tiistai 8. heinäkuuta 2014

Anni Nupponen: Joen jumala

Jälleen yksi teos, jonka luin edellisen Blogistanian kesälukumaratonin yhteydessä (seuraava maraton on muuten tuloillaan 16.7.). Anni Nupposen Joen jumala -kokoelma (2014) sisältää yhdeksän novellia, joista kolme on julkaistu aiemmin ja Neiti Novakin tapaus näyttäisi olevan muokattu versio, Etsijä-nimellä Satyyri.netissä julkaistusta tarinasta.

  • Neiti Novakin tapaus
  • Vihreästä sylistä
  • Kirjaimet lumessa
  • Pahempi unia
  • Maailman pienin
  • Punainen nainen, vihreä nainen (2009, luettavissa Satyyri 9)
  • Joen jumala (2010, luettavissa Satyyri 1)
  • Ivianin rannat
  • Marha (Portti 1/2008)

Neiti Novakin tapaus on kyberpunk-henkinen tarina, jossa Thilman-yhtymä palkkaa kertojahahmon etsimään kadonnutta työtekijäänsä maailmassa, jossa voi digitoida itsensä ja vaihtaa kehoa. Tarinan tärkeäksi osaksi nousee vampirismi, jota käsitellään tieteellisestä näkökulmasta. Vihreästä sylistä -novellissa ihmiskunnan rippeet yrittävät selvitä pienillä tiedonmurusilla kohtalaisen tuoreessa dystopisessa maailmassa, jossa vedestä ja ruuasta on pula ja aavikko on vallannut alaa. Päähenkilö matkaa nuoruutensa metsäkaupunkiin löytääkseen enemmänkin kuin selviytymiskeinoja.

Kirjaimet lumessa kertoo kahdesta henkilöstä ja ihmissuhteesta myrskyisällä Sointu-planeetalla. Pahempi unia on jälleen kyberpunk-tarina mekaanisista/biomekaanisista, kehitellyistä ihmisistä tulevaisuuden maailmassa. Novelli ei täysin avautunut minulle ja jäin miettimään kuinka metaforisena se pitäisi tulkita. Maailman pienin on tavallaan sekä maanläheinen ja hyvinkin inhimillinen että abstrakti galaksien kokoinen tarina, jossa on kaipuuta.
"Pawar, nyt osaisin kertoa, että galaksit itkevät aivan kuten muutkin olennot. Ensin tulee vavahdus, sitten kyynel pulpahtaa ja putoaa.
...
Kyyneleeni putoavat ja ohittavat tähtisumun. Painovoima ottaa ne hoteisiinsa ja niistä tulee avaruuden pimeää ainetta. Uskoisiko kukaan, jos kertoisin että suru ja kaipaus ovat maailmankaikkeuden välttämättömiä rakennusaineista?"
Punainen nainen, vihreä nainen on tarina jumalista, vuosisatojen taistelusta ja ystävyydestä. Joen jumalassa Milka-tyttö tuntee yhteyttä vedessä olevaan jumalaan, mutta joutuu salailemaan asiaa, sillä läheiset pitävät sitä epänormaalina. Yhteys voimistuu iän myötä näkyen myös tekoina ja niiden seuraamuksina. Loistavasti rakennettu tarina, jonka lukija voi tulkita toden tai epätoden näkökulmasta. Ivianin rannat on voimakas fantasiakertomus naisesta, jonka isä oli velho, ja joka etsii myös oman polkunsa poiketen muista. Tarinan sisällä on parikin hienosti luotua perinnemyyttiä, tarinoita tarinan sisällä. Marha on ruumiinpesijä, joka etsii oman tiensä sekä ammatissaan että henkilökohtaisesti saaden vastaan elämänsä vaikeimman tehtävän.

Joen jumalan novellit ovat tasapainoisen hyviä ja niissä on kaikissa aistittavissa hieman alakuloinen tunnelma, kaipuuta ja kasvamista. Tarinoissa päähahmoina ovat herkästi kuvatut naiset, mutta myös luodut maailmat ovat käsinkosketeltavia. Jokin Nupposen tyylissä viehättää, siinä on yhtälailla herkkyyttä kuin säälimättömyyttäkin. Luin aiemmin kirjailijalta Putoavan tähden prinsessan (arvostelu), josta myös pidin, mutta kaipasin enemmän ehkä editointia. Tai jotain. En osaa sanoa, kun en ole kirjailija tai kustannusalan ammattilainen. Lukijana muutamat kohdat eivät vain toimineet, vaikka kokonaisuus oli persoonallinen ja onnistunut. Omanlaisensa kaiku on myös näissä novelleissa ja yhtään liioittelematta esimerkiksi Joen jumala ylittää useita vuosien varrella lukemiani Hugo-novelleja. Mikä tarkoittaa, että näen Nupposen novelleissa ja mahdollisesti pitemmissäkin teksteissä kansainvälistä ainesta.

Neiti Novakin tapaus ja Pahempi unia menivät makuuni nähden yli, hahmot eivät toimineet täysin. Ensimmäisessä jotain jäi puuttumaan itse neiti Novakista ja jälkimmäisessä en yleensä tiennyt kuinka tulkita tarinaa. Ehkä se vaatisi kolmannen lukukerran, tai yksinkertaisesti hahmojen tunteiden vahvuudet ovat minulle häiritseviä tasoja, jos niistä ei löydy tarpeeksi rosoa.

Joen jumala on joka tapauksessa erittäin suositeltava kotimainen novellikokoelma, joka löytyy niin ekirjana kuin paperisenakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...