Käynnistän tämän vuoden Hugo-ehdokkaiden arvioinnin novelli-kategorian tuotoksilla (short stories).
Nancy Fulda: Movement
Hannah on nuori nainen, joka kokee ajan eri tavoin kuin muut ihmiset. Hänen tilaansa kutsutaan ajalliseksi autismiksi, sillä hän ei kykene kommunikoimaan normaaliin tapaan. Hannahin korviin muiden puhe on kuin sääsken surinaa. Kun muut kommunikoivat sekunneissa ja minuuteissa, Hannahille menee päiviä ja jopa viikkoja ajatusten ja vastausten laatimiseen. Hannahilla on kuitenkin tanssimisen lahja ja hän havainnoi ympärillään olevaa nopeasti muuttuvaa maailmaa omalaatuisesta näkökulmasta. Kun Hannahin vanhemmat harkitsevat lääketieteellistä operaatiota muuttaakseen tyttärensä normaalimmaksi, Hannah itse joutuu kamppailemaan saadakseen ajatuksensa ja mielipiteensä kuulluksi.
Nancy Fulda on minulle täysin tuntematon kirjailija, mutta tämän novellin myötä aion tutustua myös hänen muihin novelleihinsa tulevaisuudessa. Movement on vahva tarina erilaisuudesta ja sen antamista mahdollisuuksista. Hannah on mielenkiintoinen hahmo ja tavallaan haluaisin uppoutua hänen maailmaansa enemmänkin, mutta en ole varma olisiko pidemmässä tarinassa yhtä paljon hohtoa kuin novellimittaisessa. Movementissa on hienoinen nuorille suunnatun tarinan sävy ja se on tasapainoinen alusta loppuun saakka. Pidän koko novellista, mutta erityisesti sen lopusta. Movement on julkaistu Asimov’s Science Fiction 3/11 -numerossa ja sen voi lukea ilmaiseksi
täällä (pdf).
Ken Liu: The Paper Menagerie
Jackin äiti on morsiankatalogista valittu. Jackin isä haki hänet Kiinasta. Vaikka hän ei puhu juurikaan englantia, hänellä on erikoinen lahja tehdä pojalleen origameja ja antaa niille henki. Lapsena Jack ihastelee paperisia eläinhahmoja ja äitiään, mutta kun hän kasvaa isommaksi ja kokee kaveripiirin painostuksen, häntä alkaa ärsyttää äidin alkuperä ja kielitaidottomuus. Hän ajautuu äidistään kauemmas.
The Paper Menagerie on kaunis ja koskettava tarina pojan ja äidin suhteesta, äidinrakkaudesta, mutta myös lapsen kokemasta erilaisuudesta ja halusta olla kuten muut. Lapsen ja aikuisen maailmankuvat ja käsitykset ovat erilaisia ja vain ajan myötä ne ehkä kohtaavat, jos ei ole liian myöhäistä. Pidän tarinan loppupuolta hieman ylitunteellisena ja ehkä jopa osoittelevana, vaikka en usko sen olleen tarkoitus. Ei hassumpi novelli, mutta koskapa en ole Ken Liulta muuta lukenut (vielä), en osaa sanoa onko tämä hänen parhaimmistoa vai keskitasoa. Novelli ilmestyi Fantasy & Science Fiction -lehden numerossa 3-4/11 ja on luettavissa
täällä (pdf).
Mike Resnick: The Homecoming
Jordanin ja Julian poika, Philip ilmestyy pitkästä aikaa kotiin vierailulle. Julia sairastaa dementiaa, eikä keskustelu hänen kanssaan ole kovinkaan helppoa. Mutta helppoa ei ole Jordanillekaan pojan paluu. Hän ei ole koskaan hyväksynyt Philipin ratkaisua muuttaa itseänsä ja matkustaa vieraisiin maailmoihin ja hylätä perheensä, normaali tulevaisuus ja koko maapallo. Nyt ikääntynyt Jordan joutuu kohtaamaan jälleen poikansa valinnat ja arvioimaan ne uudelleen.
Jälleen tarina vanhempien ja lasten suhteesta ja sen vaikeudesta, kun toiveet eivät kohtaa. Resnick kirjoittaa myös koskettavasti dementiaan sairastuneesta henkilöstä ja näin dementiaa sairastaneen äidin tyttärenä tuntuukin, että pääosin hänen kuvauksensa vaikuttaa aidolta. Välillä tosin sairaus tuntuu päälleliimatulta, mutta ehkä se johtuu, että tarina on vain ajallisesti lyhyt väläys. Resnick onnistuu tarinansa sanomassa hyvin, mutta verrattuani sitä kahteen edellä luettuun, se jää auttamatta tunnelmassa jalkoihin. Novelli on julkaistu Asimov’sin numerossa 4-5/2011 ja sen voi lukea niin ikään
online (pdf).
John Scalzi: Shadow War of the Night Dragons, Book One: The Dead City (prologi)
Hupaisa tarina, ja käsittääkseni vaikka nimi antaakin ymmärtää, niin tämä ei ole kirjan prologi, vaan aprillipäivän pilaksi kirjoitettu novelli. Jos jollakulla on muuta tietoa, niin paljastakoon sen kommenteissa. Lisäksi "kirjan" nimi on koottu genressä yleisimmin käytetyistä sanoista (joihin kuuluu muuten myös "song" ja "dream", joista ainakin toista on käytetty kuvitteellisen trilogian kolmannen osan nimessä), joten kliseyden huipusta on siis huumorimielessä kyse. Tarinassa viljelläänkin "It Was a Dark and Stormy Night" -lausetta kyllikseen ja pimeää on, eikä yölohareita ole olemassakaan, eikä tarinassa päätä eikä häntääkään, paitsi että on. Kyllähän Scalzin novelli hauskuuttaa ja kolmen aiemmin luetun jälkeen se on selkeästi erilainen. Nokkelaa ja huvittavaa tekstiä on varmasti vaikea kirjoittaa, mutta Scalzi taitaa sen lajin ainakin tässä pläjäyksessä. Shadow War of the Night Dragons, Book One: The Dead City julkaistiin siis viime vuonna huhtikuun ensimmäisenä päivänä Tor.comin sivulla ja
sieltä sen voi yhä lukea.
E. Lily Yu: The Cartographer Wasps and the Anarchist Bees
Tarina ampiaisyhdyskunnasta, joka hajotetaan ja jäljellä olevat siirtyvät uuteen paikkaan. Lähiseudulla sattuu olemaan myös mehiläisyhteiskunta, joka nyt joutuu ampiaisten vaatimusten kohteeksi ja alistumaan heidän sääntöihin ja määräyksiin. Syntyy vallankumouksellisia ajatuksia.
Yun tarina on kiehtova. Syntyneet mielikuvat kartografiampiaisista, jotka tekevät kauniita ja tarkkoja karttoja pesäpaperiinsa kasviväreillä ja kirjoittavat paikannimet mikroskooppisen pienillä mandariinikiinan merkeillä ovat fantastisia. Kirjailijan valinta käyttää päähahmoina eläinhahmoja ei sinänsä ole uusi, mutta en muista lukeneeni ampiaisista ja mehiläisistä tässä roolissa aiemmin. Olen kritisoinut joskus eläinhahmojen ihmisenkaltaistamista (jos tehdään, niin tehdään sitten kunnolla). Tässä tarinassa on kyse enemmänkin eläinyhteisön ihmisenkaltaistamisesta kuin yksittäisten eläinten. Lisäksi tarina ei ole vain pörriäisistä vaan kyseessä on hierarkinen ja poliittinen yhteiskuntakertomus. Olen näkevinäni tarinassa kannanoton. Novelli on julkaistu Clarkesworld-lehden huhtikuun numerossa 2011 ja tämän
linkin kautta sen voi lukea.
Kokonaisuutena kategorian novellit ovat jokseenkin helppoja ja riskittömiä valintoja, tasaisia ja hyvin kirjoitettuja. Yhdenkään kohdalla ei tule ristiriitaisia tuntemuksia, eikä yksikään tarina ihastuta huippuunsa, ärsytä, kiihdytä tai herätä ylenmäärin ajatuksia. Pidän kaikista novelleista, ne ovat miellyttävää luettavaa. Vaikka toki aiheissa oli vaikeitakin asioita, niin niiden käsittely jäi leppoisaksi. Kaipasin ehkä enemmän särmää. Joka tapauksesta näistä se voittaja valitaan ja minä äänestän todennäköisesti joko Nancy Fuldan tai E. Lily Yu:n novellia. Netissä lukemistani kommenteista päätellen arvioisin suureen yleisöön purreen huumorin, mutta katsotaan mikä lopputulos on.
