sattui korviin. Ei voi mitään. Onhan se visuaalinen ja taiteellinen, mikä selvästi on Kubrickin suurin panos teoksen syntyyn. Jos en olisi kirjaa lukenut alle, osa kohtauksista olisi jäänyt hieman hämäriksi, kuten HALin käyttäytymisen motivaatio ja loppukohtaus, varsinkin jälkimmäinen. Mutta se alku! Varmaankin yksi vaikuttavimmista tai ainakin mieleenpainuvimmista leffa-aluista:

Nyt sitten arvon, kannattaako jatko-osat lukea. Ehkä 2010 avaruusodysseia ainakin.