Jonathan Stroud: The Ring of Solomon

Pidin melkoisesti Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogiasta, joka ilmestyi 2000-luvun alkupuoliskolla ja on kokonaisuudessaan suomennettukin (Samarkandin amuletti, Golemin silmä ja Ptolemaioksen portti). Djinni Bartimeus palaa nyt viiden vuoden tauon jälkeen kuvioihin tässä trilogian esiosassa, The Ring of Solomonissa, joka sijoittuu kuningas Salomonin hallitsijakaudelle 950 ekr.

Kuningas Salomonia palveleva velho Khaba sitoo hyvällä itsetunnolla varustetun djinni Bartimeuksen palvelemaan kuningasta tämän rakentaessa Jerusalemia. Bartimeus ei olisi Bartimeus jos hän ei aiheuttaisi jotain hässäkkää, ja niinpä nytkin hän sekoittaa tapahtumia, joutuu rangaistuksi ja saa siinä samalla Khabasta itselleen vihollisen. Salomon kosiskelee Saban (Sheban) kuningatarta vaimohaareemiinsa, mutta kuningatar ei ole suostuvainen. Saatuaan Jerusalemista uhkavaatimuksen, kuningatar päättää surmauttaa Salomonin, ja lähettää Asmira-neitosen matkaan tehtävään. Mutta onnistuuko Asmira, sillä kuningas Salomonilla on hallussaan sormus, jonka mahti on suuri ja kaikki hallitsijat ja kansakunnat pelkäävät sitä? Kyseessä on itsemurhatehtävä, mihin Bartimeus joutuu sotketuksi, ja siitähän ei djinni tykkää.

En muista enää kaikkia yksityiskohtia trilogiasta, mutta tuskinpa Bartimeus on jättänyt kehumatta Nathanielille olleensa Salomonin palveluksessa, joten viittaus tähän tarinaan on olemassa jo ennen kuin teos on valmistunutkaan. Jonathan Stroudilla on mistä ammentaa tuleviakin kirjoja, sillä Bartimeus on 5000-vuotias ja siihen aikamäärään mahtuu jos minkäkinlaista tapahtumaa, johon djinni on voinut sotkeentua. The Ring of Solomonissa on paljon Stroudin tuttua hersyvää huumoria. Alaviitteet ova kohdillaan selittämässä mitä milloinkin itse tekstissä tarkoitetaan (välillä ehkä liikaakin, jos ei satu pitämään alaviitteistä). Bartimeuksen äly leikkaa hienosti ja puheessa sinkoilee sutkautuksia, jotka aiheuttavat hilpeyttä. Eikä djinnin itseriittoisuuden määrässäkään ole valittamista, vaikka välillä tuntuukin, että Bartimeus on pikkuisen mukautuvaisempi tässä kirjassa kuin trilogiassa. Muisti saattaa kylläkin pettää. Asmira on hieno hahmo nuorten kirjaan, vaikka itse pidänkin enemmän moniulotteisimmista henkilöhahmoista.

Vaikka pidän The Ring of Solomonia varsin onnistuneena kirjana, se ei ihan yllä Bartimeus-trilogian tasolle. Viiden vuoden odottelun jälkeen, olisin halunnut kirjalta hieman enemmän. Jonathan Stroud on toki kirjoittanut tässä välissä muutakin, joten koko aikaa hän ei ole käyttänyt uuden Bartimeus-tarinan kehittelyyn. Ehkäpä Bartimeus-trilogian hahmot sopivat paremmin yhteen ja heidän välilleen sai aikaiseksi paremmat tarinat, kuin Salomonin sormuksessa. Ehkä tuntemukseeni vaikutti myös se, että pidän Englantia mielenkiintoisampana tapahtumapaikkana kuin Jerusalemia. Silti tämänkin kirja on hauskaa luettavaa ja toivon, että myös se tulee suomennetuksi. The Ring of Solomonin voi lukea yksittäisenä teoksena, sillä siinä kuvataan tarpeeksi kattavasti mm. henkiolentoja ja niiden ominaisuuksia. Jälleen kerran yksi nuorten kirja, joka sopii mitä mainioimmin myös aikuiselle. Kannattaa vilkaista kirjan traileri:

Anthony Huso: The Last Page

The Last Page on Anthony Huson tänä vuonna ilmestynyt esikoisteos. Kirjaa on vaikea luokitella mihinkään kategoriaan, mikä osittain tekee siitä mielenkiintoisen, mutta mikä on myös yksi sen hienoisista heikkouksista.

Tarina sijoittuu taikuutta sisältävään teollistuneeseen maailmaan. Kirjan päähenkilö on Caliph, nuori mies, joka vastahakoisesti joutuu ottamaan vastaan hallitsijan tehtävät. Maan poliittinen ja taloudellinen tilanne on uhkaava ja maa on ajautumassa pikkuhiljaa sisällissotaan, mikä asettaa kokemattoman Caliphin päätöksentekotilanteeseen; ollako hallitsija ja vahva sellainen vai luopuako tehtävästä. Toinen päähenkilö on Sena, nuori nainen, jota syntymästään saakka on koulutettu Shradnaen taikuuteen ja hän on erikoistunut verimagiaan. Pari tapaa yliopistossa ja heidän välilleen syntyy suhde, joka vuosien tauon jälkeen jatkuu myöhemmin kun Caliph on jo kuningas, jota Senan tehtävänä on vakoilla. Senalla on hallussaan myös salainen kirja, Cisrym Ta, jonka kirjoituksilla on mahtava voima. Avatakseen tekstit Sena tarvitsee Caliphia, jota hän rakastaa, mutta joutuu mahdollisesti myös pettämään saavuttaakseen päämääränsä. Sena ei halua olla kenenkään johdatettavissa, mutta omatkaan valinnat eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia.

Huso on onnistunut luomaan mielenkiintoisen maailman. Maailman osat ovat monilta osin sellaisenaan jo tuttuja ja käytettyjä, mutta Huso yhdistelee niitä tavalla, joka tuntuu tuoreelta. Varkaiden kaupunginosan ja Ghoul Courtin pimeän puolen kuvaus omituisine hahmoineen on otteessaan pitävää luettavaa. Tavallaan se tuo tunnelmaltaan mieleen Scott Lynchin kaupunkikuvauksen, tosin ilman huumoria. Maailmaan liittyvät keksinnöt saavat nostamaan kulmakarvoja. Ajoittain mm. näin eläimistä pitävälle ihmiselle ne olivat rankkojakin luettavia. Todellisuudesta tuttujen, kuten zeppeliinien, junien ja sanomalehtien ohella (toi puolestaan mieleen Steph Swainstonin tavan käyttää sanomalehtiä hyväkseen Linna-sarjassa), Husolla on myös keksintöjä, jotka ovat ideoina tuoreita ja jotkut ahdistavia (mikä luettakoon tässä yhteydessä positiiviseksi seikaksi). Kuvatessaan eläimiä ja asioita Huso pitää lukijaansa varpaillaan, milloinkaan ei voi tietää mitä pientä lähes huomaamatonta erikoisuutta on luvassa. Toisaalta tyylillisesti maailma on sekalainen, mikä vaikuttaa hieman myös tarinan tunnelmaan. Kyse ei varmaankaan ole siitä, etteikö maailman kehys olisi kirjailijalla valmis kokonaisuus, vaan siitä, että se esitetään lukijalle sirpaleina, ja kokonaiskuvan jäsentämiseen pitää käyttää aikaa ja kiinnostavuusaste vaihtelee.

Tarinan poliittinen puoli on yksi kiinnostavimmista osa-alueista. Poliittiseen puoleen kuuluu maailman taloudellisen tilanteen ja siten myös raaka-ainevarojen ja ruokahuollon selvittely. Vieläkin kiinnostavammaksi nousee hienoisesti matemaattinen taikuusjärjestelmä, joka tuntuu välillä lähes tieteelliseltä, vaikka ihmeoutoja merkkejä ja kieltä viljelläänkin. Pinnat olisivat nousseet, jos ote taikuuteen olisi ollut vielä ripauksen tieteellisempi. Huson sivuhahmot ovat ajoittain mielenkiintoisempia kuin kaksi päähahmoa. Senan rooli kirjassa on kliseemäinen, mutta onneksi Huso on pikkuisen sävyttänyt tarinaa raakuudella, ettei hahmo latistu liikaa. Caliph epäonnistuu hahmona enemmän kuin Sena, mikä on sinänsä valitettavaa, koska tarinakehys ansaitsisi mielenkiintoisemmat päähahmot. Sitä en tosin mene sanomaan, etteikö genrekirjallisuus sisältäisi huomattavasti tylsemminkin kirjoitettuja hahmoja. Niihin nähden Caliph ja Sena ovat erinomaisia, mutta tässä tarinakehyksessä eivät niinkään. Heidän yhteiset kohtaukset ovat kirjan heikointa antia, joten olen tyytyväinen siihen, ettei niitä ole liian paljon. Ilolla laitoin merkille kuitenkin, ettei mainostettu rakkaustarina ole mitään ruusuista lässytystä, vaan ihan ajoittain todellisuudelta haiskahtavaa, vaikka hahmot ovatkin hieman poikkeuksellisia näin normimaailmaan nähden. Paikoin tummasävyiset ja raa'at tapahtumat korvaavat muutamia kliseisempiä jaksoja.

Kirjan alku oli vähällä saada minut luovuttamaan, mutta onneksi jatkoin pitemmälle, sillä tarinassa löytyi kuitenkin kohtauksia, joiden ansiosta kirja on varsin kelvollista luettavaa. En ole valmis liehuvin lipuin hehkuttamaan The Last Pagen erinomaisuutta, mutta siitä löytyy monia todella mielenkiintoisia elementtejä, joita vahvistamalla ja lisäämällä Huso saisi jatkosta vielä paremman. The Last Page on suositeltava lukukokemus. Seuraava kirja Black Bottle ilmestyy ensi vuonna ja se on mukana lukusuunnitelmissani.

Lukulistalla 12/2010

Vuoden viimeistä kuukautta viedään, vaan kirjat ne ei lopu. Toiveissa olisi saada luettua kaksi paaaaksua kirjaa Tad Williamsilta eli Shadowmarchin viimeiset kirjat.

Hauskan Bartimeus-sarjan kirjoittajalta, Jonathan Stroudilta on ilmestynyt uusi Bartimeus-kirja, jota parhaillaan luen. Hyvältä vaikuttaa. Anthony Huson The Last Pagen sain jo luettua viime kuun puolella, mutta yritän vielä miettiä mitä kirjoittaisin arvosteluun, joka ilmaantuu blogiini lähipäivinä - jos siis keksin mitä kirjasta sanoisin. Tänä vuonna ei blogissani ole joulukalenteria, mutta jotain jouluaiheista aion lukea ja arvostella. Viime vuonna sellainen oli Connie Willisin Miracle and Other Christmas Stories (arvostelu).

Tällä hetkellä lukulista näyttää tällaiselta:
Jonathan Stroud: Ring of Solomon
Tad Williams: Shadowrise
Tad Williams: Shadowheart

Saattaapa joukkoon eksyä tosin jokunen muukin kirja, sen jouluaiheisen lisäksi.

Mukavaa joulukuun alkua kaikille ikisuosikkini Kate Bushin: December Will Be Magic Again, eikö? :)

Kovakantinen Kuninkaiden koitos tulossa keväällä 2011 (päivitetty 1.12.)

Viime vuonna kesällä Kirjava julkaisi kovakantisen ja kuvitetun painoksen Tulen ja jään laulu -sarjan ensimmäisestä kirjasta, Valtaistuinpelistä.

Tuolloin oli puhetta, että myös kakkososasta Kuninkaiden koitoksesta olisi tulossa vastaavanlainen painos, mutta ajankohdasta ei vielä ollut tarkempaa suunnitelmaa. Sarjan kannet ja kuvitetun painoksen taiteilleen Petri Hiltusen kotisivun galleriasta löytyy nyt kuva nimellä "Kuninkaiden koitos", joka tulkintani mukaan olisi Kuolemattomien talojen edustalta, Daenerysin ja Pyat Preen välinen kohtaus (kuvassa illanhäivettä tarjoileva kääpiö). Taiteilijalla on omaa näkemystään mukana tulkinnassa, mutta näin kuuluu ollakin. Valtaistuinpelin kaikki piirrokset ovat George R.R. Martinin hyväksymiä, joten oletan, että Kuninkaiden koitoksen kuvat käyvät läpi samanlaisen prosessin.

Vaikuttaisi siis siltä, että kuvia kovakantista Kuninkaiden koitosta varten ollaan valmistelemassa, joten ehkäpä kirja ilmestyy ensi vuonna. Toivottavasti Kirjava tiedottaa suunnitelmista, jos sellaisia on, sillä ainakin minulle on tullut paljon tiedusteluja milloin kakkososa ilmestyy kovakantisena.

Päivitys 30.11.2010: Saamani tiedon mukaan Kuninkaiden koitos on kuvien osalta valmis. Kuvia on tulossa kirjaan 17 kpl! Kirja piti olla julkaisuvalmis tänä syksynä, mutta ilmeisesti julkaiseminen on siirtynyt ensi vuoden puolelle.

Päivitys 1.12.2010: Kirjavalta saadun tiedon mukaan kovakantisen ja kuvitetetun Kuninkaiden koitoksen on tarkoitus ilmestyä keväällä. Hienoa!

---------------------

Mitä Tulen ja jään laulu -sarjan pohjalta tehtävään tv-sarjaan tulee, niin tänä yönä julkaistiin uusi traileri. Olen ihastunut. Still-kuvia trailerista voi katsoa Tulen ja jään laulu sivustolta kuvagalleriasta. Bran on kertakaikkisen suloinen.

Kage Baker: Rude Mechanicals

Kuluvalla viikolla oli töissä puhetta klassikoista, joita on tai ei ole tullut luettua. Siinä yhteydessä mietin, että vaikka William Shakespearen monet teokset ovatkin tuttuja, niin en muista lukeneeni yhtäkään niistä kokonaan, vain osittain. Monia on kylläkin tullut nähtyä näytelminä ja elokuvina, useinakin versioina. Juhannusyön uni on yksi tutuimmista ja uskoisin, että myös monet genrekirjailijat ovat ottaneet näytelmästä vaikutteita omiin kirjoihinsa. Näin ainakin Kage Baker, jonka pienoisromaanissa Rude Mechanicals näytelmä on suuressa osassa, paitsi itse tarinan sisällössä, myös sen tyylissä. Kirjan nimenkin Baker on lainannut Shakespearelta. Rude mechanicals on näytelmässä Puckin nimitys alempiluokkaisille työläisille (ei ole suomennosta käsillä, jotta voisin tarkistaa miten käännös kuuluu). Kage Bakerin Rude Mechanicals on osa kirjailijan The Company-sarjaa ja tarinan pääosassa ovat kaksi yhtiön tehtävissä olevaa kyborgia, joihin kirjan nimi viittaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1934, hetkeen jolloin ohjaaja Max Reinhardt valmistaa näyttelijäryhmäänsä esittämään Hollywood Bowlissa ja sen ympäristössä Shakespearen Juhannusyön uni -näytelmäspektaakkelia. Mukana näyttelijäkaartissa ovat mm. Olivia de Havilland ja Mickey Rooney. Avustajana ja tulkkina hänellä on Lewis, joka on itseasiassa kuolematon kyborgi ja toimii aikamatkailuun erikoistuneen Dr. Zeus Incorporatedin eli The Companyn antamassa tehtävässä. Hänen tulee hankkia käsiinsä The Companyn asiakkaalle näytelmän kuiskaajakäsikirjoitus. Joseph on niin ikään yhtiön hommissa oleva kyborgi ja hänen tehtävänsä on löytää hukassa ollut suuri timantti. Suunnittelemattomasti tehtävät sotkeutuvat toisiinsa kun Joseph joutuu pyytämään Lewisilta apua, ja luvassa on kaaosta ja kommellusta, joka vaarantaa kumpaisenkin tehtävän.

Baker on Shakespearen tapaan ujuttanut lyhyehköön tarinaansa näytelmän näytelmän sisään. Rude Mechanicals on sekoitus historiaa ja science fictionia onnistuneella ja hauskalla tavalla. Todellista historiaa on Reinhardtin näytelmän toteutus, jonka yksityiskohtiin Baker on kiitettävästi perehtynyt ja tunnelmassa päästään hyvin 30-luvun aikalaistapahtumiin. Koskapa kyborgit ovat kuitenkin tulevaisuudesta, tarinaa pystytään tarkastelemaan myös toisesta näkökulmasta. Jos Shakespearen näytelmässä on käänteitä ja mutkia matkassa, on niitä samalla tyylillä myös Rude Mechanicalsissa. Josephin timantinjahtaus on farssia kerrakseen, ote lipsuu hommassa kuin saippua kylpyammeessa.

Rude Mechanicalsin pystyy lukemaan itsenäisenä teoksena. Ainakaan en jäänyt kaipaamaan jotain puuttuvaa The Company-sarjasta. Taitaa olla kuitenkin aika, että aloitan varsinaisen sarjan lukemisen sen ensimmäisestä kirjasta, ennen kuin jatkan millään muulla Company-kirjalla. Rude Mechanicals on hauska, nokkela pikku tarina, joka hyödyntää todellisia tapahtumia hienosti, ja uskoisin sen asettuvan myös saumattomasti sarjaan, koskapa siinä ei tunnu olevan tulevaisuuden aikaleimaa. Ainoa mistä en kirjassa pitänyt, on J.K. Potterin kansikuva ja kuvitus. Hänen tyylinsä ei ole edelleenkään makuuni.

Robert Holdstock: Alkumetsä

Robert Holdstockin Alkumetsä on ilmestynyt alunperin nimellä Mythago Wood vuonna 1984 ja suomennettu heti seuraava vuonna. Minulla on kirjasta toinen painos, josta myös kansikuva vasemmalla.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin toisen maailman sodan jälkeisiin vuosiin. Steve Huxley palaa sodan jälkeen takaisin kotiinsa, jota nykyisin asuttaa hänen veljensä heidän isänsä kuoleman jälkeen. Veljesten isä on ollut lapsilleen etäinen, omiin tutkimuksiinsa uponnut hahmo, jonka omituiseen käyttäytymiseen veljekset alkavat saada selvyyttä vasta aikuisiällä. Steven veljen, Christianin, käyttäytyminen on muuttunut isänsä kaltaiseksi ja selitys löytyy läheisestä Ryhopen metsästä, jossa on oma maailmansa. Metsään tuntuu mahdottomalta tunkeutua, mutta sen vaikutus on kuitenkin pikkuhiljaa vuotanut vuosien aikana Huxleyn perheen elämään. Metsässä asustavat legendojen ja myyttihahmojen vastineet, mytagot, joiden olemassa oloon vaikuttaa ihmisen alitajunta. Huxleyn perhe on luonut myös omat mytagonsa. Kun Steve joutuu kohtaamaan metsän ja sen mytagot vuorollaan, on luvassa pelottavien hetkien lisäksi myös jotain ihan muuta.

Alkumetsä on hyvin vahvaa kerrontaa ja kuvausta. Teksti välittää voimakkaan kuvan vajentuvasta perheestä erikoislaatuisen metsän kupeessa. Mytagot tuntuvat välillä aavemaisen pelottavilta, mikä antaa kirjalle kauhutarinan ripauksen. Myös metsä on yksi hahmoista, elävä ja hengittävä, vastustaja. Kirja on kuitenkin muutakin kuin paikoin pelottava, siinä on pakkomielteen ja rakkauden kuvausta, jotka käsitteinä lähestyvät tarinassa toisiaan, sekä myös isä/poika -suhteen mielenkiintoista avaamista. Alkumetsässä on paljon viitteitä kelttimytologiaan. Mytagot itsessään ovat mielenkiintoisia hahmoja, joiden olemus aukeaa pikkuhiljaa, mutta ei silti täysin. Holdstock antaa mielikuvia siitä miten esimerkiksi eniten kuvattu mytago, Guiwenneth on missäkin vaiheessa syntynyt, mutta ei tyhjentävästi selitä mytagon olemuksen toistuvuutta tai miten elävästä syntyy mytago.

Alkumetsän idea on loistava ja kerrontakin erinomaisen kuvailevaa, mutta silti jokin jäi minun kohdallani uupumaan. Useiden päivien miettimiselläkään en ole keksinyt selitystä, miksi Alkumetsä ei lopulta tehnyt suurta vaikutusta, vaikka kaikki elementit olivat kohdallaan. Pidän mm. tarkoista luonnonkuvauksista, kelttimytologiasta ja tietyn asteisesta selittämättömyydestä (esim. Paul Kearney A Different Kingdomissa ja Megan Lindholm Cloven Hoovesissa ovat myös onnistuneet näissä). Ehkäpä tarinan pakkomielteisyys vaikutti minuun negatiivisesti. Elämää suuremmat rakkaustarinat eivät yleensä tee vaikutusta minuun, ei aina edes silloin kun ne puetaan katkeransuloiseen asuun, vaikka siitä onkin apua. Ehkäpä jonkin tason hahmojen skeptisyyden puute vaivasi myös. Näen Alkumetsän voimakkaina kuvina mielessäni ja pystyn kuvittelemaan sen pikemminkin elokuvana, josta pitäisin mahdollisesti enemmän kuin kirjasta.

Vaikka en olekaan syvästi vaikuttunut Alkumetsästä, se jää mieleen ja olen tyytyväinen, että tulin jälleen lukeneeksi yhden niistä teoksista, jotka usein listataan Kirjoiksi, jotka pitää lukea. Ymmärrän hyvin miksi se on joihinkin lukijoihin tehnyt vaikutuksen. En ole varma, jatkanko Holdstockin muiden teosten parissa missään vaiheessa, mutta Alkumetsä oli lukemisen arvoinen.

Tulevia kirjoja 2011

Koskapa jo tässä vaiheessa on vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvistä kirjoista jonkin verran tietoa, niin koostanpa ne, joita eniten odottelen tulevaksi. Kiinnostavia käännöskirjoja alkaa tupsahdella jo helmikuussa, jolloin tämän hetkisen aikataulutuksen mukaan ilmestyvät.

Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta Avaimelta ja Hannu Rajaniemen Kvanttivaras Gummerukselta. Tänä vuonna Le Guinin Rocannonin maailma ei ehtinyt ilmestyä heinäkuussa, kuten alunperin tiedotettiin, vaan meni elokuulle, mutta toivottavasti Maanpakolaisten planeetta ilmestyy ajallaan, eikä veny maaliskuulle. Rajaniemen Kvanttivarasta on hehkutettu ja ylistetty maailmalla niin paljon, että se on pakko lukea. Keväällä, ilmeisesti huhtikuussa, pitäisi ilmestyä myös Jalavan Saturnus-scifi -sarjan seuraava kirja J.G. Ballardin The Drowned Worldin suomennos, Hukkunut maailma. Likeltä on tulossa Richard Morganin Musta mies toukokuussa, ja kirjailija itsehän ilmestyy heinäkuussa Finncon 2011 -tapahtumaan kunniavieraaksi. Steph Swainstonin Linna-sarjan kakkososa ilmestyy niin ikään Likeltä nimellä (tämän hetken tiedon mukaan) Aika on lahjoista suurin helmikuussa lokakuussa.

Heinäkuulla tulee Andrzej Sapkowskin Kohtalon miekka, jatkoa Viimeiselle toivomukselle (arvostelu). Syksyllä sitten on odotettavissa Karistolta China Miévillen The City & The Cityn käännös (alkuperäiskielisen arvostelu) ja Kirjavalta Joe Abercrombien Ensimmäinen laki -trilogian 2. osan Before They are Hangedin käännös.

Ulkolaisissa tulevissa kirjoissa onkin sitten suuren suuria ja pitkiäkin odotuksia takana. Ensinnäkin optimistina jälleen kerran uskon ja toivon, että se perhanan George R.R. Martin saisi ne viimeisimmät luvut kirjoitettu A Dance with Dragonsiin, ja kirja ilmestyisi keväällä 2011. Tammikuussa on joka tapauksessa jo tiedossa Robin Hobbin kovasti kehuma Jo Waltonin Among Others. Kehut eivät tietenkään tarkoita, että kirja on huippuhyvä, mutta siltä sopii jotain odottaa. Joe Abercrombie jatkaa omalla linjallaan ja The Heroes ilmestyy tammikuun loppupuolella/helmikuun vaihteessa. Kylläpä ne onkin niin söpöjä yhdessä nuo Waltonin ja Abercrombien kannet tuossa yläpuolella...

 Tammikuussa pitäisi ilmestyä myös Peter V. Brettin Brayan's Gold ja Paolo Bacigalupin The Alchemist, mutta koskapa nuo tulevat Subterranean Pressilta, niin en oleta saavani kumpaistakaan ainakaan ennen helmikuun loppua.

Maaliskuu on jälleen erittäin odotettu kuukausi, sillä silloin ilmestyy Patrick Rothfussin The Kingkiller Chroniclen kakkososa The Wise Man's Fear. Vihdoin! Lisäksi Robin Hobb/Megan Lindholmilta on tulossa novellikokoelma The Inheritance, joka valitettavasti sisältää monta jo ennestään tuttua novellia, ja vain kolme täysin uutta. Mutta useimpien novellien lukemisesta on jo kauan ja uudet ovat aina tervetulleita kirjailijalta, jota arvostaa, joten The Inheritance on sekin hyvin odotettu.

Huhtikuu tuo tullessaan Daniel Abrahamin uuden fantasiasarjan aloitusosan The Dragon's Pathin, ja vaikka tarina ei olekaan The Long Price Quartetin kaltainen, niin jännityksellä odotan mille tasolle kirjailija yltää tällä sarjalla. Kunpa joku kustantaja ottaisi Abrahamin käännöslistalleen, sillä The Long Price Quartetin kirjat ovat erinomaisia ja vieläpä kohtuullisen pituisia, jotta kustannukset eivät nouse ylimaallisiksi sen vuoksi. Kirsten Imani Kasain Ice Song -sarjan 2. osa Tattoo ilmestyy toukokuussa, ja tälle kirjailijalle toivoisin enemmän huomiota mitä hän nyt saa. Esikoisteos Ice Song (arvostelu) oli erittäin hyvä.

Paljon muitakin mielenkiintoisia kirjoja näyttäisi ensi vuonna olevan tulossa, mutta näillä mennään tämän hetkisen fiiliksen mukaan. Erittäin tyytyväinen olen, että noinkin monta odotettavaa käännöstä on ilmestymässä. Toiveena on tietenkin, että niitä myös ostetaan, jotta jatkoakin jälleen saadaan. Lisäilen tähän postiin noita suomennosten kansikuvia myöhemmin ja päivitän suomenkielisiä nimiä, kunhan niitä tietoja alkaa tipahtelemaan.