Syksyn 2021 kiinnostavia spefikirjoja

Tänä vuonna on ilmestynyt mukavasti mielenkiintoisia käännösspefiuutuuksia ja myös syksy näyttää antoisalta.

Vaskikirjoilta on odotettavissa Clark Ashton Smithin Zothique, tieteisfantasian ja miekka ja magian novellikokoelma. Vaikka m&m ei juurikaan minua innosta, on kuitenkin kiinnostavaa tutustua aina silloin tällöin alagenren kirjallisuuteen. Vaskikirjat on profiloitunut vahvasti miespuoleisten kirjailjoiden teoksiin, mutta välillä mahtuu mukaan myös naisten julkaisemia kirjoja. Muirthemnen tasankojen Cúchulainn on Isabella Augusta Gregoryn 1902 julkaistun teoksen suomennos. Kyseessä on irlantilaisiin kansantarinoihin perustuva romaani.

Art House julkaisee proto-sf-teoksen vuodelta 1686 suomeksi. Bernard le Bouyer de Fontenellen Maailmojen moninaisuudesta on ilmeisesti dialogimuotoon kirjoitettu avaruusaiheinen fantasia ja "eurooppalaisen naissivistyksen merkkipaalu", mitä ikinä se tarkoittaakaan. 

Tammen Keltaisen kirjaston seuraava julkaisu on Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko, jossa kysytään "mitä on rakkaus, mitä ihmisyys". Tämä on ilmeisesti Ole luonani aina -romaanin sisarteos, joten siksi se päätyy lukulistalleni. En ole tutustunut englanninkielisen teoksen arvioihin, joten ilman ennakkokäsityksiä mennään. Tammi julkaisee lisää tuoretta kirjallisuutta, eli vuonna 2020 ilmestyneen Liz Braswellin nuortenkirjan Syntymättömyyspäivän käännöksen. Kirjassa kerrotaan mitä tapahtui Ihmemaassa sen jälkeen kun Liisa palasi takaisin kotiin. Joulu tulee Tammelle jo lokakuussa, kun J.K. Rowlingin uusi satufantasia Jouluposso kääntyy suomeksi. Odotan innolla, vaikka myös alkuperäiskielinen on ostoslistalla aivan ehdottomasti.

Basam Books julkaisee Olaf Stapledonin 1937 julkaistun Star Maker -kirjan suomeksi nimellä Tähtien tekijä. Mainos kertoo kirjan olevan "järisyttävä mestariteos", klassikko. Stapledonin tyyli ei ole vielä purrut minuun, tästäpä uusi yritys.

Jalavan ehdoton valttikortti tälle syksylle on N.K. Jemisinin monikertaisen Hugo-palkinnon voittaneen Murtunut maailma -sarjan aloitusosan, Viides vuodenaika, suomentaminen. Olen koko sarjan lukenut jo englanniksi tuoreeltaan ja pidin sitä huippuna. Myös geologi minussa piti sarjasta, ei ainoastaan spefiharrastaja. Suosittelen kaikille. Ehdoton ostoslistalle.

Jos Jalava juhlii N.K. Jemisinin teoksella, WSOY saa miljoona pistettä Susanna Clarken Piranesin suomentamisesta. Hyvin erilainen kirja kuin Jonathan Strange & Herra Norrell, mutta aivan ihana teos kuitenkin. Ehdottomasti ostoslistalle suomennoskin, vaikka alkuteoksen ahmin jo heti tuoreeltaan. Toinen WSOY:lta ilmestyvä kiinnostuskynnyksen ylittävä kirja on Charlotte McConaghyn Viimeinen muuttolintu. Teosta kuvaillaan "hypnoottiseksi lukuromaaniksi luonnon kauneudesta ja katoavaisiudesta". Kovasti kehuttu teos, joten hyvää lukukokemusta odotellessa.

Moebius yllättää julkaisemalla Gene Wolfen Soldier-sarjan ensimmäisen osan, Sotilas sumussa, suomeksi. En ole Wolfen erityinen fani, mutta jälleen kerran kyseessä on teos, jonkalaisia ei liikaa suomenneta ja siksi se kuuluu lukulistalle. Siitä ei ole tietoa tuleeko sarjan muita osia suomeksi. Edit: kirja siirtynyt vuodelle 2022. Nimi vaihtunut Eksyneeksi sotilaaksi.

Into kustantamon ainoa kiinnostava teos syksylle on Lawrence Wrightin Tappava uhka, joka tartuntatautiteemallaan on ajankohtainen.  Virusaiheeseen minulla ei ole suuria odotuksia, mutta ehkä kirja viihdyttää. 

Englanniksi ilmestyy joukko kiinnostavia kirjoja niin ikään, mutta jääköön ne tällä kertaa listaamatta. Selvää on, että lukemiset eivät lopu tänäkään vuonna kesken, mikä ilolla todettakoon. 

Elokuun lukumaraton 2021

Blogini on viettänyt hiljaiseloa ja sen muokkaaminen on muutenkin ollut teknisesti hieman vaikeaa pelkällä puhelimella. Nyt katson kuitenkin miten päivittäminen onnistuu, kun osallistun elokuun lukumaratoniin, jota vetää Oksan hyllyltä -blogi. Blogista voi käydä katsomassa tarkemmat säännöt ja tiedot maratoniin osallistumisesta.

Aivan mahdottomasti en ole suunnitellut lukemisia maratonille, mutta kävin eilen kirjastossa ja lainasin Margaret Mahyn ja Roald Dahlin lastenkirjoja, joihin ajattelin tutustua kevyeksi alkajaiseksi. Lisäksi minulla on kesken Beth Lewisin The Origins of Iris ekirjana ja Sergei Lukjanenkon Hämärän vartio äänikirjana, joten eivätköhän ne kata maratonin aikaa. 

Pahoittelen, etten lisää päivitykseeni kuvia. Käytän sen temppuiluajan mielummin lukemiseen. Ehkä lisään kuvat maratonin jälkeen. 

Lukumaratonini alkaa nyt perjantaina klo 15:00 ja päättyy siis lauantaina klo 15:00. Aloitan maratonin Roald Dahlin Kekseliäs kettu -kirjalla, joka on alunperin julkaistu 1970 ja suomennettu 1978. 

Klo 17:25 Kekseliäs kettu luettuna, sivuja 85. Ajan patina näkyi jo tarinan kerronnassa. Ihan ok lasten tarinana, mutta vaikka kuvitus on aina kiva lisä, niin olisi hyvä jos kuvittaja olisi seurannut mitä tapahtuu. Nyt kuvissa oli esim. isäketulla häntä, vaikka se menetti sen jo ihan alkumetreillä.

Seuraavaksi aloitan Roald Dahlin Kuka pelkää noitia -kirjan.

Klo 20:05 Noita-kirjaa luettuna 102 sivua. Yllättävän riemukasta tekstiä, hersyvää mustaa huumoria:

"Suomalaiset noidat kokevat suurta mielihyvää katsellessaan vierestä kun aikuiset tappavat omia lapsiaan."

Klo 22:45 Kuka pelkää noitia on nyt luettu. Aikuisena on ärsyttävää välillä lukea lastenkirjoja, kun niissä huomaa joko logiikkavirheitä tai yksinkertaistuksia. Joka tapauksessa tämä teos oli hauska ja viihdyttävä jopa aikuiselle ja pidin reipashenkisestä huumorista. Sivuja oli 224 eli nyt yhteensä maratonilla sivusaldo on 309. 

Vuorossa on Margaret Mahyn Vaarallisia unia. 

Klo 00:35 Vaarallisia unia on edennyt 39 sivun verran ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Silmät ovat kuitenkin väsyneet, joten siirryn kuuntelemaan Lukjanenkon Hämärän vartiota.

Klo 10:15 Hämärän vartiota ehdin kuunnella 30 minuuttia kunnes uni vei. En nähnyt vaarallisia unia, joten uskallan jatkaa nyt Margaret Mahyn kirjan lukemista. 

Klo 13:35 vajaa puolitoista tuntia lukumaratonia jäljellä. Vaarallisia unia on luettu ja siitä kertyi laariin 176 sivua. Lopun ajan käytän niin ikään Margaret Mahyn nuortenkirjaan, Noitavaellus.

Klo 15:00 Lukumaraton on päättynyt. Ehdin lukea Noitavaellusta 43 sivua. Yhteensä saldoksi tuli 528 sivua ja 30 minuuttia äänikirjaa.

Valitsemani lasten- ja nuortenkirjat olivat kiinnostavia, etenkin Margaret Mahyn teoksissa tuntuu olevan vetoa. En ole lukenut hänen teoksiaan yhtään aiemmin, mutta jos niitä löytyy enemmänkin, niin ehkäpä jatkan tutustumista. 

 

Karel Čapek: R.U.R. - Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 12

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 11 jäi minulta väliin, mutta nyt tähän Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin vetämään kahdenteentoista haasteeseen terästäydyin mukaan. Olen lukenut viime aikoina useitakin klassikkoja, mutta valitsin tempaukseen tsekkiläisen Karel Čapekin näytelmän R.U.R., joka valmistui vuonna 1920. Näytelmän ensiesitys oli Prahassa 25.1. 1921 eli kutakuinkin 100 vuotta sitten. Suomeksi teos on ilmestynyt kokonaisuudessaan 2009. 

R.U.R. eli Rossumin universaalit robotit koostuu neljästä näytöksestä, joista ensimmäinen on alkunäytös. Rossumin tehdas on kehittänyt roboteista uuden, ihmisestä vaikeasti erotettavan version, jonka tuotanto on salaista. Ylijohtajan tytär Helena Glory saapuu tehtaalle, jossa sen johtajisto pääjohtaja Harry Dominin johdolla esittelee hänelle robotit. Helenan ällistykseksi niitä ei todellakaan erota biologisista ihmisistä, mutta pääjohtaja vakuuttaa ettei niillä ole tunteita, omaa tahtoa, intohimoja, historiaa tai sielua. Helena kapinoi, sillä hänen mielestään Robotteja tulisi kohdella kuten ihmisiä, niille pitäisi antaa vapaus tunteisiin ja rakkauteen. Vuosien jälkeen, kun Robotit ovat korvanneet ihmiset työnteossa, sillä ne ovat halpoja ja helposti massatuotannolla valmistettavia, ihmisten syntyvyys on laskenut ja maailmantalous on robottien varassa. Rossumilla tuotetaan uusi robottimalli, poikkeuksellinen Radius. On väistämätöntä, että robotit ottavat vallan, mutta yhteiskunta ei ole kuitenkaan sillä valmis. Sen huomaavat myös robotit.

R.U.R.in kieli on vanhahtavaa ja pateettista, mikä osin peittää alleen tarinan ajattomuuden. Čapek esittelee teoksessa ensimmäistä kertaa kirjallisuudessa sanan robotti. Kyseessä ei ole kuitenkaan perinteinen mekaaninen tuote, vaan ihmisen kaltainen biologinen olento, josta tänä päivänä käytettäisiin ehkä nimitystä "biomuoto", kuten Adrian Tchaikovsky omissa Dogs of War -teoksissaan (arvostelu) käyttää. Kirjan jälkisanoissa tarjotaan robotti-sanan alkuperäksi tsekkiläistä robota-sanaa, joka tarkoittaa taksvärkkiä, työtä, jonka tuotos menee yhteiskunnan hyväksi, eikä tekijä saa siitä palkkaa. Tarinan tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut keskittyä robotteihin, vaan ihmiseen ja hänen sankaruuteensa jopa tuhon hetkellä. R.U.R. on dystopia, siitä ei ole epäilystäkään, ja ehkäpä tuo sankaruus ei näyttäydy tämän päivän valossa enää samalta, kuin sata vuotta sitten, vaan aika naiivilta. 

Isaac Asimov, joka on tunnettu omista roboteistaan, piti Čapekin R.U.R.-näytelmää huonona, mutta kiittelee sitä robotti-sanasta. Asimov on kuitenkin poiminut omiin kirjoihinsa muutakin idean tynkää kuin pelkästään yhden sanan, joten R.U.R.illa on ollut sitäkin kautta suuri vaikutus keinoihmiseen liittyvään kirjallisuuteen. Čapekin lähtökohta oli inhimillisyys, ahneus, työ vähemmillä kustannuksilla ja massatuotannolla saavutettava runsaus, jolloin ihmiset voivat vetää lonkkaa yltäkylläisyydessä. Tehdastyön kasvava vaikutus yhteiskunnassa on merkittävä osa teosta. R.U.R.issa on havaittavissa myös ajattelu, joka sittemmin tieteisfiktiossa on nostanut usein päätään. Robotteja/androideja inhimillistetään ja niille vaaditaan ihmisten kaltaisia oikeuksia. Tämä on esillä esim. paitsi Asimovin tuotannossa, myös erittäin pitkälle vietynä Annalee Newitzin 2017 julkaistussa teoksessa Autonomous (arvostelu).

R.U.R. on klassikko, jonka voisin katsoa näytelmänäkin, tosin ehkä modernimmalla kielellä.

Kevään 2021 kiinnostavia kirjauutuuksia

Vuoden 2021 alussa ajatuksenani on lukea erityisesti vanhempaa kirjallisuutta kirjahyllyjeni kätköistä. Vanhemmalla tarkoitan, että olen hankkinut kirjat 5+ vuotta sitten. Tunnetusti uudet kirjat kuitenkin napsahtavat mainostettuina houkuttelemaan, joten osan itseäni erityisesti kiinnostavia teoksia tammikuun ja huhtikuun väliltä olen ennakoinut ja koonnut tähän. Vastaan tulee ehkä myös yllätyksiä. Kirjahyllyssäni on myös useita 2020 julkaistuja, jotka odottavat vielä vuoroaan.

Tammikuu

Adrian Tchaikovsky: Bear Head

Kirja on jatkoa viime vuonna Top 10 valitsemalleni Dogs of Warille. Honey, geneettisesti muokattu karhu aloittaa Marsissa ilmeisestikin vallankumouksen, joten sitä seuraamaan, kiitos.

Olaf Stapledon: Liekit (The Flames, 1947) (Oppian)

Stapledon on niitä varhaisia tieteisfantasiakirjailijoita, joihin on ollut pitkään tarkoitus tutustua, mutta ei vain ole saanut kiinni, mistä aloittaa. Tässä lienee hyvä mahdollisuus. Maapallolla asustelee Auringosta lähtöisin olevia liekkiolentoja, joilla on ilmeisesti aikeita ihmiskuntaa kohtaan. Mutta millaisia, selviää tammikuussa.

Minna Roininen, Solina Riekkola ja Matleena Sopanen (toim.): Ei aivan ihmisiä: Novelleja tulevaisuuden älyistä (Osuuskumma)

Yhdeksän novellin antologia erilaisista tekoälyistä, jotka toimivat rinnakkain. Useat Osuuskumman kotimaisten kirjailijoiden antologiat ovat olleet, aiheesta riippuen, hyvinkin kiinnostavia luettavia, joten samaa odotan tältä.

  

Helmikuu

Francis Godwin: Lento kuuhun (The Man in the Moone, 1638) (Basam Books)

1600-luvulla tehty kuulento kiinnostaa aina. Edit: Julkaisu siirtynyt maalis-huhtikuulle.

Adeline Dieudonné: Oikeaa elämää ( La vraie vie, 2018) (WSOY)

Raivoisaa ja runollista nuoren tytön kasvutarinaa on kuvailtu romaaniksi jossa “satujen viattomuus kohtaa Stephen Kingin trillereiden kauhun.” (RTL). No niin. Ei aavistustakaan mitä on luvassa. Dieudonné on belgialainen kirjailija, ja niitä ei kovin monta spefi-ympyröissä ole tullut vastaan, joten ihan jo senkin vuoksi ajattelin tämän lukea.

Arthur Machen: Mystisiä kertomuksia (Basam Books)

”Tähän teokseen on valikoitu parhaita osia hänen myöhäistuotannostaan, jossa kaipuu salattuun todellisuuteen jalostuu kummiksi käänteiksi, hätkähdyttäviksi havainnoiksi ja viipyileviksi tunnelmiksi.” Näihin aiemmin tuntemattomiin kirjailijoita on mukava tutustua ja saada pohjaa tunnetumpien kirjailijoiden vaikuttajista. Machen on walesiläinen kirjailija, jonka novelleja ilmeisesti 1900-luvun alkupuolelta on koottu tähän teokseen. Edit: Julkaisu siirtynyt maalis-huhtikuulle.

Maaliskuu

Adrian Tchaikovski: One Day All This Will Be Yours

Pienoisromaanimittainen aikamatkailutarina. Welcome to the end of time. It’s a perfect day. Tämä on Tchaikovskyn kolmas julkaisu alkuvuodelle. En ole katsonut kuinka monta ilmestyy loppuvuodesta. Melkoinen tahti kirjailijalla.

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (The Underground Railroad, 2016) (Otava)

Palkintoja ja -ehdokkuuksia kerännyt teos, jota myydään myös B. Obaman nimen voimin. Vaihtoehtohistoriallinen teos vapauden tavoittelusta ja sorrosta, johon tullee tutustuttua.

Josh Malerman: Malorie (Malorie, 2020) (Karisto)

Lintuhäkin jatkoa. Malorie ja lapset lähtevät jälleen liikkeelle uhkaavaa maailmaan silmät sidottuna. En ole uskaltanut lukea englanninkielisiä arvosteluja, miten jatko on onnistunut, sillä haluan lukea kirjan.

Madeline Miller: Kirke (Circe, 2018) (WSOY)

Tämän teoksen olen jo lukenut alkuperäiskielellä, mutta otan sen esille, jos joku sattuisi kiinnostumaan suosituksestani ja haluaa lukea kirjan ennen kuin siitä tulee tv-sarja. Kirkehän on Odosseuksen tarinoista tuttu henkilö ja nyt antiikin mytologiaa kerrotaan hänen näkökulmastaan. Milleriltä on aiemmin suomennettu Akhilleen laulu.

 

 

Huhtikuu

Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet (The End of Men, 2021) (Like)

Tämä kirja ilmestyy englanniksikin huhtikuussa, joten pikainen suomennos tulossa. Tarinassa Skotlannissa leviää virus, joka tarttuu vain miehiin. Rokote voi pelastaa koko ihmiskunnan. Kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa. En osaa sanoa, onko tämä jokin korni ”otetaan kaikki kohu irti korona-ajasta” –julkaisu, vai oikeasti sanomallinen teos. Mainosteksti ”Vain miehet kantavat virusta. Vain naiset voivat pelastaa meidät kaikki.” on ainakin juuttaan hölmö.

Englanninkielisissä julkaisuissa on vähemmänlaisesti kiinnostavia alkuvuodesta, mutta toivottavasti kesällä ja syksyllä enemmän.

Katsaus kirjavuoteeni 2020

Lukutavoitteeni vuodelle 2020 oli 50 kirjaa, jota nostin pari kertaa 25 kirjalla, kunnes päätin katsoa minkä verran yli 100 kirjaa tulisi luettua. Lopullinen saldo oli 176 kirjaa. Ennästysmäinen lukema minulle ja selitys näkyy alla olevista tilastoista.

Viime vuoden tasapuolinen sukupuolijakauma kirjailijoissa solahti takaisin entisille raiteille, kun miehien kirjoittamia kirjoja tuli luettua vajaa parikymmentä enemmän kuin naisten. Huikean suuri ero oli kuitenkin kielessä, sillä 80,7 % lukemistani oli suomenkielisiä. Trendi on ollut näkyvissä jo aiemminkin, mutta jatkuuko se tulevina vuosina, jää nähtäväksi.

Viime vuosikymmen näkyy nyt kokonaisuudessaan tilastossa ja on ilmeistä, että yli 70 % luetuista on ilmestynyt joko alkuperäiskielisenä tai käännöksenä 10-luvulla. Luin kirjoja kuitenkin 16 eri vuosikymmeneltä, joten siinä mielessä hajontaa löytyy ja vanhempiakin teoksia on lukemistoon kuulunut, vanhimpana Beowulf, jonka alkuperäisversio on <1500.

Koska luin 176 kirjaa, eli 14,7 kirjaa keskimäärin kuukaudessa, on melko arvattavissa, että yhtään nollakuukautta ei tänä vuonna ollut. Vähiten luin touko-kesäkuussa.

Seuraava grafiikka kertoo syyn miksi kirjamääräni tänä vuonna lisääntyi selkeästi. Äänikirjat. 73,3 % lukemistani oli äänikirjoja. Enimmäkseen kuuntelin suomeksi, mutta myös englanniksi. Iso määrä kuuntelemistani suomenkielisistä äänikirjoista ei ollut spefiä, mikä johtuu siitä, että spefiä julkaistaan vähemmän äänikirjoina – ainakin aikuisille suunnattua. Kuitenkin äänikirjoina ilmestyivät esim. Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille, Taru Sormusten herrasta ja Dyyni kaikkine osineen. Myös Stephen Kingiä löytyy äänikirjoina, vaikkakaan ei vielä kaikkia vanhempia teoksia, joita minulla on jäänyt välistä. Ehkä jonain päivänä. Englanniksi on saatavilla lähes kaikki sff-kirjallisuus mitä ilmestyy. Äänikirjat ovat lyöneet läpi 2020, mikä uutisoinnissakin näkyy. Minulle äänikirjat ovat olleet helpotus silmäongelmiin ja väsymykseen, eikä ole tarvinnut luopua kirjoista, vaikka tekstiä ei ole pystynyt lukemaan. Äänikirjoja voi kuunnella monesti silloinkin, kun kirjaa ei voisi lukea, joten siksi niiden kautta kirjojen määrä on kasvanut.

Tänä vuonna olen listannut uutena sarjat, eli mitä osia saan luettua niistä. Olen aloittanut vuoden aikana yhdeksän uutta sarjaa. Jatko-osia näistä tai aiemmin aloittamistani, olen lukenut niin ikään yhdeksän. Heikommin menee päätösosissa, sillä tiedostan, että en aina jaksa lukea sarjoja loppuun. Niinpä tuon enempää en ole sarjoja aloitellut, vaan pysytellyt standaloneissa. Olen kuitenkin iloinen, että viisi sarjaa olen saanut loppuun tänä vuonna.

Tähän liittyen teenkin ainoan ensi vuoteen liittyvän lukuhaasteen: luen Ajan pyörä -sarjan viimeisen osan loppuun ja vihdoin päätän sen 10 vuoden venyttelyn jälkeen. Minulla on koko vuosi aikaa.

Vuoden Top 10 -kirjat (sekalaisessa järjestyksessä)

• Adrian Tchaikovsky: Dogs of War
• Joanne Harris: A Pocketful of Crows
• Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole
• J.K. Rowling: The Ickabog
• Susanna Clarke: Piranesi
• Doris Lessing: Viides lapsi
• Stephen King: Piina
• Piia Leino: Yliaika
• Alan Moore & Dave Gibbons: Vartijat
• Mervyn Peake: Gormenghast

Olisin voinut valita tähän listaan jonkusen muunkin teoksen jonkin tilalle, mutta rajasin ainakin uudelleen luetut teokset pois listalta. Näin esim. Taru Sormusten herrasta jäi pois. Samoin Megan Lindholmin Alien Earth on suositeltavaa luettavaa minä vuonna hyvänsä.

 

Adrian Tchaikovsky oli kirjailijana uusi tuttavuus, jolta luin useamman kirjan vuoden aikana. Pidin erityisesti Guns of the Dawnista (arvio) ja Dogs of Warista (arvio), jonka valitsin näistä kahdesta tähän listaan. Olisi hienoa saada hänen teoksiaan suomennetuksi. Joanne Harrisin pienoisromaanit olivat jotain muuta kuin odotin ja varsinkin A Pocketful of Crows toi kiehtovaa kansanperinnesatumaisuutta lukuvuoteen.

 

Liisa Näsin Eilispäivä ei kuole -novellikokoelma osui ja upposi. Siinä oli jotain tuttua, syvää, oivaltavaa, nokkelaa, jopa huvittavaa. Kokoelma oli tasapainoisen hyvä, vuoden paras novellikokoelma neljästätoista lukemastani. Venytin pitkään Doris Lessingin Viides lapsi -kirjan aloittamista, ehkä aavistin tai olin kuullut siitä jotain ennakkoon. Outo, ahdistava, mielenvaivaaja. Oikeanlainen kirja oikealla hetkellä jäi mieleen.

 

Piia Leinon Yliaika osui korona-ajan hermoon keväällä, jolloin vanhusten eristäminen läheisistään puhututti valtakuntaa ja naapurimaassakin pohdittiin, oliko sallittua ”uhrata” iäkkäät talouden ja vapaan liikkuvuuden alttarilla. Aiheestaan huolimatta viihdyttävä teos, ja osuipahan sopivaan hetkeen. Ehkä kirjalla on kaikupohjaa tulevaisuudessakin. Stephen Kingin teoksista Piina nousi yli muiden. Pidin aikoinaan elokuvasta, mutta kirja oli hieman erilainen, mikä oli positiivista. Vuoden aikana keskeytin yhden Kingin teoksen (Kuvun alla), mutta esim. Laitos oli ihan vetävä tämän lisäksi.

 

Mervyn Peaken Gormenghast (sarja) on klassikko, jota ei jostain syystä ole suomennettu. Käsittämätöntä. Kielellisesti hieno teos, huvittava ja tummasävyinen. Arvioni kirjasta löytyy täältä. Yllättävää kyllä, sain J.K. Rowlingin lapsille suunnatusta The Ickabogista samankaltaisia fiiliksiä kuin Gormenghastista. Tarina on yllättävänkin raaka, vanhojen satujen jalanjäljissä ja kielellisesti ja hahmollisesti siitä tuli mieleen Gormenghast. Sanoisinpa, että kirjassa on jälleen kerroksia, kuten Harry Potterissakin, joiden vuoksi se soveltuu lukijalle ikäryhmästä riippumatta. Hyvin brittiläinen teos. Mielestäni tuleva klassikko, joskin nyt hautautunut hieman kirjailjan toisen teoksen aiheuttaman somekohun alle.

 

Susanna Clarke julkaisi pitkän tauon jälkeen kirjan, Piranesin, joka on hyvin erilainen kirja kuin mitä kiitelty Jonathan Strange & herra Norrell oli. Piranesi seisoo omilla jaloillaan. Kiehtova teos kerroksineen ja maailmanluonteineen. Kirjassa on jotain visuaalista, jota yritän yhä hahmottaa. Luulenpa, että luen teoksen vielä uudestaan. Clarken seuraava kirja ilmestyy ilmeisesti 2022, joten aiemman kaltaista pitkää 16 vuoden odotusta ei ole edessä. Viimeisenä nostan vuoden kymmenen joukkoon Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvan Vartijat. Yksi parhaimmista sarjiksista mitä olen lukenut vuosiin Sagan lisäksi. Sarjakuvien lukeminen on tänä vuonna jäänyt vähemmälle, mutta hyvä, että löytyi edes yksi erinomainen harvojen joukkoon.

Sanomattakin on selvää, että suosittelen näitä kymmentä teosta jokaisen lukulistalle.

Ensi vuonna ilmestyy taas joukko uusia kirjoja, jotka kiinnostavat ja joihin ehkä teen katsauksen jossain vaiheessa. Aion myös lukea hyllyyn kertyneitä teoksia jonoista pois. Pitkään lukulistalla olevien kirjojen lukeminen yllättää lähes poikkeuksetta positiivisesti. Kuten oletus on ollut hankinnan takana.

Mukavaa vuotta 2021 kirjojen parissa!

Vuoden 2020 luetut

Blogissani on ollut hiljaista kesästä alkaen, mutta en ole unohtanut sitä, enkä ole suinkaan lopettanut lukemistakaan. Päinvastoin, olen tänä vuonna tainnut lukea enemmän kirjoja kuin koskaan aikuisiällä yhden vuoden aikana. Yhteensä luettuja on kertynyt 176 kpl. Alla lista luetuista spefiteoksista kunkin kuukauden aikana. Kaikkien luettujen tilastoihin ja grafiikkoihin palaan vuoden viimeisenä päivänä perinteiseen tapaan. Silloin listaan myös vuoden Top-lukuelämykset.

Tammikuu

Uudelleenluvun alla tammikuussa oli Le Guinin Maameren tarinat. Kirjahyllyn lämmittäjiä eli pitkään lukuvuoroa odottaneita teoksia tuli luettua viisi, joista Gormenghast kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Klassikoita mahtui kuukauteen muitakin. Kuukauden novellit tarjosivat Datlow ja Hai.

• Le Guin, Ursula: The Fartest Shore
• Datlow, Ellen (ed.): The Doll Collection
• Leino, Piia: Taivas
• Peake, Mervyn: Gormenghast
• Banks, Iain M.: Tähystä tuulenpuolta
• Tchaikovsky, Adrian: Guns of the Dawn
• McIntyre, Vonda: Unikäärme
• Harrow, Alix E.: The Ten Thousand Doors of January
• Hai, Magdalena: Kuolleiden kirja – Paluu Uhriniituntakaiseen
• Shakespeare, William: Kesäyön unelma
• Glukhovski, Dmitri: Rajalla
• Turton, Stuart: Evelynin seitsemän elämää
• Waris, Helena: Saari
• Beowulf
• Walton, Jo: Starlings

Helmikuu

Helmikuussa luin Howeyn ja Delanyn hyllynlämmittäjät, joista jälkimmäinen luetaan klassikoksi, sekä Mooren sarjakuva-albumin ja Kayn Kesäpuun. Harrisin ja Schwablinin teokset ovat pienoisromaaneja ja "Ken vainajia muistelee" novellikokoelma.

• Raevaara, Tiina: Kaksoiskierre
• Delany, Samuel: Babel-17
• Tchaikovsky, Adrian: Walking to Alderan
• Tchaikovsky, Adrian: Dogs of War
• Howey, Hugh: Kohtalo
• Lawrence, Mark: Prince of Thorns
• Moore, Alan: Captain Britannia
• Antila, Samuli & Harju, Markus: Ken vainajia muistelee
• Kay, Guy Gavriel: Kesäpuu
• Harris, Joanne: The Blue Salt Road
• Harris, Joanne: A Pocketful of Crows
• Schweblin, Samanta: Mouthful of Birds
• Beukes, Lauren: Broken Monsters

Maaliskuu

Yksi sarjakuva mahtui romskujen joukkoon.

• Brennan, Marie: The Tropic of Serpents
• Montag, Kassandra: Tulvan jälkeen
• Moore, Alan & Gibbons, Dave: Vartijat
• Nevill, Adam: The Ritual
• Verkin, Eduard: Sahalinin saari
• Myllymäki, Mia: Tuulten amiraali

Huhtikuu

Kotimaispainotteinen kuukausi ja paljon myös novellikokoelmia. Hyllynlämmittäjien joukosta poistin Sevenevesin ja Teslan elämäkerran. Olen törmännyt Teslaan niin monissa fiktiivissä teoksissa ja Doctor Whossakin, joten oli aika perehtyä henkilöön tarkemmin.

• Thorel, Christine & Suntila, Shimo (toim.): Varjoisilta kujilta
• Kumara-Moisio, Taru, Leinonen, Anne & Roininen, Minna (toim.): Naamiot
• Erpenbeck, Jenny: Päivien loppu
• Leino, Piia: Yliaika
• McDonald, Ian: Wolf Moon
• Colfer, Eoin: Fowlin kaksoset
• Nupponen, Anni & Thorel, Christine (toim.): Kristallimeri
• Myllymäki, Mia, Meresmaa, J.S. & Tyrskyluoto, M.A. (toim.): Sirkus Synkkä
• Myllymäki, Mia & Korpinen, Anu (toim.): Metsän kronikka
• Mikama, Anniina: Taikuri ja taskuvaras
• Saxell, Jani: Helsinki Underground
• Sinisalo, Johanna: Vieraat
• Kowal, Mary Robinette The Calculating Stars
• Stephenson, Neal: Seveneves
• Cheney, Margaret: Tesla: Man out of Time (ei spefi, mutta Tesla hahmona useassa spefiteoksessa)
• Morton, Lisa & Klinger, Leslie S. (toim.): Klassikkokirjailijoiden parhaat kummitustarinat

Toukokuu

Aloitin King-urakkani toukokuussa.

• Lam, Laura: Goldilocks
• King, Stephen: Tohtori Uni
• Carey, Mike: The Book of Koli

Kesäkuu

Spefissä meni edelleen Kingiä.

• King, Stephen: Piina
• King, Stephen: Uinu, uinu, lemmikkini
• Leinonen, Anne: 10 käskyä maailmanloppuun
• King, Stephen: Tervetuloa Joylandiin

Heinäkuu

Vähän sekava lukukuukausi, jonkin verran siirryin kauhun puolelle, kunnes päätin lukea myös ikuisuuksia roikkuneen klassikon, Dyynin. Leffaa odotellessa.

• Beukes, Lauren: Afterland
• Wecker, Helene: The Golem and the Jinni
• Koskinen, J.P.: Luciferin oppipojat
• Iggulden, Connie: Miekan mahti
• Leinonen, Anne: Katve
• Malerman, Josh: Punainen piano
• Myllymäki, Mia: Kirosielu, rajanhaltia
• KoskinenJ.P.: Hautakello
• Herbert, Frank: Dyyni
• Ngai, Kelly & Lish, Mikki: Taikuuden talo
• Herbert, Frank: Dyyni: Muad'Dib
• Herbert, Frank: Dyyni: Profeetta
• Lessing, Doris: Viides lapsi
• Järvinen, Matti (toim.): Unikäärme ja muita vanhoja kauhukertomuksia

Elokuu

Kuukauden hyllynlämmittäjä ja klassikko oli Otranton linna. Muut olivat tuoreempaa lukemista. Päätin kokella myös miltä Remeksen vaihtoehtohistoria tuntuu.

• Lunde, Maja: Viimeiset
• Walpole, Howard: Otranton linna
• Hautala, Marko: Pimeän arkkitehti
• Hai, Magdalena: Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri
• Hai, Magdalena: Painajaispuoti: Hampaat hukassa
• Hai, Magdalena: Neiti Kymenen ihmeellinen talo
• Taylor, Thomas: Malamanteri
• Itäranta, Emmi: Kuunpäivän kirjeet
• Remes, Ilkka: Kotkanpesä
• Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä

Syyskuu

Ei klassikoita tai kokoelmia, vaan hartaasti odotettu Clarken upouusi Piranesi.

• Clarke, Susanna: Piranesi
• Antila, Samuli: Rojuhauta
• Meresmaa, J.S.: Dodo
• Hurley, Andrew Michael: Nälkänummi
• Haig, Matt: Kuinka aika pysäytetään
• Haig, Matt: Keskiyön kirjasto

Lokakuu

Liun teos vei pitkään lokakuussa.

• McMahon, Jennifer: Talven lapset
• Liu, Cixin: Kuolema on ikuinen

Marraskuu

Kuukauden spefi oli novellikokoelma, ja samalla hyllynlämmittäjä.

• Abercrombie, Joe: Sharp Ends

Joulukuu

Joulukuussa luin neljä novellikokoelmaa ja kolme novellinpituista juttua Hautalalta ja Lovecraftilta. Linnunradan käsikirja liftareille on vihdoin saatu luettua, kuten myös muutama muu hyllynlämmittäjä. Rowlingin uusi lastenkirja kuului myös joulunaluslukemisiin. Joulun meni uudelleenlukiessa tai oikeastaan äänikirjaa kuunnellessa, Taru Sormusten herrasta parissa. Upea kokemus jälleen.

• Liu, Ken: The Hidden Girl and Other Stories
• Adams, Douglas: Maailmanlopun ravintola
• Jackson, Shirley: The Lottery and Other Stories
• Adams, Douglas: Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki
• Adams, Douglas: Terve ja kiitos kaloista
• Adams, Douglas: Enimmäkseen harmiton
• Hautala, Marko: Setä Alfredin evankeliumi
• Hautala, Marko: Vihreät kuulat
• Lovecraft, H.P.: Herbert West – elvyttäjä
• Willis, Conni: The Best of Connie Willis
• Power, Rory: Burn Our Bodies Down
• Näsi, Liisa: Eilispäivä ei kuole
• Lem, Stanislaw: Paluu tähdistä
• Rucker, Rudy: Software
• Rowling, J.K.: The Ickabog
• Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
• Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten herrasta: Kaksi tornia
• Tolkien, J.R.R.: Taru Dormusten herrasta: Kuninkaan paluu
• Lindholm, Megan: Alien Earth

2019 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintojen voittajat

Science Fiction and Fantasy Writers of America (SFWA) on valinnut 2019 Nebula-palkintojen voittajat, jotka on alla oleviin kategorioihin merkitty tummennettuna.

Romaani

• Marque of Caine, Charles E. Gannon
• The Ten Thousand Doors of January, Alix E. Harrow
• A Memory Called Empire, Arkady Martine
• Gods of Jade and Shadow, Silvia Moreno-Garcia
• Gideon the Ninth, Tamsyn Muir
• A Song for a New Day, Sarah Pinsker

Pienoisromaani

• “Anxiety Is the Dizziness of Freedom”, Ted Chiang
• The Haunting of Tram Car 015, P. Djèlí Clark
• This Is How You Lose the Time War, Amal El-Mohtar & Max Gladstone
• Her Silhouette, Drawn in Water, Vylar Kaftan
• The Deep, Rivers Solomon, with Daveed Diggs, William Hutson & Jonathan Snipes
• Catfish Lullaby, A.C. Wise

Pitkä novelli

• “A Strange Uncertain Light”, G.V. Anderson
• “For He Can Creep”, Siobhan Carroll
• “His Footsteps, Through Darkness and Light”, Mimi Mondal
• “The Blur in the Corner of Your Eye”, Sarah Pinsker
• Carpe Glitter, Cat Rambo
• “The Archronology of Love”, Caroline M. Yoachim

Novelli

• “Give the Family My Love”, A.T. Greenblatt 
• “The Dead, In Their Uncontrollable Power”, Karen Osborne
• “And Now His Lordship Is Laughing”, Shiv Ramdas
• “Ten Excerpts from an Annotated Bibliography on the Cannibal Women of Ratnabar Island”, Nibedita Sen
• “A Catalog of Storms”, Fran Wilde
• “How the Trick Is Done”, A.C. Wise

Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle

• Avengers: Endgame
• Captain Marvel
• Good Omens: “Hard Times”
• The Mandalorian: “The Child”
• Russian Doll: “The Way Out”
• Watchmen: “A God Walks into Abar"

Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle

• Sal and Gabi Break the Universe, Carlos Hernandez
• Catfishing on CatNet, Naomi Kritzer
• Dragon Pearl, Yoon Ha Lee
• Peasprout Chen: Battle of Champions, Henry Lien
• Cog, Greg van Eekhout
• Riverland, Fran Wilde