Tähtifantasia-palkintoehdokkaat 2015

Helsingin Science Fiction Seura ry:n vuosittaisen Tähtifantasia-palkinnon ehdokaskirjat parhaaksi suomennetuksi fantasiakirjaksi vuoden 2014 käännösten joukosta ovat perusteluineen seuraavat:

Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus) – ”Lämmöllä ja näkemyksellä kerrotut vaihtoehtoiset elämänkulut haastavat miettimään minuuden ja historian sattumanvaraisuutta sekä arjen tekojen arvoa.”

Robert W. Chambers: Keltainen kuningas (Basam Books, suom. Jussi Korhonen) – ”Kauhuromantiikan klassikkoteoksen vihjaileva arvoituksellisuus ja mestarillinen tunnelmakuvaus jäävät pysyvästi mieleen.”

Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja (Sammakko, suom. Pirkka Valkama) – ”Maagisen realismin edelläkävijän hauskat ja terävänäköiset kertomukset paljastavat ihmisluonteen ikuisia hullutuksia.”

Terry Pratchett: FC Akateemiset (Karisto, suom. Mika Kivimäki) – ”Ryhmäkuntaisuus ja suvaitsemattomuus saavat kyytiä humoristisessa jalkapalloromaanissa, jälleen yksi helmi teossarjassa, jonka arvo tulee säilymään.”

Liz Williams: Kultainen lohikäärme (Like, suom. Sirje Niitepõld) – ”Omaperäisesti tulkittu kiinalainen tarusto, satiirinen näkymä taivaan ja helvetin byrokratioihin ja kiinnostava henkilökuvaus antavat puitteet fantastisen viihdyttävälle lukukokemukselle.”

Palkinto jaetaan perinteiseen tapaan heinäkuussa Finnconissa, mutta koska Finnconia ei tänä vuonna ole, niin palkinto jaetaan kesäkuun lopulla. Asiantuntijaraatiin kuuluvat kriitikko Jukka Halme, kriitikko Aleksi Kuutio, kirjailija ja kustannustoimittaja Anne Leinonen sekä fantasiaharrastaja, Risingshadow.netin edustaja Osmo Määttä. Minun kestosuosikki tähän palkintoon alkaa olla Andrzej Sapkowski ja perhanan hyvä Tulikaste olikin (arvostelu), mutta pitkän sarjan osa on vaikea sisällyttää kriteerien perusteella enää mukaan. Turtschaninoffin Maresia (arvostelu) ei listalla näy (jos suomalainen käännösromaani kelpaa ehdokkaaksi?), mutta mielestäni teos ei yltänyt samaan intensiivisyyteen kuin kirjailijan aiempi Anaché (arvostelu). Hatunnosto poismenneelle Terry Pratchettille.

Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaat 2015

Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden 2015 ehdokkaat on julkistettu. Helsingin Science Fiction Seura ry:n myöntämä palkinto luovutetaan edellisvuoden parhaalle Suomessa ilmestyneelle tieteiskirjalle ja lista ehdokkaista näyttää tältä:

- Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen (Kuoriaiskirjat) – "Kirjoittajaparin taitavasti kehräämissä novelleissa huikeat tieteisvisiot yhtyvät ihmeen tuntua soitteleviin ideoihin ja maittavaan henkilökuvaukseen."

- Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari (Teos. Suom. Juhani Lindholm) – "Kompleksinen romaaniklassikko venyttää kirjallisen ilmaisun rajoja ja tarjoaa hengästyttävän lukukokemuksen, jossa fakta ja fiktio käyvät pään räjäyttävää paritanssia."

- Alastair Reynolds: Terästuulen yllä (Like. Suom. Hannu Tervaharju) – "Kysymykset suvaitsevaisuudesta, etiikasta ja yksilön vaikeista valinnoista värittävät vetävää romaania, joka on täynnä kutkuttavia scifi-elementtejä."

- Antti Salminen: Lomonosovin moottori (Poesia) – "Kokeellisista tarinafragmenteista koostuva kirjallinen helmi tulvii villiä sanahelinää, surrealistisia käänteitä ja hullua huumoria."

- Jani Saxell: Sotilasrajan unet (WSOY) – "Euroopan lähimenneisyyden hirmuteot, Balkanin historia ja yhteiskuntakriittinen scifi-sisältö tukevat toisiaan vaikuttavassa, tärkeässä aikalaisromaanissa."

Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluvat samat tutut nimet eli toimittaja Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja kriitikko Antti Oikarinen ja voittaja julkistetaan toukokuussa.

Minulla ei tällä kertaa ole lukukokemusta yhdestäkään näistä kirjoista. Ursula K. Le Guinin Neljä anteeksiantoa -kirjan (arvostelu) poissaolo listasta on mielestäni hämmästyttävää. Ehdokaskirjoista kaikki muut ovat saatavissa ekirjoina paitsi Pynchonin ja Salmisen teokset.

George R.R. Martin: Doorways

Doorways-tarina sijoittuu George R.R. Martinin Hollywood-kaudelle 1990-luvun alkupuolelle. Tarinan idea lähti hänen The Lonely Song of Laren Dorr -novellinsa alkulauseesta: ”There is a girl who goes between the worlds”. Doorwaysta oli tarkoitus tulla tv-sarja, ja Martin työsti sarjan pilotin käsikirjoitusta toista vuotta. Pilotti kuvattiin, ja tv-yhtiö oli siihen tyytyväinen, mutta se ei milloinkaan päätynyt telkkariin. Kova pala Martinille, joka useampaan otteeseen on pähkäillyt mitä olisi tapahtunut, jos tv-sarja olisikin onnistunut. Vuonna 2003 Martin julkaisi pilotin käsikirjoituksen massiivisessa A RRetrospective-kokoelmassaan, ja tuolloin hän totesi, että jos Doorways olisi toteutunut tv-sarjana, hän olisi huomattavasti rikkaampi kuin sillä hetkellä oli. Vuonna 2011 julkaistun sarjakuvaversion esipuheessa Martin toteaa, että jos Doorways olisi nähnyt vihreää valoa, hän olisi todennäköisesti pysytellyt Hollywoodissa pidempään, ja kuka tietää olisiko A Song of Ice and Fire -kirjasarjaa, ja sen myötä Game of Thrones -tv-sarjaa, koskaan syntynyt. 90-luvun epäonni Hollywoodissa kääntyi siis parhain päin.

Mutta ilmeisesti kukaan kirjailija ei halua teoksensa jäävän julkaisematta, varsinkin jos itse on siihen tyytyväinen. Niinpä Martin tosiaan julkaisi synkeimmän dystooppisen käsikirjoitusversion ensin kirjallisessa muodossa ja myöhemmin sarjakuvana, jolloin päähenkilöt Cat ja Tom saivat Stefano Martinon näkemyksestä kasvot. Kun aikoinaan luin A RRetrospectiven, Doorways tuotti minulle ongelmia, sillä silloin olin nykyistäkin harjaantumattomampi lukemaan tv-käsikirjoitusta, enkä saanut välttämättä tarinasta kunnon kokonaiskuvaa. Sarjakuva toi tarinaan paljon täydennystä.

Tohtori Thomas Mason viettää peruselämää, kunnes eräänä päivänä hänen vastaanotolle tuodaan mysteerinen nuori nainen nimeltä Cat. Catia jahtaa niin poliisi kuin FBI, ja pian Tomille selviää, että Cat on rinnakkaisesta maailmasta, jossa elää toisenlaisia olioita, jotka nekin ovat hänen perässään. Cat kulkee maailmojen väliä ovien kautta, jotka avautuvat ja sulkeutuvat omia aikojaan. Paetessaan jahtaajia Tom joutuu Catin seurassa maailmaan, jossa öljy ja muovi on hävinnyt ihmisen kehitettyä ympäristöä suojellakseen öljynsyöjämikrobin, jonka hallinta riistäytyi käsistä. Cat joutuu kohtaamaan uuden maailman ongelmat sekä myös pimeän lordin, eikä siinä tuoksinassa Tom voi olla varma pääseekö hän koskaan enää omaan maailmaansa.

EXT. - FREEWAY - NIGHT - AERIAL
Traffic is fast and heavy. Suddenly we hear a CRACK, as loud as a clap of thunder, as sharp as a sonic boom.

SMASH CUT TO TIGHT ON CAT
A girl stands trapped in the center of the freeway, as speeding traffic surges around her. Call her CAT. She’s twenty. Her figure is lean, boyish, wiry-tough. Her hair is short, raggedly shorn. There is something wild about her, something quick and feral and not-quite-tamed. Her pants are leather, old, cracked, badly worn.
She wears a loose black uniform shirt several, sizes too big for her, unbuttoned, over a tight silver-gray undershirt. Her feet are bare. She looks lost, confused.

INTERCUT - CAT’S POV

HEADLIGHTS are coming at her from all directions, it seems, cars are missing her by inches.

Doorways on mielenkiintoinen science fictionia ja fantasiaa sekoittava tarina, ja se toimii visuaalisesti. Jos Martin olisi kirjoittanut sen vaikkapa pienoisromaaniksi, uskoisin sen kiinnostaneen itseäni vielä enemmän, sillä käsikirjoitusmuotoon tuntuu jääneen kerronnallisia kompromisseja, joihin on vaikuttanut kenties tv-maailman rajalliset rahalliset resurssit sekä myös muoto itsessään. Onneksi käsikirjoitus ja sarjakuva ovat molemmat tarinan synkin versio, mikä sopii minulle. Myöhemmin Martin joutui hiomaan pomojen painostuksesta tarinaa amerikkalaisesti katsojaystävällisempään muotoon, mikä sinänsä hymyilyttää, ottaen huomioon kirjailijan sittemmin tuottaman materiaalin synkkyyden, mille tasolle Doorways ei yllä lähellekään.

Pimeän lordin ja Catia jahtaavien olentojen osuudet eivät toimi minulle, enkä ole myöskään ihastunut liikaa Stefano Martinon kynänjälkeen. Jotenkin sekoitin sen Fevre Dreamin sarjakuvapiirtäjän Rafa Lopezin tyyliin, joka tosin kärsi myös huonosta käsikirjoitussovituksesta. Tarinan heikoin puoli on se, että se jää kesken, sillä tarinanhan oli tarkoitus jatkua monen osan verran, eikä niitä käsikirjoituksia ole tarjolla luettavaksi. Martin ei tainnut koskaan ehtiä suunnitella Tomin ja Catin seikkailuja loppuun saakka.

Joka tapauksessa olen suuresti iloinen, että Doorways on kuitenkin löytänyt tiensä myös sarjakuvaksi, sillä yhä edelleenkin kun luin käsikirjoitusversiota uudestaan, oli tarinaa helpompi seurata kuvallisessa muodossa. Martin on onnistunut sisällyttämään kuviin olennaisen, vaikka kuten aina, mielikuvat tekstin pohjalta voivat olla kullakin lukijalla erilaiset kuin kuvittajan tulkinta. Martino ei piirrä yksi yhteen. Liitän Doorwaysin osaksi I Spy Challengea, kohtaan 13. Arkkitehtuuri.

Juri Nummelin & Vesa Sisättö: Tolkien - elämä ja teokset

Luin kesällä 2012 Humphrey Carpenterin kirjoittaman J.R.R. Tolkienin ns. virallisen elämäkerran (arvostelu), joten ennen kuin tartuin Juri Nummelinin ja Vesa Sisätön viime syksynä julkaistuun Tolkien – elämä ja teokset -kirjaan, minulla oli jonkinlainen mielikuva kirjailijasta. En ole juuri tuota enempää kuitenkaan perehtynyt kirjailija-Tolkieniin. Oli siis paikallaan tutustua myös "ensimmäiseen suomeksi kirjoitettuun yleisesitykseen fantasiakirjallisuuden mestarista ja hänen kirjallisesta tuotannostaan". Liitän kirjan osaksi Elämäkertahaastetta, sillä mielestäni se sopii tuohon kategoriaan ihan hyvin.

Kirja on jaettu kolmeen pääosaan: elämä, teokset ja vaikutus, joista elämä-osio on varsin lyhyt ja pääpiirteinen. Itse en kaivannut siihen enempää, mutta ehkä sellainen, joka ei ole lukenut Carpenterin teosta, saattaa kaivatakin. Tosin teokset ja vaikutukset -osiot valottavat myös Tolkienia persoonana ja kirjailijana siinä samassa, missä kuvaavat teoksia ja niihin liittyviä oheistuotoksia ja -toimintoja, joten kirja on sen suhteen tasapainoinen kokonaisuus.

Carpenterin kirjoittamaa elämäkertaa lukiessa minusta tuntui, että hän ei aina sanonut asioita suoraan, vaan oli hienovarainen tai jopa peittelevä. Tolkien – elämä ja teokset tuntuu selkeämmältä, mutta sisältäähän se toki vähemmän yksityiskohtia. Olen ilahtunut siitä, että teoksien käsittelyssä tuodaan esille Tolkienin kirjallisista taidoista myös kritiikkiä, eikä niitä vastusteta tai vesitetä samoin kuin koin Edgar Allan Poen elmäkerrassa tehtävän (arvostelu).

Teoksiin liittyen sain uusia näkökulmia ja tietoa niin Tolkienin ajatusmaailmasta kuin kirjojen sisällöstäkin, mm. Sormusten herran uskonnollisesta rakenteesta ja yleisesti Silmarillionista, joka oli kohtalaisen haastava kirja minulle. Olen lukenut kirjat omalla tulkinnallani ja taustallani, joten en ole kaikkia nyansseja huomannut, varsinkaan jos ne ovat kieleen ja kielitieteeseen liittyviä. Suomennetuista teoksista Keskeneräisten tarujen kirja, Húrinin lasten tarina ja Kirjeet ovat vielä lukematta, mikä sinänsä harmi, sillä tämän kirjan anti olisi niiden kohdalla ollut todennäköisesti parempi, jos teokset olisivat luettuna. Se ei kuitenkaan ollut välttämätöntä.

Suomi-näkökulma (suomenkielen vaikutus kirjailijaan, käännökset, Suomi-fandom, Tolkienin vaikutus suomifantasiaan) on ilahduttavasti mukana, ja yleensäkin Tolkien-fandomiin ja Vaikutus-osioon oli sisällytetty paljon sellaista tietoa, joka oli minulle uutta. Vastaavan kaltaista vaikutuksen käsittelyä oli esim. Poen elämäkerrassakin, mutta huomattavasti lyhyemmässä mittakaavassa ja vähemmän asiantuntevasti. Tässä teoksessa on tarkastelussa akateemista otetta, mutta silti se on helppotajuisessa muodossa.

Mukana on myös Tolkienin bibliografia, mutta varsinkin lähdeteokset sekä lista tutkimuksista ja opinnäytetöistä avarsi kirjailijan asemaa entisestään. Eli Tolkien – elämä ja teokset on varsin antoisa paketti. Kannattaa tutustua. Kirjan kansi on yksinkertainen, o:n osalta oivaltava ja sinänsä hyvinkin onnistunut, mutta samalla humoristisella tavalla aavemainen. Liekö tarkoituksella. Jään kaipaamaan ekirjaversiota, josta olisi helpompi hakusanoilla löytää erityisesti kiinnostavia kohtia.

Penelope Farmer: Emma in Winter

Emma in Winter (1966) on toinen lukemani Penelope Farmerin kirja. Viime elokuussa luin Jo Waltonin My Real Children -kirjassa (arvostelu) mainitseman aikamatkustustarinan Charlotte Sometimesin (arvostelu) ja sen innoittaman päätin hankkia myös aiemmin julkaistun Emma in Winterin, joka kertoo Charlotten pikkusiskon Emman tarinan vuotta Charlotten tarinaa myöhemmmin. Aikahyppäys siis näiden kirjojen järjestyksessäkin.

Charlotte lähtee sisäoppilaitokseen ja hänen pikkusiskonsa Emma jää kotiin ja paikalliseen kouluun. Emma on ikävissään katkera Charlottelle, eikä hänen käytöksensä tunnu olevan mieleen holhoajallekaan. Samanaikaisesti koulukaverinsa Bobby Fumpkinsin kanssa Emma alkaa nähdä öisin unia lentämisestä ja ajassa kulkemisesta. Aluksi ajatus yhteisestä unesta Bobby kanssa ei innosta, sillä Bobby on tukevahko poika, jota kaikki pilkkaavat, myös Emma itse. Yhteiset unet ja niiden merkityksen selvittäminen ja pahuuden kohtaaminen sekä päivisin yhteistyö johtajatyttönä ja johtajapoikana muuttavat Emmaa ja hänen suhtautumista ikätovereihinsa. 

Emma in Winter on pienimuotoisempi tarina kuin Charlotte Sometimes. Siinä on samanlaista herkkyyttä kuin Charlottessakin, mutta jotain puuttuu. Tarina ei ole riittävän ehyt ja sen sanoma jää ohueksi ja merkityksettömäksi. Emman tarina on tyyliltään hieman enemmän lapsille suunnattu ja siitä puuttuu ne realistisen tummat sävyt mitkä Charlottessa ovat. Tarinassa annetaan aikamatkaamisesta mielenkiintoinen kierrejousimainen selitys, mikä on kohtalaisen ymmärrettävä.

Päinvastoin kuin toisessa 60-luvulla julkaistussa nuortenkirjassa, Madeleine L’Englen Hyppy ajassa (arvostelu), kirjailija ottaa tällä kertaa toisenlaisen näkemyksen uskonnolliseen kysymykseen, vaikkakaan se ei ole pääasia, eikä edes lopputuleman kannalta olennainen. Minä pidin aikamatkustuksen geologisiin aikakausiin liittyvistä kohdista ja havainnoista.

Emma in Winter on talvikauteen sijoittuvaa seikkailua ja kasvutarinaa, joka olisi voinut olla parempikin teos. Mutta toisaalta se on ihan mukava pikku välipala, joka linkittyy mielestäni parempaan sisarteokseen. Liitän kirjan 2015 aakkoshaasteen F-kirjaksi sekä I spy Challengen kohtaan 5. eli First Name (Emma).

Aakkoshaasteen F-kirja

2014 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat

Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestön, SFWA:n valitsemat Nebula-, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat vuoden 2014 julkaistujen teosten joukosta on valittu. Voittajat ilmoitetaan kesäkuun 6. päivä ja raatina toimii SFWAn jäsenet.

Romaani

• The Goblin Emperor, Katherine Addison
• Trial by Fire, Charles E. Gannon
• Ancillary Sword, Ann Leckie
• The Three-Body Problem, Cixin Liu
• Coming Home, Jack McDevitt
• Annihilation, Jeff VanderMeer

Pienoisromaani

• We Are All Completely Fine, Daryl Gregory
• Yesterday’s Kin, Nancy Kress
• ‘‘The Regular’’, Ken Liu
• ‘‘The Mothers of Voorhisville’’, Mary Rickert
• Calendrical Regression, Lawrence Schoen
• ‘‘Grand Jeté (The Great Leap)’’, Rachel Swirsky

Pitkä novelli

• ‘‘Sleep Walking Now and Then’’, Richard Bowes (Tor.com 7/9/14)
• ‘‘The Magician and Laplace’s Demon’’, Tom Crosshill (Clarkesworld 12/14)
• ‘‘A Guide to the Fruits of Hawai’i’’, Alaya Dawn Johnson (F&SF 7-8/14)
• ‘‘The Husband Stitch’’, Carmen Maria Machado (Granta #129)
• ‘‘We Are the Cloud’’, Sam J. Miller (Lightspeed 9/14)
• ‘‘The Devil in America’’, Kai Ashante Wilson (Tor.com 4/2/14)

Novelli

• ‘‘The Breath of War’’, Aliette de Bodard (Beneath Ceaseless S6/14)
• ‘‘When It Ends, He Catches Her’’, Eugie Foster (Daily Science Fiction 9/26/14)
• ‘‘The Meeker and the All-Seeing Eye’’, Matthew Kressel (Clarkesworld 5/14)
• ‘‘The Vaporization Enthalpy of a Peculiar Pakistani Family’’, Usman T. Malik (Qualia Nous)
• ‘‘A Stretch of Highway Two Lanes Wide’’, Sarah Pinsker (F&SF 3-4/14)
• ‘‘Jackalope Wives’’, Ursula Vernon (Apex 1/7/14)
• ‘‘The Fisher Queen’’, Alyssa Wong (F&SF 5/14)

Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle

• Birdman
• Captain America: The Winter Soldier
• Edge of Tomorrow
• Guardians of the Galaxy
• Interstellar
• The Lego Movie

Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle

• Unmade, Sarah Rees Brennan
• Salvage, Alexandra Duncan
• Love Is the Drug, Alaya Dawn Johnson
• Glory O’Brien’s History of the Future, A.S. King
• Dirty Wings, Sarah McCarry
• Greenglass House, Kate Milford
• The Strange and Beautiful Sorrows of Ava Lavender, Leslye Walton

Jostain syystä nämä listat ei ainakaan ensi silmäyksellä innosta. Joukossa on varmaankin kuitenkin teoksia, joihin tulee myöhemmässä vaiheessa tutustuttua.

Emmi Itärannan Memory of Water The Kitschies 2014 -palkintoehdokkaana (päivitetty 5.3.)

Viime viikon lukumaraton ja muissa tohinoissa jäi mainitsematta The Kitschies -palkintoehdokkuudet. En niitä yleensä ole blogissani seurannutkaan, mutta tänä vuonna kannattaa nostaa esille.

The Kitschies on nyt jaossa kuudetta kertaa, kohteena "the year's most progressive, intelligent and entertaining works that contain elements of the speculative or fantastic".  Melkoisesta kehusta on siis kyse ja kuinkas ollakaan Emmi Itäranta on päässyt esikoiskirjojen The Golden Tentacle -ehdokkaaksi Memory of Waterilla. Onneksi olkoon!

Kaikkien muiden kategorioiden ehdokkaat voi tsekata täältä. Kirjallisuuspalkintojen voittajista päättävät tuomarit: Kate Griffin, Adam Roberts, Frances Hardinge, Kim Curran ja Glen Mehn ja palkinnot jaetaan maaliskuun 4. päivä, 2015. Ja muistutukseksi, Memory of Waterhan on myös Philip K. Dick -palkintoehdokkaana parhaillaan.

Päivitys 5.3. The Golden Tentacle -palkinto meni Hermione Eyren Viper Winelle. Sinänsä harmi, ettei Itäranta voittanut, mutta hänen teoksensa on kuitenkin huomioitu ja HUOM! sitä voi vielä äänestää muuten Hugo-ehdokkaaksi! Andrew Smithin YA-kirja Grasshopper Jungle alkoi kiinnostaa tuon palkintouutisen myötä.