torstai 12. joulukuuta 2013

Ender's Game ja Hobitti - Smaugin autioittama maa -elokuvat

Jälleen on katsottu pari kirjoihin perustuvaa elokuvaa, kumpainenkin jopa kahteen kertaan.

Ender’s Gamen luin puolisentoista vuotta sitten uudelleen ihan vain elokuvan tulemisen vuoksi, ja oli hyvä että luin, sillä kirjasta oli yllättävän paljon mielessä leffan katseluhetkellä. Kirja ei vakuuttanut minua täysin, vaikka pidinkin siitä enemmän kuin reilu vuosikymmen aiemmin. Se herätti kuitenkin pohdintaa, kun taas elokuva meni ilman sen kummemmin syvempiä luotauksia. Leffasta jäi hieman meh-olo. Kyllähän sen katsoi ja alkuperäisteoksen tunnisti kaikkinensa tapahtumista, mutta liekö johtui joistain aikuisnäyttelijöistä (tarkoittaa lähinnä Harrison Fordia), koskapa en löytänyt elokuvasta vuorovaikutteista tunnelmaa. Asa Butterfield Ender Wiggininä on kuitenkin vakuuttava, kirjahahmoaan vanhempi versio.

Olin tyytyväinen, että Enderin sisarusten Valentinen ja Peterin roolit oli jätetty vähemmälle, sillä kirjassakaan en ollut heidän osioistaan niin kiinnostunut kuin itse Enderin. Ender's Shadow -kirjasta en löytänyt suoria viitteitä, joten ilmeisesti sitä ei ole käytetty leffan lähdeteoksena tai olen autuaasti unohtanut yksityiskohdat. Hyvä niin. Kirja on huono. Bean oli tietenkin mukana ja mielestäni onnistuneena hahmona sen mielikuvan mukaan, mikä minulle on hänestä syntynyt, itseriittoinen, mutta selkeästi sivuhahmo. Kaiken kaikkiaan, visuaalinen, mutta hieman mitäänsanomaton leffana, ei wow-elämyksiä, mutta ehkä elokuva herättää enemmän tuntemuksia sellaiselle, joka todella pitää kirjasta.

Hobitti - Smaugin autioittama maa sitten herätti minussakin erilaisia tuntemuksia. Kävin yönäytöksessä katsomassa 3D HFR -version ja seuraavana iltana eli eilen 2D-version. Kuten ensimmäisen leffankin kohdalla, myös tällä kertaa pidin enemmän 3D:stä, joka oli muuten parantunut laadultaan. Ja pidin elokuvastakin kokonaisuutena. Se on railakasta seikkailua, tukalia tilanteita toinen toisensa jälkeen. Mutta tällä kertaa en pystynyt sopeutumaan kaikkiin muutoksiin yhtä ongelmattomasti, sen verran reilulla kädellä Peter Jackson on Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjan tarinaa (arvostelu) muunnellut. Tauriel ei ole hassumpi lisäys upeine taistelutaitoineen, mutta kolmiodraaman kehittely hänen ja parin miespuoleisen hahmon välille on turhaa. Ei elokuva sitä tarvi (ei tarvi, vaikka mitä olisi seuraavassa leffassa tulossa). Enkä käsitä ratkaisua, jossa matkalaiset hajautetaan toisistaan. Haltioista Thranduil oli vaikuttava, Legolas taas ei (anteeksi kaikki Legolas-fanit).

Smaug on Mahtava. Loistavasti toteutettu visuaalisesti, samoin kuin Erebor. Haukoin melkein henkeäni kullankimallus silmissäni. Kirjassa Smaug ei tehnyt vaikutusta, mutta elokuvassa teki. Tässä suhteessa Jacksonin tulkinta toi lisäarvoa. Sen sijaan Tuhat ja yksi tapaa tappaa örkki -intoilu oli puuduttavaa. 101 tapaa olisi riittänyt, minulle. Jälleen kerran Jackson on lisännyt myös alleviivaavia yhteyksiä Taru sormusten herrasta -elokuviin, minkä ymmärrän ja hyväksyn, mutta silti en ensimmäisellä katselukerralla varsinkaan jaksanut innostua liikaa Gandalfin osuuksista. Synkmetsä on hauskaa sekoilua ja Martin Freeman Bilbona varjopuolineen kumarruksen arvoinen. Bolgin naamataulua on mielenkiintoista katsella.

Hobitti - Smaugin autioittama maa tulee varmasti katsottua tulevaisuudessa vielä useampaan kertaan kotiruudulta. Leffassa on paljon pieniä yksityiskohtia, joita ei yhdellä tai kahdellakaan katselukerralla ehdi havainnoimaan. Niille, jotka vielä arpovat lähteäkö katsomaan elokuvaa teatterin kankaalta, voin vain sanoa: lähtekää! Smaug on Suuri!

I See Fire:

7 kommenttia:

  1. Hyvä tietää, että Smaugin autioittama maa on näkemisen arvoinen! Ykkösosasta jäi vähän valju maku suuhun, liikaa Hollywood-kohellusta ja typerää läppää, vaikka Tolkien-fani mussa olikin innoissani siitä, että saadaan lisää kuvitusta herran tuotoksille.

    VastaaPoista
  2. Hyvä tosiaan tietää - lauantaille on oikein liput varattuna :-) Myös tuo Ender's Game pitäisi varmaan mennä katsomaan, kirjasta on jäänyt hyvä (joskin jo kaukainen) maku.

    VastaaPoista
  3. Montakohan kertaa olen I see Fire'n jo kuunnellut, se biisi osui ja upposi ja nyt en voi lopettaa sen kuuntelemista :)

    Olen aika lailla samaa mieltä Hobitista. Tauriel oli kiva lisäys kolmiodraamaa lukuunottamatta. Täysin turhaa. Kolmiodraama tosin on yksi inhokkini kirjoissa/elokuvissa, joten mielipiteeni on varmasti hyvin värittynyt. Tuhat ja yksi tapaa tappaa örkki (hieno sanavalinta!) ei myöskään innostanut, välillä jopa huvitti kuinka pahassa pulassa kääpiöt olivatkaan kun örkit heitettiin joka välissä pakkaa sekoittamaan.
    Smaug oli upea tosiaakin! Niin iso ja niin leveilevä. Naureskelin kun hän oikein riikinkukkoili Bilbolle vähän väliä.

    Ender's Gamea en ole nähnyt enkä lukenut, mutta trailerin perusteella vaikutti aikamoiselta avaruusseikkailulta.

    VastaaPoista
  4. Haa, taas mielenkiintoisia elokuvia, minä ehdin tänään vasta katsomaan sen toisen Nälkäpelin, Catching Fire :). Potsdamer Platzille on tehty Hobitin ensi-iltaa varten aivan upeat lavasteet, ja leffateatteri oli täydempi kuin koskaan, varmaan juuri täällä tänään olleen virallisen ensi-illan takia.

    Odotan Hobittia vähän sekalaisin tunnelmin. Toisaalta minusta on vieläkin koomista, että niin ohuesta kirjasta on tehty niin monta elokuvaa, ja sitten toisaalta tykkäsin tosi paljon ensimmäisen elokuvan visuaalisesta maailmasta.

    VastaaPoista
  5. Maisa, luulen että Tolkien-fani löytää Smaugin autioittamasta maasta vielä enemmän muutoksia joista ei pidä. Silti tuttujen (ja ei tuttujenkin) hahmojen tuonti valkokankaalle jossain sopukassa sykähdyttää.

    Booksy, mukavia katseluhetkiä lauantaille.

    Reta, Ender tapahtuu pääosin avaruusasemalla. Kirja on parempi ja vetävämpi. Kuin myös - olen kuunnellut I See Firen kymmeniä kertoja. Silti teatterissa eka katselukerran jälkeen se oli parhaimmillaan.

    Tessa, lavasteet luovat varmasti tunnelmaa leffaa varten. Täällä paikallisessa teatterissa ei ollut keskiyön näytöksessä mitään muuta rekvisiittaa kuin lipunmyyjällä Gandalf-hattu.

    VastaaPoista
  6. Nämä kaksi ovatkin olleet jo meh-listallani pitkälti etukäteen.

    Rakastin nuorempana Enderiä kirjana, joten minun on ollut vaikea kuvitella miten tämä muuntuu seikkailuelokuvaksi. Scott Orson Card on sitemmin saanut minut suivaantumaan, kun olen tajunnut miten herra rahansa käyttää. Traileri ei ole napannut, enkä halua tukea leffaa Cardin vuoksi. Mukava tietää, ettei Enderin muuntaminen "blockbusteriksi" ole ihan onnistunut. :P

    Olen Hobitin suhteen kahden vaiheilla. En pitänyt ensimmäisestä yhtään. Taurielin tunkeminen tarinaan olisi muuten ollut OK, mutta tuo kolmiodraama (>.<). Hauska pointti: Evangeline Lilly suostui kuulemman rooliin sillä ehdolla ettei tule kolmiodraamaa. Mites sitten kävikään lisäkuvausten aikana? O.O

    Olen kallistunut siihen, että jätän molemmat väliin tällä erää. Toivottavasti leffat ovat kuitenkin muille katsojille mieleen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan tarkistaa, että sanoinko Enderiä seikkailuelokuvaksi, sillä sitä se ei perinteisessä mielessä ole. Leffa on kohtalaisen uskollinen kirjalle, paitsi että tunnelataus ei onnistu, tai ainakaan en pystynyt sitä aistimaan samantasoisena. Muutama onnistunut kohtaus toki oli silläkin tasolla, kiitos Butterfieldin.

      Vastaan tuli otsikko, jossa E.L. ei halunnut roolinsa olevan pelkkä tappokone. Jos hän ei olisi halunnut kolmiodraamaakaan, niin mitä jää jäljelle...

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...