perjantai 20. tammikuuta 2012

Ian McDonald: Planesrunner

Ian McDonald on päättänyt lähteä nuortenkirjojen villiin viidakkoon. Kun tein Kirjasta elokuvaksi -katselmuksia (osa 1), kävi melkoisen selväksi, että nuortenkirjoja elokuvaoptioidaan herkemmin kuin aikuisille suunnattuja kirjoja. Planesrunner suorastaan huutaa filmatisointia, mutta ainakaan toistaiseksi en ole kuullut että kirjaa olisi optioitu. Planesrunner on Everness-sarjan ensimmäinen osa. Sisällytän kirjan science fiction -haasteeseen nuorille suunnatun kirjan kategoriaan. Sen olisi voinut sijoittaa esimerkiksi myös rinnakkaisuniversumiin, mutta koska kirja on tyylillisesti niin selkeästi nuortenkirja, oli kategoria siltä osin itsestään selvä.

14-vuotiaan Everett Singhin isä kidnapataan hänen silmiensä edessä Lontoossa. Isä Singh on kvanttifyysikko, jolla on tärkeä monimaailmaa koskeva tutkimus käynnissä. Aavistellen pahoja, hän jättää pojalleen vihjeen, ja luottaa, että tämä selvittää mistä on kyse, sillä onhan Everettkin hänkin melkoinen neron alku, jopa ehkä isäänsäkin älykkäämpi. Isän jäljitys vie Everettin jännittävään seikkailuun rinnakkaismaailmaan nimeltä E3, jossa hän tapaa persoonallisen Sen-tytön. Senin avulla Everett tutustuu meidän maailmamme paljon muistuttavaan, mutta silti hyvin erilaiseen Lontooseen ja sen ihmisiin. Olkoon maailma kuitenkin mikä hyvänsä, viholliset seuraavat perässä ja Everettillä on jotain mitä he haluavat.

Planesrunner on omalaatuinen nuorten kirja. Se sisältää fysiikan käsitteitä ja ideoita, jotka McDonald selittää ymmärrettävällä tavalla, jotta ne avautuvat lukijalle ilman, että on Everettin kaltainen nero. Tarinaan on ympätty mukaan niin olemassa olevaa nykyteknologiaa kuin rinnakkaismaailman nanoteknologiaakin ja viittauksia tosimaailman ihmisiin, asioihin ja tv-sarjoihin yms. on kiva bongailla. McDonald on luonut vaihtoehtoisen maailman, jossa kehitys on tapahtunut ilman öljyn hyödyntämistä. Näin ollen esimerkiksi auto ovat sähkökäyttöisiä eikä muoviesineitä löydy. Materiaalina hyödynnetään laajalti hiilen nanoteknologiaa. Meidän E10:ksi nimetyn maailmamme ja kuvitteellisen E3 maailman vastakkainasettelu onkin kirjan kiehtovimpia teemoja. Paitsi luonnontieteen osalta, McDonald on kehitellyt E3-maailmaan myös omanlaisensa puhekielen, joka on hauska ja värikäs. Kirjan lopussa on kieleen liittyvää sanastoa ja kirjailija myös kertoo mihin kieli perustuu. Vaikka E3-maailma on tiennyt kauan miljoonien eri rinnakkaismaailmojen olemassaolosta, ja on siten meidän maailmaa edellä, se muistuttaa kehitykseltään kuitenkin hieman steampunk-aikakautta. Useat meidän laitteemme, kuten kannettava tietokone ovat tuntemattomia.

Planesrunnerin maailma on siis kiinnostavasti rakenneltu näin aikuisenkin makuun, mutta hahmot tökkivät kovin. Everett on suorastaan täydellinen pikkunero, jolta onnistuu myös toiminta. Onhan hän tietenkin erinomainen ihailun kohde ja esimerkki nuorille miehille ja saattaapa nuoret naisetkin tykästyä älykkääseen ja osaavaan hahmoon, mutta hieman on nyt ympätty Gary-Stuta liikaa yhteen hahmoon mielestäni. Vaikkakin, sinänsä arvostan, että todellinen älykkö nostetaan päähahmoksi, mikä ei ole niin kovin yleistä. Nuorillekaan suunnatussa kirjallisuudessa ei kuitenkaan suinkaan tarvitsisi olla mustavalkoisia hahmoja, vaan heissä saa olla särmää ja ristiriitojakin. Everettin tunnemaailma on painettu niin alas kuin mahdollista, mikä ei ole uskottavaa kun kyseessä on kuitenkin 14-vuotias miehen alku. Eikä Sen ole kummoisempi, joskin myönnettäköön, että hänestä kirjailija on saanut tehtyä hieman hauskemman ja kiinnostavamman. Ja tietenkin Sen on poikkeuksellisen näköinen valtavine valkoisine afroineen ja kalpeine silmineen. Mitä tulee Everettin ulkonäköön, niin hän on puoliksi intialainen, ja kaikesta päätellen se näkyy myös ihonvärissä ja ulkonäössä, mikä puolestaan saa minut jälleen kerran huokaamaan kansikuvalle. Kovin on länsimaisen valkopesty poika kansikuvassa, joka muutenkin on kohtalaisen kamala minun silmissäni. John Picaciolle piiiiitkä miinus tästä tuotoksesta. Hahmojen lisäksi myös tarinan juoni kärsii hieman siitä, että maailmaa rakennellaan. Toisaalta kohtuumittaisessa kirjassa, joka on sarjan aloitus, tämä seikka ei ole liian suuri ongelma. Ian McDonald ei mielestäni onnistu uudessa aluevaltauksessaan keskivertoa paremmin. En todennäköisesti lue Everness-sarjan jatkoja, mutta minulla on vielä useita kirjailijan muita teoksia lukematta ja niihin palaan varmaankin jossain vaiheessa vielä.


Science fiction -haaste

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...