Asteroidilla B 612 on kolme polvenkorkuista tulivuorta, ilman ahkeraa kitkemistä jättimäiseksi kasvavia baobab-puita ja kaunis, mutta vaativa kukka. Se on Pikku Prinssin koti, jota hän muistelee matkatessaan muille tähdille. Lentokoneellaan erämaahan pudonnut lentäjä kohtaa yllättäen keskellä ei-mitään prinssin, joka pyytää häntä piirtämään lampaan, vaikka oikeasti hän osaa piirtää vain elefantin nielleen boa-käärmeen. Prinssi kertoo matkoistaan, joilla hän on tavannut kaikkea hallitsevan kuninkaan, ihailua kaipaavan turhamaisen, juopon, liikemiehen, joka rakastaa numeroita ja omistamista, katulyhdyn sytyttäjän ja maantieteilijän, joka lopulta lähetti hänet Maa-tähteen.
Pikku Prinssi on ajatuksia herättävä satu, joka varmastikin aukeaa lapselle erilailla kuin aikuiselle. Sitä lukiessa tuli tunne, että se on kirjoitettu oikeasti enemmän aikuisille kuin nuorille lukijoille. Ystävyyttä etsimässä olevan prinssin törmääminen isojen ihmisten maailman pinnallisuuteen on melankolista luettavaa. Aikuisten ajattelutapa on pienelle pojalle käsittämätöntä, ja kertomuksessa useakin kohta herättää oman sisäisen lapsen muistikuvia. Tai ehkä se on aikuinen, joka alakuloisena tunnistaa maailman mielettömyyden, nykyisin vielä enemmän kuin ennen. Prinssin koti-ikävä ja ymmärrys arvostaa sitä mitä hänellä on kasvaa tarinan edetessä. Yksinäisyys, toisen kesyttäminen ystäväksi ja sitoutuminen ystävyyteen koskettavat. Vaikka tarina onkin surullinen, niin prinssin osuus ei sitä ole. Siinä on toteavaa luonnollisuutta ja hyväksyntää, mikä tekee lukukokemuksesta lopulta enemmänkin lohduttavan kuin masentavan.
Kirjan vesivärikuvitus on todellinen anti tekstin ohessa. Sitä on hauskaa ja ihastuttavaa katsoa. Varsinkin pitkäkorvainen kettu ihastuttaa suunnattomasti.
Pikku Prinssi ei ehkä ollut haikeudessaan parasta mahdollista joululukemista, mutta mieleen painuva klassikko ilman muuta. Ehdottomasti aikuisena luettava.
"Ja öisin kuuntelen niin mielelläni tähtiä. Ne helisevät kuin viisisataa miljoonaa tiukua..."
Sain Pikku Prinssin kahdeksanvuotiaana joululahjaksi ja rakastuin. En ole mitään muuta joululahjakirjaa lukenut joululoman aikana monta kertaa, mutta tämän luin useamman kerran peräkkäin, koska tämä oli minusta vain niin ihana. En muista enää sen tarkemmin, miten kirjan koin. Kai se silloinkin oli koskettava ja hurmaava tarina, mutta kyllä varmaankin esimerkiksi viime kesänä koin Pikku Prinssin hyvinkin eri tavalla kuin lapsena. Lapsella on kuitenkin eri tavalla mielikuvitusta kuin aikuisella ja lapsena taas jotkin tarinan vivahteet jäivät varmaankin huomaamatta.
VastaaPoistaKiva esittely yhdestä kuuluisimmasta lastenkirjasta! Itse missasin tämän lapsena, mikä on harmi.
VastaaPoistaMinä luin Pikku Prinssin lapsena, mutta siitä ei jäänyt mieleen oikein mitään yksityiskohtaista. Aikuisena sitten taas - voi kiesus! Ihan lempparikirjojani, ja meillä sitä on luettu esikoiselle iltasaduksi tämän ollessa 2-vuotias. Hyvin upposi, vaikka varmasti mielikuvat ja ajatukset olivat hiukan (enemmänkin) erilaiset kuin isällään, joka kirjaa luki tuolloin ensimmäistä kertaa. ;)
VastaaPoistaMinä luin Pikku prinssin ensimmäisen kerran viime kesänä, lukumaratonissa. Tosin siskoni oli jo vuosia puhunut tästä klassikosta ja tiesin siis olettaa joitain yksityiskohtia. Kokonaisuus oli kuitenkin parempi kuin huhupuheet antoivat olettaa, ja niin kuin kirjoitat, herättelevä teos, joka avautuu paremmin varttuneelle lukijalle. Haikea teoshan tämä tosiaan on, mutta onneksi se ei tullut yllätyksenä.
VastaaPoista